Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalinen media lisää masennusta. Oletko samaa mieltä?
22.02.2018 |
Masennus on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana ihan räjähdysmäisesti. Voisiko osasyy olla jatkuva kilpailu siitä kuka on suosituin ja kenellä on eniten instagram-seuraajia? Ainahan teinit ovat kilpailleet keskenään suosiosta mutta ei se ole ollut ollenkaan samanlaista mitä tänäpäivänä. Ennen kilpailtiin siitä kuka on koulun suosituin tyttö ja jos omistit jonkun uuden merkkivaatteen niin kaikki oli että wautsi sä oot kova mimmi. Mutta nykyään kilpaillaan kuka on netin suosituin, jos ei saada instagramseuraajia normaalilla tavalla niin sitten niitä ostetaan.
Onhan ennenkin ollut irc-galleriaa ja niin edelleen mutta kun nykyään kun kaikki perustuu someen. Ei sinne irc-galleriaan päivitetty joka päivä että tänään lounaalla paikassa X. Nykyään kun nuorilla on paineita ottaa kuvia joka lounaasta, jokaisesta illanvietosta, lomalta päivitellään kuvia kokoajan, automatkoilta, leffateatterista. On pakko esittää että mulla on kavereita, mulla on vilkas elämä, mulla menee hyvin. Muotibloggaajien täytyy näyttää että kyllä on varaa ostaa uusia kalliita vaatteita jatkuvasti, vaikka todellisuudessa erittäin todennäköisesti hyödyntävät ilmaisen palautusoikeuden heti kuvien ottamisen jälkeen. Kunhan some näyttää hyvältä niin elämä hymyilee?
En voi olla täysin väärässä...?
Kommentit (23)
No ainakin some-ihmiset ovat masentavaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Nykyään ei ole tavallaan sitä syvällisempää sisältöä kuin somen kuvavirta. Kuka sen kanssa jaksaa kilpailla? Ihmisten välinen normaali kommunikaatio on vähentynyt. Kuinka monelle on vuoden sisällä joku meilannut/tekstannut tai soittanut ja kysynyt mitä kuuluu?
Oma onnellinenkaan elämä ei vaikuta hohdokkaalta toisten materialistisiin arvoihin pohjautuvaan elämään verrattuna jos jää murehtimaan kaikkea sitä, mitä on toisilla nähnyt mutta mitä itseltä puuttuu. Todellisuudessa tavaroiden omistamisesta koituu miltein aina vaivaa muun muassa siivoamisen ja pyykkäämisen muodossa. Ihannetilanteessahan ihminen omistaa vain sen verran vaatteita, että pärjää. Matkustaa vain sinne, minne on halunnut pitkään ja minkä paikan kulttuurista on kiinnostunut. Some kouluttaa meistä kuluttajarobotteja.
Mites ne lapset jotka kirjaimellisesti kasvavat vauvasta asti somen kanssa? On instaa, twitteriä, facebookkia, snacpchattia ja vaikka mitä. Jo taaperoille annetaan tabletti käteen niin pysyvät hiljaa sen aikaa kun mammat juo kahvinsa. Kuinka someriippuvaisia näistä lapsista tulee?
En ole samaa mieltä. Muussa tapauksessahan masennuksen paras hoitokeino olisi näyttää masentuneelle uutisia, elokuvia yms kaikista kauheuksista, mitä maailmassa tapahtuu.
Harmittaa myös se miten KAIKKI voi päätyä someen tänäpäivänä. Et ole missään turvassa.
Jos nuoret roskaavat kaupan pihalle niin et voi mennä sanomaan heille asiasta mitään ilman että joku porukasta ottaa kännykän esiin ja alkaa kuvaamaan. Kohta olet Youtubessa "Ykä tuli valittamaan vaikka mitään ei tehty" -videolla. Katsokaapas joskus miten paljon näitä "Ykä valittaa" videoita on Youtubessa. Tuo Ykä on joku teinien slangisana keski-ikäiselle. Onneksi jotkut ovat sentään sensuroineet naaman niistä piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulissit kunnossa jne... Tiedän paljon masentuneita ja velkaantuneita ihmisiä jotka esittävät facebookissa miten hyvin heillä menee. Ja ihan pitkälti aikuisia ihmisiä ovat, eivät mitään teinejä enää. Todellisuudessa makaavat kotona 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Nykyään ei ole tavallaan sitä syvällisempää sisältöä kuin somen kuvavirta. Kuka sen kanssa jaksaa kilpailla? Ihmisten välinen normaali kommunikaatio on vähentynyt. Kuinka monelle on vuoden sisällä joku meilannut/tekstannut tai soittanut ja kysynyt mitä kuuluu?
Oma onnellinenkaan elämä ei vaikuta hohdokkaalta toisten materialistisiin arvoihin pohjautuvaan elämään verrattuna jos jää murehtimaan kaikkea sitä, mitä on toisilla nähnyt mutta mitä itseltä puuttuu. Todellisuudessa tavaroiden omistamisesta koituu miltein aina vaivaa muun muassa siivoamisen ja pyykkäämisen muodossa. Ihannetilanteessahan ihminen omistaa vain sen verran vaatteita, että pärjää. Matkustaa vain sinne, minne on halunnut pitkään ja minkä paikan kulttuurista on kiinnostunut. Some kouluttaa meistä kuluttajarobotteja.
Miksi pitää kilpailla? Varsinkaan tuntemattomien tai joidenkin hyvänpäiväntuttujen kanssa? Mutta onko siis yksi syy masennukseen, että elämä koetaan kilpailuna? Ja jos ei elämänkilpailussa ole voittajien joukossa, masennutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on nämä perseimplantti-Cristat ja nukke-Amanda Aholat jotka kylvävät luonnottomuuden ihailua. Kauneusleikkauksia, botoxia yms niin paljon kuin mahdollista. Miltäköhän nuo näyttävät 10 tai 20 vuoden kuluttua? Sellaisia "roolimalleja" nuorilla tytöillä. Onhan näitä tämänkaltaisia tapauksia jo pidemmän aikaa ollut mutta nyt tulee vaan lisää ja lisää joka tuutista.
Onhan tämä ihan tutkittu juttu, ei ole mitään mutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja 14-vuotiaat laittavat heruttavia kuvia nettiin. Olihan näitä jo silloin 10 vuotta sitten, mutta nykyään paljon paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyille ihmisille se varmasti aiheuttaa masennusta. Jos on sellainen, että elämän pitäisi (ainakin) ulospäin näyttää huippuhienolta, eikä vaan tavallisesta arkiselta tallaamiselta, niin varmasti se masentaa, koska aina on joku jonka postaukset on hienompia ja vaikuttavampia kuin itsellä. Ja helpostihan sitä myös menee siihen halpaan, että uskoo ihmisten päivityksiä upeasta ja tapahtumarikkaasta elämästään, eikä tajua, että se ei yleensä todellakaan ole koko totuus.
Kuinkahan paljon av pahentaa mielenterveyttä? Someahan tämäkin on. Itseä ainakin häiritsee, kuinka maanisesti joinain päivinä teen aloituksia ja keskustelen. Lisäksi av:n "arvot" tarttuu - olen alkanut pitää itseäni hieman rumana ja arvottomana jos joku on viitannut että kuuluisin johonkin tiettyyn huonona pidettyyn ryhmään, vaikka järjellä ajatellen sellaisen sanoja voi olla juoppo ja mt-ongelmainen, siksi niin onneton ja katkera ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon av pahentaa mielenterveyttä? Someahan tämäkin on. Itseä ainakin häiritsee, kuinka maanisesti joinain päivinä teen aloituksia ja keskustelen. Lisäksi av:n "arvot" tarttuu - olen alkanut pitää itseäni hieman rumana ja arvottomana jos joku on viitannut että kuuluisin johonkin tiettyyn huonona pidettyyn ryhmään, vaikka järjellä ajatellen sellaisen sanoja voi olla juoppo ja mt-ongelmainen, siksi niin onneton ja katkera ihminen.
Tuskin av ainakaan hyvää tekee. Täällä haukutaan ja arvostellaan nimettömänä. Jos jollekin tapahtuu edes kerran elämässä jotain erikoista niin on heti provo.
Vierailija kirjoitti:
Mites ne lapset jotka kirjaimellisesti kasvavat vauvasta asti somen kanssa? On instaa, twitteriä, facebookkia, snacpchattia ja vaikka mitä. Jo taaperoille annetaan tabletti käteen niin pysyvät hiljaa sen aikaa kun mammat juo kahvinsa. Kuinka someriippuvaisia näistä lapsista tulee?
Lapsiparoilta puuttuu kohta kosketus todelliseen elämään ja oman itsensä löytämiseen. Sairasta jos oikein kasvattamalla kasvatetaan ihmisestä kuluttajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Nykyään ei ole tavallaan sitä syvällisempää sisältöä kuin somen kuvavirta. Kuka sen kanssa jaksaa kilpailla? Ihmisten välinen normaali kommunikaatio on vähentynyt. Kuinka monelle on vuoden sisällä joku meilannut/tekstannut tai soittanut ja kysynyt mitä kuuluu?
Oma onnellinenkaan elämä ei vaikuta hohdokkaalta toisten materialistisiin arvoihin pohjautuvaan elämään verrattuna jos jää murehtimaan kaikkea sitä, mitä on toisilla nähnyt mutta mitä itseltä puuttuu. Todellisuudessa tavaroiden omistamisesta koituu miltein aina vaivaa muun muassa siivoamisen ja pyykkäämisen muodossa. Ihannetilanteessahan ihminen omistaa vain sen verran vaatteita, että pärjää. Matkustaa vain sinne, minne on halunnut pitkään ja minkä paikan kulttuurista on kiinnostunut. Some kouluttaa meistä kuluttajarobotteja.
Miksi pitää kilpailla? Varsinkaan tuntemattomien tai joidenkin hyvänpäiväntuttujen kanssa? Mutta onko siis yksi syy masennukseen, että elämä koetaan kilpailuna? Ja jos ei elämänkilpailussa ole voittajien joukossa, masennutaan?
Kyllä osa masentuu ja tuntee alemmuuden ja huonommuuden tunteita kun ei koe olevansa ”voittajien” joukossa. He eivät ymmärrä kuinka paljon on kyse valheellisesta imagonmuokkauksesta. Masentuvan osa siitäkin kun ei voi elää kuten Hollywoodin julkkikset.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan paljon av pahentaa mielenterveyttä? Someahan tämäkin on. Itseä ainakin häiritsee, kuinka maanisesti joinain päivinä teen aloituksia ja keskustelen. Lisäksi av:n "arvot" tarttuu - olen alkanut pitää itseäni hieman rumana ja arvottomana jos joku on viitannut että kuuluisin johonkin tiettyyn huonona pidettyyn ryhmään, vaikka järjellä ajatellen sellaisen sanoja voi olla juoppo ja mt-ongelmainen, siksi niin onneton ja katkera ihminen.
Täällä on paljon häijyjä ihmisvihaajia levittämässä myrkkyään. Onneksi täällä käy normaalejakin ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella vaikka olisikin eri mieltä asioista heidän kanssaan. Normaali ihminen ei käy retostelemaan tai haukkumaan toisen keskustelijan persoonaa vaikka on eri mieltä keskusteltavasta aiheesta.
Häijyihin tehoaisi parhaiten kun ei vastaisi laisinkaan heidän kommentteihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Nykyään ei ole tavallaan sitä syvällisempää sisältöä kuin somen kuvavirta. Kuka sen kanssa jaksaa kilpailla? Ihmisten välinen normaali kommunikaatio on vähentynyt. Kuinka monelle on vuoden sisällä joku meilannut/tekstannut tai soittanut ja kysynyt mitä kuuluu?
Oma onnellinenkaan elämä ei vaikuta hohdokkaalta toisten materialistisiin arvoihin pohjautuvaan elämään verrattuna jos jää murehtimaan kaikkea sitä, mitä on toisilla nähnyt mutta mitä itseltä puuttuu. Todellisuudessa tavaroiden omistamisesta koituu miltein aina vaivaa muun muassa siivoamisen ja pyykkäämisen muodossa. Ihannetilanteessahan ihminen omistaa vain sen verran vaatteita, että pärjää. Matkustaa vain sinne, minne on halunnut pitkään ja minkä paikan kulttuurista on kiinnostunut. Some kouluttaa meistä kuluttajarobotteja.
Miksi pitää kilpailla? Varsinkaan tuntemattomien tai joidenkin hyvänpäiväntuttujen kanssa? Mutta onko siis yksi syy masennukseen, että elämä koetaan kilpailuna? Ja jos ei elämänkilpailussa ole voittajien joukossa, masennutaan?
Kyllä osa masentuu ja tuntee alemmuuden ja huonommuuden tunteita kun ei koe olevansa ”voittajien” joukossa. He eivät ymmärrä kuinka paljon on kyse valheellisesta imagonmuokkauksesta. Masentuvan osa siitäkin kun ei voi elää kuten Hollywoodin julkkikset.
Ainahan (erityisesti nuoret tytöt) ovat ihailleet kauniita ja menestyviä. Kuninkaallisia, filmitähtiä, valokuvamalleja, iskelmätähtiä jne. Ennen nettiä näistä luettiin lehdistä. Kuitenkin tavis-Tiina Tuupovaarasta ymmärsi, että hän on tavis-Tiina Tuupovaarasta eikä kuninkaallinen, filmitähti, valokuvamalli, iskelmätähti tms eikä sen vuoksi masentunut.
Varmasti some masentaa niitä, joilla on taipumusta kateellisuuteen.
Alue: Aihe vapaa
Bloggaajista ainakin Pipsa käyttänee tuota "ota kuvat ja palauta vaatteet" -taktiikkaa. Muutenhan sillä pitäisi olla Ikean kokoinen halli niille vaatteille, kun jossain vaiheessa osti jatkuvasti uutta.