Lopetin alkoholin lipittämisen ja nyt hyvä ystäväni ei "ehdi" pitämään yhteyttä.

Tiedän, että näin käy usein, mutta surettaa ja hämmästyttää silti.
Taustaksi, että olen jo 46 vee ja juonut mielellään , usein ja paljon aina. Meillä on aina viiniä kotona, baarikaappi täynnä jaloja juomia, meillä maistellaan ja juodaan ruuan kanssa ja viikonloppusin. Ystävien luona iltaa viettäessä juodaan aina, ravintoloissa käydään syömässä ja pullo viiniä menee kahdelle.

Nyt vaan tapahtui asioita ja pieniä muutoksia elämässä, jossa huomasin että tammikuu oli tipaton ihan vahingoissa ja nyt näköjään jo helmikuukin.

Hyvä ystäväni, jonka perheen kanssa olemme ystäviä jo vuosia, jatkaa lipittelyään kuten ennenkin. Nyt hän on havahtunut siihen, että minä en juo kotona yksin (molempien miehet ovat paljon työmatkoilla) , enkä ole juonut muuallakaan tavatessamme. Olen ollut autolla , ja olen pitänyt asian ihan hiljaisuudessa.
En ole tosiaankaan saanut mitään raittiusherätystä, en edes ajattele asiaa, minua ei häiritse muiden juomiset yhtään.

Ystäväni ei vastaa illalla kun soitan - eli hänellä on viinipullo vajentumassa, eikä halua puhua kanssani, koska olen selvä.
Viikonloppuna yritän saada häntä kiinni, sopia tapaamista, ei sovi eikä ehdi. Sunnuntaina puhelin ei ole päällä ollenkaan - eli sillä on krapula.
Ei tämän kyllä näin pitänyt mennä! Minä voin hyvin, nukun kuin tukki, ei ahdista, ei valvota, ei satu vatsaan eikä päähän.
Miksi ystävä ei voi olla iloinen puolestani, pitää silti yhteyttä.?
Ymmärrän, että haluaa ottaa etäisyyttä, jos toisesta tulee jonkun sortin uskovainen asiassaan, mutta näin ei ole asia.
Eikä ole edes päätettyä että lopetan kokonaan, olen luvannut itselleni, että kesällä mökillä nautitaan kuten ennenkin. Voi tosin olla että silloinkaan ei maistu, mutta sen näkee sitten.