Aloin deittailla elämäni kertaa yh:ta ja olen järkyttynyt siitä,

Vierailija kirjoitti:

miten kova tämä nainen on lapsilleen. Lpaset ovat 5- ja 2- vuotiaat.

Itselläni siis ei lapsia ole (haaveissa kyllä tulevaisuudessa mutta nyt olen vähän säikähtänyt) ja haluaisinkin nyt kuulla teiltä muut äidit olenko ihan toisesta maailmasta itse vai onko teidän mielestänne esimerkiksi seuraavat asiat aivan normaaleja :

- Kirjastossa lapsi haluaa lainata viisi (vai oliko neljä, en nyt muista) kirjaa, äiti ilmoittaa että korkeintaan kaksi saa lainata, lapsi alkaa itkeä koska ei osaa valita, äiti ilmoittaa että sitten ei lainata yhtään ja kantaa itkevän lapsen pois kirjastosta

- Lapsi haluaa laittaa ulos omasta mielestään kauniimmat hanskat. Äiti ei jousta, laitetaan toiset rukkaset koska "on arki" (molemmat yhtä lämpimät)

- Lapsi kiukutteli ruokapöydässä ruuasta. Joutui omaan huoneeseen jäähylle. Seuraavaan ruokaan oli yli 4 tuntia ja vaikka lapsi itki nälkäänsä, muruakaan ei saanut (tästä tuli tappelu melkein, olisin tehnyt yhden voileivän mutta äitinsä kielsi)

-Lapsi kaatoi vahingossa mutta innostuksissaan mäkkärissä limsansa, ei saanut jälkiruokaa (jätskiä) rangaistukseksi vaikka muut sai. Äiti ei heltynyt vaikka lapsi itki.

Minusta on alkanut tuntumaan, ettei minusta ole isäksi. En osaa enkä edes halua olla noin tiukka, jos tällaiset on kasvatuskäytännöt "nykyään"???

Olen yh äiti ja jopa exäni sanoo että vaikka minulla puutteita on, niin olen ainakin hyvä äiti.

Minusta tuo äiti kuulostaa tosi kireältä. Omasta mielestäni on muitakin tapoja torua, ja pitää erottaa vahinko ja tahallinen pahanteko. Eihän vahingosta pitäisi rankaista. Kirjojen tuollaista rajaa en ymmärrä yhtään. Hanskat ymmärrän jos yrittää pitää yhdet ehjät vaatteet ja rahat on tiukalla. Mutta pieneksihän ne jäävät tuolla menolla. Ehkä hän myy ne vielä Kirpparilla.

Ymmärtäisin tavallaan jos olisi nuori ja tosi epävarma lastenvahti. Mutta äiti? Ihan kuin hänellä olisi jotain mielen päällä ja lapset joutuvat kokemaan sen sijaiskärsijöinä.

Sori nyt mutta ei kuulosta yhtään rakastavalta ja lempeältä ihmiseltä, eikä oikein millään lailla lämpimältä ja kypsältä. Sanoisin että ei kannata pidempään tuota jatkaa.

Kannattaa katsoa kokonaisuutta. Saavatko lapset esim. kiitosta ja arvostusta, kun ovat tehneet jotkin asiat hyvin ja oikein? Saavatko he lohdutusta, kun vaikka sattuu kaatumaan ja telomaan itsensä? Touhuvatko lapset ja äiti yhdessä myös jotain kivaa? Muuten tietyt rajat on hyvä olla olemassa ja lasten on toteltava tiettyjä asioita.

Perusteetonta tylytystä, vääränlaista auktoriteettin hakemista. Tuollainen kasvatustyyli saa aikaan kapinoivia ja valehtelevia lapsia jotka pelkäävät äitiään ja epäonnistumista. 👎👎👎

Paska mutsi, ei voi muuta sanoa. Ap:lle sanoisin, että vanhemmuuden ja lapsiperhe-elämän ei tarvitse olla tuollaista hermojen kiristelyä ja itkua, tuo ei ole normaalia.

YH:lla on joskus päättymätön tarve osoittaa muille että osaa kasvattaa lapset yksinkin, menee monesti sitten överiksi, kuria pidetään muiden ihmisten vuoksi, ei siksi että olisi oikeasti aiheellista.

Ei pysty hetkeksikään herpaantumaan ja antamaan asioiden mennä omalla painollaa.

Ja otki lapsilla on kaksi vanhempaa että toinen tasoittaa toisen ylilyöntejä jossakin, ja toinen toisen ylireagointia toisessa asiassa.

YH-tapauksessa tällainen tasoittava puoliso puuttuu.

Jos oikeasti aiotte parisuhteeseen, voi tietysti ottaa asian puheeksi.

Vaikka ihan suoraan sanoa, että ei tarvi enää osoittaa olevansa hyvä kasvattaja, uskotaan että osaat pitää rajat.

Siis nostaa ns. kissan pöydälle ja keskustella asia läpi että mitä tapahtuu ja miksi.

Mun vanhemmat oli aivan hysteerisiä aikoinaan, aina tuli kommenttia että "ihmset katsoo", "mitä ihmiset ajattelee kun teet noin".

Eli kasvattivat meitä lapsia sen perusteella miltä se näyttää ulos päin, ei sen perusteella mikä olisi ollut kohtuullista ja oikein. Naurettavaa.

Monesti mummot ja papat on myös sitä varten että opastavat vanhempia jos mennään överiksi jossain asiassa, nykyisin vaan heillä on omat menot.

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanska jutun ymmärrän. Nälkää jos itkee kiukuttelun jälkeen olisin kysynyt joko nyt ruoka maistuu ja lämmitetäänkö uudestaan mutta ei mitään voileipiä ruuan tilalle. Kirjasto ja Mäkkäri juttu mun mielestä puhdasta kiusaamista. Tai ite en ainakaan raatsis toimia noin.

No meillä on vastaava kirjastosääntö ihan vaan sen takia, että jos ei olisi rajattu kirjamäärää, niitä lähtisi välillä sellainen pino matkaan ettei jaksaisi kantaa. Siksi on helppoa, kun on tietty vakioluku mihin aina voi vedota ja seuraavalla kerralla voi sitten lainata sen kirjan mitä nyt ei saanut.

Meillä lapsi kantoi itse lainaamansa kirjat. Määrää ei ollut rajoitettu, mutta aika nopeasti oppi ettei paria kolmea enempää kerralla ottanut. Joskus enemmän, jos pieniä kirjoja. Eikä mitään tarvinnut kieltää..

Aloittajan kuvailema äiti kuulostaa aika vastenmieliseltä "kuria kurin vuoksi" -tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Hanska jutun ymmärrän. Nälkää jos itkee kiukuttelun jälkeen olisin kysynyt joko nyt ruoka maistuu ja lämmitetäänkö uudestaan mutta ei mitään voileipiä ruuan tilalle. Kirjasto ja Mäkkäri juttu mun mielestä puhdasta kiusaamista. Tai ite en ainakaan raatsis toimia noin.

Ite kyllä ymmärrän tuon kirjastojutun. Jos ei kuitenkaan ehdi kun sen 2 kirjaa lukemaan ennen seuraavaa kertaa, niin miksi hamstrata. Pysyy paremmin perillä siitä, montako kirjaa on lainassa eli myöhästymismaksujen riski pienenee. Muut kirjat voi lainata seuraavilla kerroilla. Itse olisin ehkä valinnut kirjoista kaksi lapsen puolesta jos lapsi itse ei pystynyt. Jos valinnoistani tulisi kiukuttelua, tuumaisin että koita ensi kerralla sitten valita.

Ruokajutusta vaikea sanoa. Näkee kyllä niin paljon lapsia jotka rissaa ruoan kanssa ja käyttäytyy pöydässä kuin villieläimet. Ja syö ympäri kämppää.

Mäkkäri vähän outo. Tietty lapsi esim. pelleili pöydässä eikä totellut kieltoja ja siksi kaatoi juoman pöydälle. Vaikea sanoa kun ei ollut paikalla.

Kirjastoa ja mäkkäriä en ymmärrä (jos mäkkäri oli oikeasti vahinko, eikä mikään riehumisen lopputulos). Ruoka-asiassa olen ihan samaa mieltä. Jos ei kelpaa, ei syö. Seuraava ruoka on sitten, kun se on, ei siinä mitään välipaloja aleta syödä.

Mun vanhemmat teki musta päähänpotkitun urpon noilla menetelmillä. Kiusaajat haistaa kilometrien päähän ja niitä riittää eliniäksi.