Lue keskustelun säännöt.
Vauvan antaminen hoitoon isovanhemmille epäilyttää
21.02.2018 |
Lapseni on nyt 1 v. ja ei ole ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan vielä. Isovanhemmat ovat sinänsä kiinnostuneita lapsesta, mutta eivät oikein luontevasti osaa olla lapsen tasolla tai heittäytyä höpöttelemään. Lapsi ei juurikaan ole ollut heidän sylissään eikä oikeastaan hakeudu heidän seuraan. Lapsi on kyllä muuten rohkea ja saattaa hakeutua muiden ihmisten lähelle. Isovanhempiaan lapsi on nähnyt n. kerran kuukaudessa.
Isoäiti on jo pitkään toistellut, että he voivat hoitaa, jos haluamme lähteä elokuviin tms., ja olen vain vastaillut, että ”joo okei” ja lykännyt asiaa. Nyt hän on ryhtynyt selkeästi toimeen ja on hommaamassa jos minkälaista asiaa, eli on antanut lahjakortin kampaamoon ja lippuja teatteriin. Minulla ei itsellä oikeastaan ole huutavaa tarvetta antaa lasta hoitoon, joten tuntuu epäreilulta, että minun puolestani järjestellään asioita. Varsinkin kun isoäiti esittää asian aina niin, että ”voimme hoitaa, että pääsisit sinäkin jonnekin” ja muistelee miten ihanaa se hänestä itsestään oli päästä yksin menemään. Olen vastannut tähän vain, että en itse ole vielä kokenut tällaista tarvetta. Oikeastaan tuntuu, että oikeasti haluaa vain itsekkäistä syistä lapsen hoitoon, muttei voi millään sitä myöntää.
Olen ajatellut, että odotan kunnes lapsi on isompi ja luo itse suhteen isovanhempiin ja jos suhteesta tulee hyvä, niin sitten voisin luottaa lapsen hoitoon. Onko muilla kokemusta tällaisesta tai vinkkejä mitä voisi isoäidille sanoa, ettei loukkaisi hänen tunteitaan.
Kommentit (53)
Tää höpöttely ei auennut mulle lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä taas on hoito-ongelmana se, että isovanhemmilla on niin likaista! En tahdo, että lapseni syö heidän lattioiltaan koiran puoliksi pureskelemia luita tai konttaa kädet tahmeina ja sitten pistää ne suuhunsa. :-P
Aina isovanhemmat muka puolustelevat sitä saastaisuutta sillä, ettei tule allergioita, mutta minua ei huvita ottaa sitä riskiä, että lapsi syö nappipariston tai tunkee sormensa pistorasiaan. Siispä lapsi hoidetaan meillä kotona ja isovanhemmat saavat tullessaan pestä kätensä.
Ap, kehittäkää säännöt, mitkä teille sopii. Että isovanhemmat tulevat vaikka teille ja käyttävät lasta leikkipuistossa tai vaunukävelyllä ja hoitavat pikkuhetken, kun käyt vaikka kaupassa. Pienin askelin se suhde syntyy.
Meillä kanssa sama. Kauheita koirankarvalauttoja pitkin lattiaa, pölyisiä hämähänkinseittejä roikkuu joka paikasta. Jokaisen visiitin jälkeen saanut pistää lapsilta kaikki vaatteet pesuun. Lisäksi anoppilassa joka paikka täynnä tavaraa, joka pienellä tönäisyllä voi kaatua lapsen päälle. Anoppi myös antaa lapsille mitä sattuu leikkeihin. Esim. posliinisia kahvikuppeja 1-vuotiaalle. Anoppi vaan iloisesti ilmoittaa, että häntä ei haittaa, vaikka kuppi menee rikki. Ei minuakaan rikki mennyt kuppi haittaa, mutta se haittaa, jos lapsi saa haavan siitä rikkinäisestä kupista.
Heh muistan kun kuopukseni oli 7kk, pahassa vierastusiässä ja siskoni tapasi tuolloin ensimmäistä kertaa hänet ristiäisten jälkeen (oli vaihdossa). Sisko ilmoitti että hän veisi vauvan naapuripaikkakunnalle, niin kävisivät hänen jonkun kaverin luona. Joo ei vienyt. Mutta näitä lukiessa tuli mieleen, että peruspalstamamman mielestä varmaan olisi pitänyt päästää sisko ja vauva keskinäistä suhdetta luomaan yhteiselle retkelle.
Teet niin kuin itsestä hyvältä tuntuu, juttelette vielä yhdessä miehen kanssa tietenkin.
Olen hämmentynyt siitä että muilla isovanhemmat haluavat hoitaa ja jopa pyytävät hoitoon. Lastemme isovanhemmat eivät koskaan ole pyytäneet eivätkä halunneet hoitaa, eivätkä ole auttaneet koskaan edes pyydettäessä. Olivat toki tunnekylmiä ja piittaamattomia omien lastenkin kanssa, joten ei lastenlapsetkaan kai kiinnosta.
Ap, et varmaan halua minun tilanteeseeni: kukaan isovanhemmista ei hoida ikinä. Tämän takia kannattaisi innokkaan isovanhemman antaa hoitaa edes pieniä hetkiä joskus.
Toivottavasti lapsenne ovat tyttöjä. Poikanne lapsia ette tule tapaamaan kovin usein. 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsenne ovat tyttöjä. Poikanne lapsia ette tule tapaamaan kovin usein. 😬
Miksi ei tavattaisi? Kyllä minä olen ihan valmis kyläilemään lapseni tulevaisuuden perheen luona tai jos haluavat tulla kylään niin käy se niinkin päin.
Mikään pakko ei (toivottavasti tulevaisuuudessa syntyviä) lapsenlapsia ole minulle antaa hoitoon jos vanhemmilla ei siihen ole tarvetta. Toki mielelläni autan tarvittaessa jos terveyttä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on varmastikin ap:n miehen vanhemmista. Ap, kannattaa muistaa että läheisin suhde heille tulee, kun isovanhemmat saa viettää lapsen kanssa aikaa pienestä pitäen. Ja toisin kuin täällä on esitetty, heidän on helpompi tehdä se ilman vanhempien läsnäoloa. Vanhempien ollessa läsnä, lapsi automaattisesti kääntyy ensisijaisen, eli oman vanhempansa puoleen.
Ja tiesitkö, että suhde isovanhempiin ennaltaehkäisee lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöitä? Se ei ole siis ihan sama, millainen suhde heillä on. Itse olisin iloinen, että isovanhemmat haluavat ottaa lasta hoitoon, mutta siitähän tässä ei nyt ollutkaan kysymys. Yksivuotias pärjää aivan hyvin pari tuntia jonkun muun kuin äitinsä kanssa.
Oikeastaan samalla voisin arvata, että ap ei anna lapsen viettää isänkään kanssa paljon kahdenkeskistä aikaa. Äkkiä vaan toista perään niin ei tarvitse miehen jäädä hoitovapaalle tai isyysloman jälkimmäiselle puoliskolle.
Tämä on oikeasti täyttä sontaa. Se ei vaikuta ovatko lapset yksin isovanhemmilla vai eivät. Enemmän vaikuttaa kuinka paljon sitä yhteydenpitoa on.
Meillä on toisiin isovnahempiin tiivis yhteydenpito, hän käy meillä ja me vastavuoroisesti hänellä. Aina vanhemmat tai edes toinen mukana ja läsnä. Lapset ovat nyt isompina itse halukkaita hänen luokseen menemään ilman meitä. Ja se on ok.
Nämä toiset taas. Nähdään harvoin ja heitä ei kyläily kiinnosta, eikä mekään siellä paljoa käydä, se vastavuoroisuus puuttuu. Eivätkä ole muutenkaan paljoa yhteyksissä lapsiin. Heillä lapset ovat olleet hoidossa muutaman kerran kun meillä vanhemmilla menoja. Lapset eivät ole läheisiä heidän kanssaan.
Eli se läheisyys EI vaadi yksinoloa lapsen kanssa. Ja miksi olet noin ilkeä? Mitä saavutat tuollaisella ilkeydellä? Mistä sinä tiedät kuinka paljon ap:n mies on lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet Ap vainoharhainen ja estät läheisen suhteen lapsen ja isovanhempien välillä. Mun lapset menneet isovanhempien hoitoon 1-3kk iässä, siis arkipäiviksi 5pv viikossa. Mulla ei ollut rahaa jäädä kotiin makoilemaan lasten kanssa. Yksityisyrittäjän laskut juoksee koko ajan. Tällä hetkellä jokainen lapsi luokkansa priimuksia ja pitävät isovanhempia erittäin tärkeinä, kuten minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti lapsenne ovat tyttöjä. Poikanne lapsia ette tule tapaamaan kovin usein. 😬
No sinä olet varmaan anoppini, joka on uhriutunut ja väittää että eivät saa olla yhtä paljon tekemisissä lastemme kanssa kuin oma äitini.
Kylään pyydetään ja kutsutaan, mutta ei ikinä tulla. Katkot välit jatkuvasti kun joku ei mene mielesi mukaan. Eli jos teemme perheenä omat ratkaisumme, suutut siitä jne.
Meillä on anoppi ja appiukko olleet ihan yhtä tervetulleita kylään ja olemaan lapsen kanssa, mutta eivät viitsi vain käydä kylässä ja luoda sitä suhdetta lapsiin. Ihan voitte syyttää itseänne, älkää miniää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole anoppi. Niin se vaan menee kuten yllä totesin. Tehkää tyttöjä niin tuleva isovanhemmuutenne on helpompaa. 😀
Poikien äidit maistavat isovanhempana omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä lasta ole mikään pakko hoitoon antaa jos itsestä ei ajatus hyvältä tunnu. Koko leffa tai mitä nyt on tekemässäkään, kuluu lapsesta ja hänen pärjäämisestään murehtien. Näin on ainakin käynyt minulla joka kerta, kun vastahakoisesti olen lapsen hoitoon antanut.
Minulle on jotenkin parhaiten sopinut sellainen, että lapsi viihtyy ensin kotona "vieraan" kanssa keskenään. Siis niin ettei minun tarvitse pysytellä näkösällä. Sitten lapsi on ulkoillut ilman minua tuon "vieraan" kanssa tutussa puistossa ja sitten joskus vuoden päästä vasta lähtenyt yksin mummulaan pidemmäksi aikaa ja myöhemmin yökylään. Sillälailla pehmeästi totuteltu kumpainenkin olemaan erossa toisistamme :). En tiedä, miksi joku näkee tuon ongelmana kun ei ole ollut mikään pakko hoitoon lasta laittaa.
No näin meilläkin on tehty ja jotenkin kuvittelin että tämä olisi se kaikkein normaalein tapa toimia. Olen puuhaillut kotona omiani yläkerrassa, joko kotihommia tai lukenut kirjoja mutta mummot ovat olleet päävastuussa lapsenhoidosta. Ja kyllä, kyttään aluksi vähän sivusilmällä miten homma hoituu. Yksi lysti leperrälläänkö lapselle, mutta olen varmistanut lapsen turvallisuuden. Kauempana asuva (sinällään ihana) anoppi ei kerta kaikkiaan aina muista tai ymmärrä miten nopea sähikäinen reilu 2-vuotias on, ja kun selkänsä kääntää niin lapsi on pihalla ja autotiellä jos ovea ei ole muistanut lukita.
Mun mielestä on tärkeää, että kuuntelet vaistoasi. Jos hoidon taso epäilyttää, niin sitten et jätä lasta isovanhemmille hoitoon. Ja pelisäännöistä kannattaa pitää kiinni. Meillä isovanhemmat (sekä miehen että omat vanhemmat) kovin mieluusti tunkisivat lapset täyteen herkkuja. Mä taas yritän opettaa lapsille järkevää, säännöllistä syömistä. Herkkuja saa syödä, mutta ei joka päivä. Janoon juodaan vettä, ei mehua. Anoppi esim. mehusta huomautellut, että omansa ovat saaneet jo 3 kk ikäisenä mehuja pullosta. Olen tähän huomauttanut, että sen huomaa lastensa hampaiden kunnosta. Ikävän poratut ja juurihoidetut legot hänen katraallaan. Vilja-allergiselle lapselle syötetty leipää, kun eihän se pikku piereskely niin haittaa. Mitä siitä, että lapsi oli tosi kipeä, mä joka sen lapsen vatsavaivojen takia valvoin, mä joka ne kipeät ihottumat rasvasin... Mutta mummu sai hyvän mielen, kun sai inhottavan miniän ohjeistuksen vastaisesti antaa lapselle paahtoleipää. Eniten se lapsi siitä kärsi...