Ihminen joka peruu itse ehdottamiaan tapaamisia. Mistä johtuu?

Kuka täällä voi väittää, että ahdistus tai masennus iskisi AINA päälle juuri silloin, kun tapaaminen on sovittu juuri ap:n kanssa? Eihän tuo ole mahdollista. Ihan selvästi tekee tahallaan. Kateellinen tai kiero ihminen, haluaa aiheuttaa ympärilleen pahaa oloa. Pysy erossa ap.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tuli myös ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko mieleen, taustalla ehkä myös masennusta. Omasta kokemuksestani tiedän, että lähteminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Ulospäin kukaan ei arvaisi, että kärsin esim. sosiaalisista tilanteista ja pelkään niitä etukäteen.

Tämä. Itse olen peruuttanut useasti näkemisiä (usein heti aamusta, jos en ole nukkunut), mutta en lähellekään joka kerta. Minua ahdistaa niin paljon välillä, että se itsessään väsyttää huonojen yöunien päälle niin paljon, ettei vain pysty. Julkisilla paikoilla alkaa väsyttää vain lisää siihen päälle (kun sosiaaliset tilanteet ahdistaa lisää), eikä ole kiva nähdä kaveria ja sitten olla täysin muissa maailmoissa ja hermostunut siitä ihmismäärästä.

No eikö sitä voi sanoa ääneen ? Kertoa reilusti missä mennään ?

Parempi kun sisäistät tämän ajoissa: joidenkin kanssa ei vaan voi sopia yhtään mitään. Se on joillekin ylivoimaisen vaikeaa sopia asioita ja pysyä niissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka täällä voi väittää, että ahdistus tai masennus iskisi AINA päälle juuri silloin, kun tapaaminen on sovittu juuri ap:n kanssa? Eihän tuo ole mahdollista. Ihan selvästi tekee tahallaan. Kateellinen tai kiero ihminen, haluaa aiheuttaa ympärilleen pahaa oloa. Pysy erossa ap.

Et ole tainut itse sairastaa ahdistuneisuushäiriötä tai masennusta? Ekat pari vuotta oli helvettiä kun 90% ajasta ei kyennyt sosiaalisuuteen. Kaverit ihmetteli kun ei mua näkynyt missään ja välillä pakottauduin ulos. Olo oli yksinäinen ja ahdistunut kotonakin mutta ainakin koki olevansa jotenkin "turvassa". Ehkä sitä sitten oli jotenkin harhainen tai optimisti kun kuvitteli että sitten 3 päivän päästä jaksaisi lähteä kahville. Pari kertaa jouduin näitäkin viimetipassa perumaan kun istuin kotona tärisemässä.

Mt-oireisiin liittyy usein valtava häpeä: "olen rikkI", "olen viallinen", yms... Ei näistä halua puhua edes läheisille ellei voi olla varma siitä että kohtaa ymmärrystä. Moni ottaa mieluummin ikävän ihmisen leiman otsaansa kuin mt-oireisen...

Mulla oli tällainen kaveri. Halusi nähdä ja sopia tapaamisia.

Mulle lastenhoidon järjestäminen ei ole mikää läpihuutojuttu, pitää aina sopia ja järjestellä. Mutta järjestin lastenhoitoa, kun ajattelin että kiva nähdä kaveria jne.

Ja lähes aina hän perui ja vielä samana päivänä, että ei nyt jaksa, on ollu sitä/tätä/raskasta, sopiiko jos nähdään joku toinen päivä.

Sitten opin, että jos sovin hänen kanssaan jotain lastenhoitoa vaativia menoja, niin aina joku varasuunnitelma jos hän peruukin.

Lopulta en enää viitsinyt sopia hänen kanssaan mitään erityisiä tapaamisia, vaan max jotain töiden jälkeen kahvit abc:lla. Perui nekin.

En jaksanut pitää häneen yhteyttä, mutta kiinnostaisi itseänikin tämä kuvio, että miksi sovitaan tapaamisia ja sitten perutaan viime hetkellä ilman kunnon syytä.

up

Jos tällainen perumistaipumus tuntuu johtuvan vain ihmisen omanapaisuudesta ja ajattelemattomuudesta, ts. ei pidä toisen ihmisen aikaa ja panostusta yhtä suuressa srvossa kuin omaansa, on minusta ok antaa maistaa omaa lääkettään.

Eli ei kannata enää järjestää elämäänsä toisen mukaan, vaan toimi samoin kuin hän; sovi tapaamisia, mutta jos tulee jotain muuta menoa tai lapsenvahdin järjestäminen onkin hankalaa, jätä menemättä. Muista vain ilmoittaa juuri ennen. Jos perujatyyppi valittaa asiasta, toteat vain iloisesti, että näinhän meillä on ollut tapana toimia, eikös vaan? 😁

Itse sorruin olemaan tuollainen aikanaan, kun kärsin paniikkihäiriöstä ja masentuneisuudesta. Kun ehdotukset tein, tarkoitin niitä aidosti ja halusin jaksaa, uskaltaa ja saada aikaiseksi toteuttaa ne, mutta kun se päivä koitti, se tuntuikin ylivoimaiselta. Ilman selitystä en tosin perunut, vaan keksin yleensä syyksi migreenin, flunssan tmv, jos en kehdannut kertoa todellista syytä - ihan parhaille ystäville ja perheenjäsenille sanoin yleensä totuuden. Silti voin kuvitella, että se ärsytti/harmitti, kun toistui monesti ja enpä tiedä uskottiinko niitä tekosyitäkään sitten enää. Koskaan kukaan ei suoraa sanonut asiasta, mutta...

Tietysti voi olla kyse myös vaan luonteenpiirteestä ja sellaisesta tavasta, että innostutaan kaikesta ja intoillaan ja luvataan kaikkea, muttei kuitenkaan toteuteta niitä, koska ollaan innostuttu jo monesta muusta jne.  Jotkut ihmiset ovat sellaisia. Hieman epäkunnioittavaahan tuo on toista kohtaan, ettei peruta edes hyvissä ajoin, jolloin toinen ei turhaa omia aikataulujaan järjestäisi tapaamisen mukaan. Mutta tosiaan taustalla voi silti olla sairaus tmv, joten ehkä kannattaa koittaa olla kärsivällinen. Tai sitten nätisti ottaa asia kunnolla puheeksi ja kertoa, että on ikävää sinulle - jospa harkitsisi jatkossa tarkemmin ehdotuksiaan tai edes peruisi aiemmin.

Minä lopetan ystävyyden,jos tekee yhdenkin perumisen tai oharin. Turha ihmetellä,kun en reagoi enää viesteihin. En kyllä nykyään jaksakaan ketään ulkopuolisia.

Tuollaisen ihmisen kanssa kannattaa sopia treffit sellaiseen paikkaan, jossa kävisit muutenkin, esim. kirjastoon. Käy palauttamassa kirjat, ja jos hän ei tule, niin käy lainaamassa uusia kirjoja. Ikinä älä jätä mitään hänen varaansa ajatuksella "menen festareille vain hänen kanssaan". Hyvin todennäköistä on, että hän ei tule, ja sitten menee ilta pilalle.

Yksi kaveri teki tuota. On myös asunut Tampereella. Itse luulen että hän yritti lopettaa meidän kaveruutta näin. Koska nyt on siirtynyt siihen ettei vastaile kunnolla viesteihin.