Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä parisuhteessa passiivisista miehistä?
20.02.2018 |
Sellaisista jotka eivät millään tavalla panosta suhteeseen tai näe vaivaa suhteen eteen. Eivät ole alotteliaita eivätkä huomioon ottavia arjessa.. Kuten esimerkkinä kun mies oli tulossa iltaa viettämään ja ehdotin että otetaanko pari olutta, ostaisinko kaupasta, sanoi että ei tarvitse ostaa, hänellä on.. No kävi sit niin että otti mukaan oluen itselleen ja minä jäin ilman. :D En viitsinyt edes sanoa mitään. tämmöinen samantyylinen käytös niin pienemmissä kuin isommissa asioissa ja esim puhelimessa puhuessa on tosi vaitonainen ja etäinen.. Olen lopettaa halunnut tämän pari kertaa mutta mies tulee vinkuen. Olen yrittänyt selittää että olet todella passiivinen tässä suhteessa.. Suhde kestänyt lähemmäs neljä vuotta nyt. Jotenkin naurattaa. Onko tämmöisiä miehiä sattunut kohdalle muillekin, jotka eivät mitenkään panosta parisuhteeseen ja olettavat, että suhde jatkuu jatkumistaan kun miksipä erottaisiin kun ei ongelmia ole.. ;)
Kommentit (28)
Kerrot että suhde on kestänyt jo lähemmäs neljä vuotta. Teillä täytyy siis olla hyviäkin hetkiä ja syytä jatkaa suhdetta? Mitä mies vastaa, kun otat esiin hänen passiivisuutensa? Toivooko hän sinun olevan aktiivisempi puoli vai häiritseekö se häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivinen mies on ihan yhtä tyhjän kanssa. Siis eikö muka sinkkuelämäkin ole parempaa kuin huonon miehen kanssa oleminen? Jos minulta kysytään niin on!
Pistä peli poikki oman hyvinvoinnin vuoksi. Ei toista aikuista tarvitse passata, auttaminen ja palvelusten tai yllätysten tekeminen on eri asia. Mulla oli joskus lyhyt suhde samantyyppisen miehen kanssa. Suhteen jälkeen mietin, että ehkä mies oli elänyt niin pitkään yksin ja oli parisuhteissa melko kokematon, että ei osannut ottaa toista huomioon. En jaksanut ryhtyä opastamaan aikuista ihmistä.
Niinkai se on, aika on vaan vierinyt nopeasti.
Naisystävän takia olen menettänyt oikeastaan kaiken. Perheen, työn, oman hyvinvoinnin ja varmaan paljon muuta. Kaikki on varmaan suurimmaksi osaksi ollut omaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on tuollaisia.. Kerran kävin deiteillä miehen kanssa joka marssi pubin tiskille ja tilasi itselleen. Ei kysynyt mitä minä juon, ei olisi edes tarvinnut maksaa mutta ihan perus käytöstapoja mennä yhdessä ja tilata molemmille..
Asiasta on jäänyt vaan todella huono maku suuhun, kun kuvioissa on ollut niin paljon muita miehiä ja pettämistä. Ehkä me oltiin vaan "ystäviä" Saatiin toisemme voimaan vaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän takia olen menettänyt oikeastaan kaiken. Perheen, työn, oman hyvinvoinnin ja varmaan paljon muuta. Kaikki on varmaan suurimmaksi osaksi ollut omaa syytä.
Mistä tämä johtuu?
Tuollaiselle ihmiselle kaikki on vain häntä itseään varten. Sinäkin. Automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu masennuksesta, pahoista itsetunto-ongelmista ja monesta muusta mielenterveydellisestä syystä. Olen jäänyt henkisesti kehityksessä todella pahasti jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Naisystävän takia olen menettänyt oikeastaan kaiken. Perheen, työn, oman hyvinvoinnin ja varmaan paljon muuta. Kaikki on varmaan suurimmaksi osaksi ollut omaa syytä.
Ai passiivisuuttasiko?
Voisitko ajatella nyt opettelevasi siitä pois, ja selität kunnolla ilman että tarvitsee hohtimilla kiskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mistä tuollainen passiivisuus kumpuaa. Tulee vain tunne ettei toinen rakasta eikä ole toiselle tärkeä. Oma tapani näyttää rakkautta on niin toisenlainen. Jotenkin mieltäisin miehen aktiivisemmaksi osapuoleksi sekä sellaiseksi joka oikeasti olisi mies sanan varsinaisessa merkityksessä.
Minulle ei ikinä juolahtaisi mennä toisen luo iltaa istumaan niin etten veisi mitään mennessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hassua päättää yhdessä jatkaa suhdetta ja sama jatkuu.. Etäisyys. Hiljaisuus. Silloin tällöin valittelee väsymystään ja kun on töissä rankkaa ja huomenna taas töihin.... En tiedä miksi joku olettaa että kukaan tahtoo oikeasti viettää elämänsä tollaisessa. Olen itsenäinen nainen ja omillani loistavasti toimeen tuleva että ei minulle olutta tarvitse tarjota en edes juo mutta mietin kun on ollut vähän tälläistä niin olisin miehelle oluen tarjonnut ihan omasta pussista mutta hän sit ei tajunnut ottaa minua tuossakaan huomioon. Tämä vain siis esimerkki muitten joukossa. Kai se on jo lapsena opittua, osaako vai ei ottaa muita huomioon. Lähtökohtaisesti suosittelisin sinkkuelämää tuollaiselle. Vähän ehkä tullut sellainen fiilis et mistä tässä koko parisuhteessa oikeastaan edes on kysymys...
Yhteenmuuttoa tai naimisiin menoa turha edes harkita ihmisen kanssa joka ei osaa ottaa muita huomioon. Se olisi varmasti niin että toisen kontolle jäisi laskuja myöten ihan kaikki. Satunnaiseen tapailusuhteeseen korkeintaan tollaset ja sit ne tosimiehet muuhun :)
No mieshän vain oletti, että kumpikin hankkii omat juomansa, monesti kun jokaisella on niin oma makunsa niiden suhteen. Ei kannata ehkä hirveästi ylilukea tuollaisia asioita.
Nostelen vanhaa ketjua. Jos jollakin olisi oikeasti toimivia neuvoja?
Pitkä avioliitto täällä. Nuorena yhteen jne. Jotenkin olen vasta viimevuosina "herännyt" puolisoni inhottavuuteen?
Kaikessa on aina kyse hänestä ja hänen tarpeista. On ollut ok, että jokatoinen viikonloppu vähintään firman porukalla istunut iltoja, kun vaimo ja lapset kotona.
En tiedä, mitä tehdä. Olo on tyhjä, itkettää. Kaipaisin seuraa, tunteen, että minusta pidetään, tiedättehän, se rakastuneen katse, joka katsoo takaisin ja vastaa tunteisiisi?
Itse olen iloinen, teen mielelläni mukavia juttuja toiselle, järjestän kaikenlaista mukavaa parisuhteelle...
Miehestä peilaa takaisin tylsyys, intohimoton olemus, masentavaa seuraa!!! Kaikki ok "jaa" tai "en jaksa".
Onko hän tunteeton? Itsekäs? Empatiakyvytön? En enää tiedä, vai olenko itse sekaisin? En tahdo enää erottaa asioita toisistaan, tätä on nyt kestänyt pari vuotta, ahdistaa suunnattomasti.
Kaikenlisäksi hänen lupauksiin ei voi luottaa. Hän saa muuttaa mielensä, eikä se haittaa mitään!
Koskaan ei ehdota mitään tekemistä, emme käy yhdessä missään. Mihinkään ei halua mukaan.
Alkaa oma itsetunto rapistua..........
Kerran eksyin deiteille tällaisen miehen kanssa. Hän ehkä sai aikaiseksi kysyä deiteille, mutta siitä alkoi jahkailu ja pähkäily: minne mennään, mitä tehdään, monelta nähdään ja missä. Ihan tarkoituksella jättäydyin passiivisemmaksi nähdäkseni miten mies toimii, kun en ryhdykään järjestämään treffejä, jonne hän minut pyysi No ei toiminut mitenkään. En edes treffipäivänä vielä tiennyt missä näemme ja monelta. Lopulta saimme sovittua tapaamispaikan ja ajan, kun jouduin sitäkin itse kysymään. Kun näimme, miehellä ei ollut mitään suunnitelmaa. Menimme vain ensimmäisenä vastaantulevaan kahvilaan. Mies itse oli ehdottanut kahvia, mutta ei tietenkään vaivautunut selvittämään minne mentäisiin. Kyseisellä paikkakunnalla on vielä rutkasti valinnan varaa.
Mikä oikeasti nykymiehiä vaivaa? En etsi mitään erikoista taikka mitään provider miestä, ihan normaalia miestä, joka kykenee järjestämään niinkin yksinkertaisen asian kuin treffit. Ehkä tämä mies oletti, että kun hän on jo kantanut kortensa kekoon kysymällä minua ulos, niin minä voin vuorostani hoitaa homman pakettiin?
Kaiken lisäksi minä jouduin kannattelemaan koko keskusteluakin. Mies ei tehnyt juuri mitään aloitteita keskustelunkaan kanssa. Kyllä minäkin olen valmis näkemään vaivaa, mutta odotan sitä myös vastapuolelta. Ihmettelen kyllä tosi paljon moista käytöstä. Olen minäkin ollut lapsena ujo, ja osittain edelleenkin, mutta sen verran olen tsempannut, että kykenen käyttäytymään ja toimimaan ihmisten kanssa normaalisti.
Mietin vielä, että pyytävätkö nämä miehet ystäviään, sukulaisiaan, kollegojaan etc vaan tekemään joku päivä jotain jossain? Tuskin, joten miksi tuntematonta ihmistä, johon potentiaalisesti haluat tutustua tai jopa rakentaa tulevaisuutta?
Naiset aina vaativat kaikenlaista tekemistä.
Kuulostaa paskalta.