Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kerran pettää, aina pettää?
20.02.2018 |
Hei te kaikki, jotka olette otsikon kanssa samaa mieltä! Eräästä toisesta keskustelusta intoutuneena tahtoisin paneutua tähän asiaan vähän lähemmin.
Jos ihminen pettää, toteaa heti, että se ei ollut kivaa eikä kannattanut, niin miksi hän teidän mielestänne varmasti tekee sen kuitenkin uudestaankin? Eikö kukaan teistä ole koskaan tehnyt mitään vain kerra ja jättänyt siihen? Toistatteko itse aina virheitänne uudestaan ja uudestaan?
Otetaan ihan yksinkertainen esimerkki: Ajattelen, että jääkiekko olisi varmasti aivan ihanaa. Käyn kerran pelaamassa jääkiekkoa ja totean, että ei ollut mun juttu, tuli huono fiilis. Menisinkö tuolla teidän logiikalla silti vielä aina vaan uudestaan jääkiekkotreeneihin? Jos en, niin miten se eroaa pettämisestä, jos jälkifiilis on sama.
Olen useaa kertaa koittanut saada tähän jotain perusteluja, että miksi ihminen aina tekisi virheensä uudestaan, mutta aika hiljaista on ollut. Itse en ole koskaan pettänyt, vaan aihe yleisesti kiinnostaa. Siis ihmisen erehtyväisyys ja virheistään oppiminen.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Niin... en tiedä oliko tämä se, mitä hain. Ehkä enemmänkin se, että tekeekö ylipäänsä yksi "paha" teko joidenkin mielestä ihmisestä parantumattomasti sellaiseksi. Ja mitä perusteluja sellaista väitettä tukemaan voidaan esittää. Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin.
Mutta todella hyvää keskustelua aiheesta kerrankin
Ap kiittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Niin... en tiedä oliko tämä se, mitä hain. Ehkä enemmänkin se, että tekeekö ylipäänsä yksi "paha" teko joidenkin mielestä ihmisestä parantumattomasti sellaiseksi. Ja mitä perusteluja sellaista väitettä tukemaan voidaan esittää. Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin.
Mutta todella hyvää keskustelua aiheesta kerrankin
Ap kiittää :)
toiset voi oppia virheistään. jos on pilannut abivuotensa pettämällä poikaystäväänsä, voi olla ettei petä enää koskaan kun muistaa miten kauheaa se silloin oli odottaa paljastumista.
Tästä tulikin mieleen, onko kellään vinkata mitään hyviä keskustelupalstoja, joissa voisi käydä järkevää keskustelua aloitusten hukkumatta klikkiotsikkouutisten kauhisteluun yms. täysin tyhjänpäiväisiin ruikutus-aloituksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Niin... en tiedä oliko tämä se, mitä hain. Ehkä enemmänkin se, että tekeekö ylipäänsä yksi "paha" teko joidenkin mielestä ihmisestä parantumattomasti sellaiseksi. Ja mitä perusteluja sellaista väitettä tukemaan voidaan esittää. Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin.
Mutta todella hyvää keskustelua aiheesta kerrankin
Ap kiittää :)
Ap, viime tutkimusten valossa ns pahuus on ohjelmoituna geeneissä, eli tämä olis arvokeskustelun paikka :) onko pettäminen pahuutta? Jos on, niin kyllä tekee ihmisestä parantumattomasti sellainen. Minä en antaisi syrjähypyn anteeksi ikinä, koska rakennan ihmissuhteeni totaaliselle luottamukselle, mutta eivät kaikki tee niin... tai pysty tekevän niin, koska se vaatii luonnetta ja selkärankaa ihmiseltä.
Minusta se että toistaako pettämisen riippuu myös aika pitkälti siitä että millainen ihminen on kyseessä, millainen parisuhde, mikä on elämäntilanne, onko teko missään vaiheessa tuntunut todella pahalta vai onko asenne sellainen hälläväliä jne. Minusta on todella kapeakatseista ja mustavalkoista ajatella kenestäkään suoraan että kun teki kerran niin, tekee toistekin. Lisäksi pettämistä demonisoidaan minusta todella paljon. En todellakaan väitä etteikö se olisi ihan hirveän itsekäs ja paskamainen teko, mutta ihmiset kohtelevat toisiaan huonosti kokoajan. Moni sietää parisuhteessaan jatkuvasti esim suoranaista kiusaamista, haukkumista, välinpitämättömyyttä, valehtelua, holtitonta rahankäyttöä, riippuvuuksia, juopottelua jne. Näissäkin tilanteissa monesti loukataan ja kohdeltaan puolisoa todella väärin, siihen ei vaan kuulu ketään ulkopuolista osallista. Sanotaan nyt vaikka että jonkun henkilön puoliso on ollut alkoholisoitunut ja sen takia esim valehdellut ja tuhlannut yhteisiä rahoja, ollut öitä pois, aiheuttanut huolta ja pahaa mieltä. Henkilö kuitenkin myöntää virheensä, hakee asiaan apua, käyvät yhdessä parisuhdeterapiassa ja päättävät jatkaa yhdessä. Tuleeko tähän väliin kukaan sanomaan että "kerran juoppo, aina juoppo, ei se tapojaan muuta"? Ehkä ei parhain esimerkki koska alkoholismi kaiketi luokitellaan jollain tapaa sairaudeksi kun taas pettäminen on "vain" paha teko mutta kuitenkin, ehkä joku ymmärsi pointin.
Ymmärrän täysin sen että tällaisessa tilanteessa moni eroaa ja että on paljon ihmisiä jotka toistavat tekonsa. Minä olen kuitenkin itse nuorena (18-19v) pettänyt kumppaniani, aikana jolloin oireilin vielä vahvasti huonoa lapsuuttani ja masennustani. Ne ei ole oikeutus ei tekosyy tekoihini, mutta toki siihen vaikuttivat. Myönsin itse tekoni, en siis jäänyt kiinni ja kaduin sitä syvästi. Niinkin nuorina menimme yhdessä parisuhdeterapiaan ja poikaystäväni päätti antaa anteeksi. Toki olin myös itse hoidon piirissä ja kävin asiaa yksilö terapiassakin jonkin verran läpi. Nyt n.5 vuotta myöhemmin ollaan vieläkin yhdessä eikä minulle ole tullut mieleenikään toistaa tekoa, päinvastoin aina kun ajattelenkin asiaa voin niin fyysisesti kuin henkisestikin pahoin. Minä en myöskään millään tavoin anellut tai painostanut poikaystävääni jäämään suhteeseen silloin kun hän sai tietää pettämisestä, päinvastoin sanoin ymmärtäväni täysin jos hän haluaa erota. Joten tarinoita todellakin on erilaisia. Pettäminen on todella kamala teko toista kohtaan mutta jossain tilanteissa uskon että se todellakin jää yksittäiseksi teoksi eikä leimaa ihmistä pahaksi koko loppu elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Niin... en tiedä oliko tämä se, mitä hain. Ehkä enemmänkin se, että tekeekö ylipäänsä yksi "paha" teko joidenkin mielestä ihmisestä parantumattomasti sellaiseksi. Ja mitä perusteluja sellaista väitettä tukemaan voidaan esittää. Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin.
Mutta todella hyvää keskustelua aiheesta kerrankin
Ap kiittää :)
Ap, viime tutkimusten valossa ns pahuus on ohjelmoituna geeneissä, eli tämä olis arvokeskustelun paikka :) onko pettäminen pahuutta? Jos on, niin kyllä tekee ihmisestä parantumattomasti sellainen. Minä en antaisi syrjähypyn anteeksi ikinä, koska rakennan ihmissuhteeni totaaliselle luottamukselle, mutta eivät kaikki tee niin... tai pysty tekevän niin, koska se vaatii luonnetta ja selkärankaa ihmiseltä.
Koitin olla ottamatta kantaa pahuuteen :P ehkä sellaisena sen sitten nämä kerran pettää, aina pettää -ihmiset näkevät, jos voidaan perustella tieteellisillä tutkimuksilla. Vai onkohan ne tutkimukset kuitenkaan heillä päällimmäisenä mielessä...
Ap
Uskoisin pettämisen johtuvan siitä, että pettäjällä itsellä on huono olo itsensä ja puolisonsa kanssa ja hän pakenee niinsanotusti arkea teoillaan. Tämäkin on tottakai yksilöllistä! Huono itsetunto, omanarvontunto, stressiä, hakee mielihyvää ja jännitystä siitä mistä saa ja toivoo sen kohentavan omaa oloaan vaikka seuraukset saattavat ollakin aivan päinvastaiset.
Olen itsekin pettänyt pettäjää, jolla oli hyvinkin vahva ja alistava ote minusta. Tällä silloisella puolisolla oli myöskin hyvin huono itsetunto, joka tuli monessa asiassa esille. Petin osaksi siksi, että hän tuntisi miltä tuntuu tulla petetyksi, myös siksi, että tuntisin itseni hyväksytyksi ja kaipasin myös läheisyyttä ja rakkauden tunnetta. Olo ei tosin miksikään muuttunut. Pian oman pettämiseni jälkeen sain itseni irtauduttua hyvinkin saastuneesta suhteesta, jossa molemmat osapuolet voivat huonosti. Eikä puhumisestakaan ollut minkäänlaista apua.
Nykyään olen tasapainoisessa suhteessa, jossa puoliso on kuin paras ystäväni. Itselläni ei minkäänlaisia pettämisen tarpeita koska voin puolisoni ja itseni kanssa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pettämisestä tulee paha olo niin silloin tuskin pettää uudestaan. Mutta toisaalta nään sen vähän kuin alkoholin juomisen. Kamalassa krapulassa sanot itsellesi ettet enää ikinä juo. Mutta pian se krapulaolo unohtuu ja juotkin taas. Pettäminen on samaa. Kun aikaa kuluu niin unohtaa miltä se pahaolo tuntui ja oikeesti kun on kerran pettänyt niin kynnys madaltuu ja on helpompi pettää uudestaan ja sitten taas helpompaa sen jälkeen ja kun sitä tekee tarpeeksi usein niin se ekan kerran syyllisyys? unohtuu.
Sanoisin ennemmin että jos pettää kahdesti niin pettää aina. Yhdestä kerrasta voi oikeasti havahtua ja ottaa opikseen mutta jos vielä toistaa mokan niin ei ole pitänyt sitä kovinkaan pahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin"
Ap, tämä on joko psykologinen tai arvokysymys, sitä lähinnä tarkoitin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Niin... en tiedä oliko tämä se, mitä hain. Ehkä enemmänkin se, että tekeekö ylipäänsä yksi "paha" teko joidenkin mielestä ihmisestä parantumattomasti sellaiseksi. Ja mitä perusteluja sellaista väitettä tukemaan voidaan esittää. Eli miksi kerran puolisonsa luottamuksen pettänyt toimisi koko elämänsä samoin.
Mutta todella hyvää keskustelua aiheesta kerrankin
Ap kiittää :)
Ap, viime tutkimusten valossa ns pahuus on ohjelmoituna geeneissä, eli tämä olis arvokeskustelun paikka :) onko pettäminen pahuutta? Jos on, niin kyllä tekee ihmisestä parantumattomasti sellainen. Minä en antaisi syrjähypyn anteeksi ikinä, koska rakennan ihmissuhteeni totaaliselle luottamukselle, mutta eivät kaikki tee niin... tai pysty tekevän niin, koska se vaatii luonnetta ja selkärankaa ihmiseltä.
Koitin olla ottamatta kantaa pahuuteen :P ehkä sellaisena sen sitten nämä kerran pettää, aina pettää -ihmiset näkevät, jos voidaan perustella tieteellisillä tutkimuksilla. Vai onkohan ne tutkimukset kuitenkaan heillä päällimmäisenä mielessä...
Ap
Keskustelimme aiemmin noista tutkimuksista. Minä en ainakaan henkilökohtaisesti usko pahuuteen tai siihen, että huonoja tekoja tekevät eivät tekisi joskus hyviä tekoja. Anteeksi Hitler-kortti, mutta olihan mm. Adolf suuri eläinoikeustaistelija eli selkeästi jotain empatiatajua.
Sen sijaan, että näkisin jonkun henkilön pahana, niin näen hänen vaikkapa pettämisensä minua kohtaan epäkunnioittavana. En itse voisi vain jäädä siihen suhteeseen, koska en ota mitään muutakaan kökköä niskaan toiselta ihmiseltä. Vaadin molemminpuolista kunnioitusta ja olen siinä ehdoton, jos jaan jonkun kanssa elämäni.
Sen sijaan mulla on esimerkiksi ystävä, jonka puoliso pettää jatkuvasti ja jää siitä kiinni. Ystävä haluaa silti jäädä tähän suhteeseen, koska kokee heillä olevan suurimmaksi osaksi asiat hyvin. Olemme edelleen tottakai kavereita, vaikken itse pysty omalle kohdalle tajuamaan, että miksi pitää kiinni sellaisesta, mikä on jo niin rikki. En myöskään mitenkään aktiivisesti kehota häntä vaihtamaan tuota miestään, jos kerta hän itse on sitä mieltä, että tilanne on ok.
Jos nyt joku minua pettänyt haluaa vaikka työstää omia ongelmiaan ja mennä yhdessä terapiaan, niin voin myös sen tehdä. En kuitenkaan elämänkumppanina vaan enemmän eksänä, jotta toinen saa myös peilata sitä, miten hänen tekonsa vaikuttaa minuun.
Taustalla siis, että minua on petetty kahdessa edellisessä suhteessa ja aviomiestäni myös edellisessä. Meitä yhdisti vahva halu siitä, että haluamme turvata molemmille luottamuksen arvoisen ihmissuhteen. Koska pettäminen on ollut myös paljon puhuttu teema ja sen vaikutuksista on yhdessä pitänyt päästä yli, niin en missään tapauksessa voisi antaa pettämistä uudelleen anteeksi. Tottakai ihminen varmasti jollain tavalla pysyisi elämässä, sillä on minulle tärkeä, mutta puolisoni ei olisi siinä tapauksessa se ihminen, jota rakastan. Arvot menisivät liian ristiin. Vaikka kyseessä olisikin se luvattu ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. On voinut olla vahinko ja jää kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on aina kivaa, kiinnijääminen ei.
Ja aina kun joku jää ekan kerran kiinni, se on todennäköisesti pettänyt noin 5-20 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin välillä samaa. Tuttu jätti perheensä nuoren naisen vuoksi. On nyt tämän nuorikon kanssa naimisissa. Onko miten todennäköistä, että eroaa hänestäkin? Saattaahan se olla helpompi erota toisenkin kerran, jos on jo kerran eronnut ja pettänyt ja nähnyt, miten helppoa avioliitosta on lähteä...
Itse tuon puolison kokemuksen pohjalta ajattelisin vähän toisinpäin. Hänelle eroamisesta oli muodostunut hirveä peikko. Erosta ei päästy silloisen seurustelukumppanin kanssa sopimukseen vaikka siitä muutaman kerran oli väännetty. Sitten hän petti ja jäi kiinni. Ja sai huomata, että ero onkin ihan mahdollinen ilman että kukaan kirjaimellisesti kuolee. Luulisin, että hänen on nyt helpompi erota ennen kuin tilanne etenee siihen pisteeseen että pettää tai jotain muuta hajottavaa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on kerran pettänyt on mennyt tietyn rajan yli ja jatkossa sen tekee helpommin. Varmasti on niitäkin jotka katuu heti sitä ensimmäistä kertaa ja eivät jatka pettämistä.
Muistan lukeneeni, että ne jotka itse tunnustavat puolisolleen pettämisen ja todella katuvat sitä, eivät sitä yleensä uusi.
"Ihminen joka on kerran pettänyt on mennyt tietyn rajan yli ja jatkossa sen tekee helpommin."
Tai sitten ihminen joka pettää, ei todella ymmärrä sen teon raskaita seurauksia ennen kuin ne kantapään kautta kokee, jolloin kynnys pettämiseen nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- v
"Jos joku vaikka löisi minua, niin olisi kyllä aika vaikea yrittää rakentaa uudestaan se luottamus siihen, ettei löisi enää koskaan uudestaan. Samaten sitten se pettäminen."
Niin, kyllä kerran ja vahingossa tyyppinenkin pettäminen kertoo jotain suhteesta. jos ei suhteessa mikään muutu, miksei pettäminen voisi toistua?
Olen sitä mieltä, että ihminen joka välittää myös muista kuin omista tunteistaan, ei petä koskaan. Mielestäni pettäjät ovat luusereita enkä arvosta heitä. Minua on petetty, itse en ole pettänyt koskaan, vaikka olisi ollut tilaisuuksia.
Minulla on arvot, pettäjällä ei ole muuta kuin me, myself and I.
Olen elänyt 13 vuotta ilman parisuhdetta, enkä halua enää parisuhteeseen. Arvostan rehellisyyttä ja luottamusta ja itse en ole kohdannut ihmistä, joka pitäisi näistä kiinni. Joten olen mieluummin yksin.
Nainen 55-vuotta
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että ihminen joka välittää myös muista kuin omista tunteistaan, ei petä koskaan. Mielestäni pettäjät ovat luusereita enkä arvosta heitä. Minua on petetty, itse en ole pettänyt koskaan, vaikka olisi ollut tilaisuuksia.
Minulla on arvot, pettäjällä ei ole muuta kuin me, myself and I.
Olen elänyt 13 vuotta ilman parisuhdetta, enkä halua enää parisuhteeseen. Arvostan rehellisyyttä ja luottamusta ja itse en ole kohdannut ihmistä, joka pitäisi näistä kiinni. Joten olen mieluummin yksin.
Nainen 55-vuotta
On surullista että olet juuttunut tuohon ajatukseen pettämisestä noin tiukasti, että se on vaikuttanut ihan koko elämän kokoisiin päätöksiin. Ehkä et ole koskaan ollut suhteessa, jossa käsitellään vaikeita asioita, jotka eivät liity seksuaaliseen tai romanttiseen uskottomuuteen?
Läheisin ihmissuhde, jossa jaetaan kokonainen elämä, on niin moniulotteinen tilanne, että se vaatii monenlaista kuulemista, ymmärtämistä ja joustamista. Yleensä. Voihan joku olla niin onnekas että löytää suhteeseen oman kopionsa kaikessa hyvässä ja koko elämä soljuu harmitta ja vaivattomasti.
Tunnistan tuon ajatuksen siitä että jos ei ole luottamusta, ei ole mitään. Muista ihmissuhteistani. Parisuhteessa kuitenkaan tilanteen ei pitäisi jäädä tuohon epäluottamukseen (kuten esim minulla on juuttunut sisareni kanssa), vaan osapuolilla pitäisi olla motivaatio korjata rikkoutunut luottamus.
En ole itse koskaan pettänyt, minua on petetty sekä romanttisessa mielessä että muuten elämässä.
Ei pidä paikkaansa. Olen pettänyt ennen mutta en enää. Tuo tosin johtuu vain ja ainoastaan siitä etten enää nykyään saa vierasta pillua mitenkään helposti.
Itse uskon, että kerran petettyään pettää helpommin toistekin, jos on edelleenkin samassa huonossa suhteessa. Eron jälkeen, jos löytää "sen oikean", on uudelleen kynnys pettää yhtä korkealla kuin ennen ensimmäistä kertaa.