Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kerran pettää, aina pettää?
20.02.2018 |
Hei te kaikki, jotka olette otsikon kanssa samaa mieltä! Eräästä toisesta keskustelusta intoutuneena tahtoisin paneutua tähän asiaan vähän lähemmin.
Jos ihminen pettää, toteaa heti, että se ei ollut kivaa eikä kannattanut, niin miksi hän teidän mielestänne varmasti tekee sen kuitenkin uudestaankin? Eikö kukaan teistä ole koskaan tehnyt mitään vain kerra ja jättänyt siihen? Toistatteko itse aina virheitänne uudestaan ja uudestaan?
Otetaan ihan yksinkertainen esimerkki: Ajattelen, että jääkiekko olisi varmasti aivan ihanaa. Käyn kerran pelaamassa jääkiekkoa ja totean, että ei ollut mun juttu, tuli huono fiilis. Menisinkö tuolla teidän logiikalla silti vielä aina vaan uudestaan jääkiekkotreeneihin? Jos en, niin miten se eroaa pettämisestä, jos jälkifiilis on sama.
Olen useaa kertaa koittanut saada tähän jotain perusteluja, että miksi ihminen aina tekisi virheensä uudestaan, mutta aika hiljaista on ollut. Itse en ole koskaan pettänyt, vaan aihe yleisesti kiinnostaa. Siis ihmisen erehtyväisyys ja virheistään oppiminen.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Mielestäni pettäminen kertoo ihmisestä aika paljon. Aina voi olla pettämättä jos vain on päättää näin. Pystyyhän ihminen halutessaan olemaan tekemättä paljon muitakin asioita.
Tästä olen aikalailla samaa mieltä.
Koen AP:n jääkiekkovertauksen outona, koska jääkiekko on ihan ok ja hyväksyttyä. Ei ole sama asia mennä ja tehdä jotain, joka ei vahingoita ketään vs. pettää omaa kumppania.
En itse usko, että "kerran murhaaja, aina murhaaja" tai "kerran raiskaaja, aina raiskaaja". Varmasti monikin voi ottaa opiksi ja katua omia huonoja tekojaan. Ei se silti tarkoita, etteikö noilla henkilöillä olisi paljon suurempi todennäköisyys uusia. Minulle itselleni pettäminen on tässä luokassa tekona. Jos joku vaikka löisi minua, niin olisi kyllä aika vaikea yrittää rakentaa uudestaan se luottamus siihen, ettei löisi enää koskaan uudestaan. Samaten sitten se pettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Millainen on kunnollinen ihminen? Sellainen, joka ei tietentahtoisesti satuta itselleen läheisiä ihmisiä? Silloin varmaan pettäjä ei ole kunnollinen henkilö. Ihmiset toki tekevät virheitä ja heille voi antaa anteeksi. Minulla on kavereissakin niitä, jotka ovat joskus pettäneet. Ei se silti, että pidän jostain henkilöstä, tarkoita sitä, että he tässä asiassa olisivat kunnollisia, vaikka olisivatkin kunnostautuneita. Omaa huonoa käytöstä ei voi oikeuttaa sillä, että on nyt parempi. Sama juttu vaikka jossain koulukiusaamisessa. Ei se sitä henkilöä lohduta, jonka elämästä on tehty helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Mielestäni pettäminen kertoo ihmisestä aika paljon. Aina voi olla pettämättä jos vain on päättää näin. Pystyyhän ihminen halutessaan olemaan tekemättä paljon muitakin asioita.
Tästä olen aikalailla samaa mieltä.
Koen AP:n jääkiekkovertauksen outona, koska jääkiekko on ihan ok ja hyväksyttyä. Ei ole sama asia mennä ja tehdä jotain, joka ei vahingoita ketään vs. pettää omaa kumppania.
En itse usko, että "kerran murhaaja, aina murhaaja" tai "kerran raiskaaja, aina raiskaaja". Varmasti monikin voi ottaa opiksi ja katua omia huonoja tekojaan. Ei se silti tarkoita, etteikö noilla henkilöillä olisi paljon suurempi todennäköisyys uusia. Minulle itselleni pettäminen on tässä luokassa tekona. Jos joku vaikka löisi minua, niin olisi kyllä aika vaikea yrittää rakentaa uudestaan se luottamus siihen, ettei löisi enää koskaan uudestaan. Samaten sitten se pettäminen.
Halusin tarkoituksella verrata johonkin neutraaliin asiaan, koska aiemmin keskusteluissa esiin tulleet perustelut eivät ole vakuuttaneet. Tuntuu, että "kerran xxx, aina xxx" -kommentit koskevat aina negatiivisiä asioita. Miksi ei sama sääntö ihmistoiminnassa koske neutraaleja tai positiivisia asioita?
Ap
Itse olen pettänyt 30v Kolmas vaimo menossa Tulen pettämään niin kauan kuin heppi toimii Se on vaan niin mukavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Ei kaikki onnettomat suhteet ole kulissia. Tätä en hyväksy lainkaan. Kulissisuhde on sellainen, jossa ollaan muiden takia. Niissä syystä tai toisesta onnettomissakin suhteissa kuitenkin opitaan ehjemmiksi ihmisiksi, jos rahkeita on.
Ja yleensähän ihmisillä on. Tuo kunnollisuus on aika ikävä sana. Ihminen voi olla kunnollinen tässä merkityksessä ja eichmann sitten muuten. Ja jos kerran puolet porukasta pettää, niin pitäisikö nämä sitten julistaa kaikki hylkiöiksi ja unohtaa johonkin saareen?
Ehdottomat ihmiset taas ovat minusta niin vaarallisia, että saarettaminen voisi olla paikallaan. Se ehdottomuus kun tuottaa kaikenlaista pahaa ja voi rikkoa paljon enemmän kuin mitä se kykenee pitämään ehjänä.
Aamen! Ehdottomilta ihmisiltä puuttuu jotain ihmisyydestä ja inhimillisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
M55 kirjoitti:
Itse olen pettänyt 30v Kolmas vaimo menossa Tulen pettämään niin kauan kuin heppi toimii Se on vaan niin mukavaa
Mutta oletko sitä mieltä, että kaikki muutkin pettäjät tulevat tekemään näin? Se oli keskustelun syvempi pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Mielestäni pettäminen kertoo ihmisestä aika paljon. Aina voi olla pettämättä jos vain on päättää näin. Pystyyhän ihminen halutessaan olemaan tekemättä paljon muitakin asioita.
Tästä olen aikalailla samaa mieltä.
Koen AP:n jääkiekkovertauksen outona, koska jääkiekko on ihan ok ja hyväksyttyä. Ei ole sama asia mennä ja tehdä jotain, joka ei vahingoita ketään vs. pettää omaa kumppania.
En itse usko, että "kerran murhaaja, aina murhaaja" tai "kerran raiskaaja, aina raiskaaja". Varmasti monikin voi ottaa opiksi ja katua omia huonoja tekojaan. Ei se silti tarkoita, etteikö noilla henkilöillä olisi paljon suurempi todennäköisyys uusia. Minulle itselleni pettäminen on tässä luokassa tekona. Jos joku vaikka löisi minua, niin olisi kyllä aika vaikea yrittää rakentaa uudestaan se luottamus siihen, ettei löisi enää koskaan uudestaan. Samaten sitten se pettäminen.
Halusin tarkoituksella verrata johonkin neutraaliin asiaan, koska aiemmin keskusteluissa esiin tulleet perustelut eivät ole vakuuttaneet. Tuntuu, että "kerran xxx, aina xxx" -kommentit koskevat aina negatiivisiä asioita. Miksi ei sama sääntö ihmistoiminnassa koske neutraaleja tai positiivisia asioita?
Ap
Okei, ymmärrän, mitä haet takaa. Itse koen ehkä "kerran x, aina x"- sitaatin enemmän sellaiseksi "fool me once shame on you, fool me twice shame on me" eli koitetaan varoittaa siitä, että huono käytös ei usein muuksi muutu. Mm. laaja aivotutkimus on paljastanut, että aivot alkavat muokkaantua epäluotettavuudesta erilaisiksi https://www.nature.com/articles/nn.4426
Ihan mielenkiintoista dataa. Itse toisaalta tykkään monissa jutuissa antaa toisen tilaisuuden tai vaikka kolmannenkin, mutta kokisin pettämisen joka tapauksessa hyvin loukkaavana ja outona, koska se on kohdistettu henkilöön, jota tämän toisen olisi tarkoitus rakastaa yli kaiken.
Pitkästä aikaa kunnon keskustelua av:lla :D muta aiheena... yllätys yllätys pettäminen. Samaa jauhantaa kuin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Ei kaikki onnettomat suhteet ole kulissia. Tätä en hyväksy lainkaan. Kulissisuhde on sellainen, jossa ollaan muiden takia. Niissä syystä tai toisesta onnettomissakin suhteissa kuitenkin opitaan ehjemmiksi ihmisiksi, jos rahkeita on.
Ja yleensähän ihmisillä on. Tuo kunnollisuus on aika ikävä sana. Ihminen voi olla kunnollinen tässä merkityksessä ja eichmann sitten muuten. Ja jos kerran puolet porukasta pettää, niin pitäisikö nämä sitten julistaa kaikki hylkiöiksi ja unohtaa johonkin saareen?
Ehdottomat ihmiset taas ovat minusta niin vaarallisia, että saarettaminen voisi olla paikallaan. Se ehdottomuus kun tuottaa kaikenlaista pahaa ja voi rikkoa paljon enemmän kuin mitä se kykenee pitämään ehjänä.
Aamen! Ehdottomilta ihmisiltä puuttuu jotain ihmisyydestä ja inhimillisyydestä.
Onko siis inhimillistä sympatiseerata henkilöä, joka tarkoituksella satuttaa itselleen kaikkein rakkainta ihmistä? Toki minulla on empatiakyky ja pystyn samaistumaan moniin tunnetiloihin, mutten silti koskaan pysty ymmärtämään, miten jollakin ei itsehillintä riitä, jos pitää valita tuntemattoman ja oman elämänkumppanin väliltä. Olen iloisesti robotti, jos minun moraalitajuni on tässä väärässä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Mielestäni pettäminen kertoo ihmisestä aika paljon. Aina voi olla pettämättä jos vain on päättää näin. Pystyyhän ihminen halutessaan olemaan tekemättä paljon muitakin asioita.
Tästä olen aikalailla samaa mieltä.
Koen AP:n jääkiekkovertauksen outona, koska jääkiekko on ihan ok ja hyväksyttyä. Ei ole sama asia mennä ja tehdä jotain, joka ei vahingoita ketään vs. pettää omaa kumppania.
En itse usko, että "kerran murhaaja, aina murhaaja" tai "kerran raiskaaja, aina raiskaaja". Varmasti monikin voi ottaa opiksi ja katua omia huonoja tekojaan. Ei se silti tarkoita, etteikö noilla henkilöillä olisi paljon suurempi todennäköisyys uusia. Minulle itselleni pettäminen on tässä luokassa tekona. Jos joku vaikka löisi minua, niin olisi kyllä aika vaikea yrittää rakentaa uudestaan se luottamus siihen, ettei löisi enää koskaan uudestaan. Samaten sitten se pettäminen.
Halusin tarkoituksella verrata johonkin neutraaliin asiaan, koska aiemmin keskusteluissa esiin tulleet perustelut eivät ole vakuuttaneet. Tuntuu, että "kerran xxx, aina xxx" -kommentit koskevat aina negatiivisiä asioita. Miksi ei sama sääntö ihmistoiminnassa koske neutraaleja tai positiivisia asioita?
Ap
Okei, ymmärrän, mitä haet takaa. Itse koen ehkä "kerran x, aina x"- sitaatin enemmän sellaiseksi "fool me once shame on you, fool me twice shame on me" eli koitetaan varoittaa siitä, että huono käytös ei usein muuksi muutu. Mm. laaja aivotutkimus on paljastanut, että aivot alkavat muokkaantua epäluotettavuudesta erilaisiksi https://www.nature.com/articles/nn.4426
Ihan mielenkiintoista dataa. Itse toisaalta tykkään monissa jutuissa antaa toisen tilaisuuden tai vaikka kolmannenkin, mutta kokisin pettämisen joka tapauksessa hyvin loukkaavana ja outona, koska se on kohdistettu henkilöön, jota tämän toisen olisi tarkoitus rakastaa yli kaiken.
Jess no nyt tulee asiaa :) Täytyy tutustua tarkemmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Kukaan ei ole täydellinen. Sanoisin, että nuo ovat ne kaksi pettäjän päätyyppiä. Sitten on ne tavalliset "kunnolliset" jotka perustelevat sen pettämisen itselleen jollain tapaa. Ehkäpä suhteessa on jotain häikkää ja kyseessä on seksin hakemista muualta, tai sitten vaikka kosto jostain koetusta vääryydestä. Näissä tapauksissa pettämisen uusiutuminen riippunee siihen johtaneista syistä ja onko tilanne niiden osalta parantunut vai ei. Korkein kynnys on tässäkin tapauksessa jo kertaalleen ylitetty joten uudelleen pettäminen on helpompaa jos suhteessa on jotain vikaa.
Pettäminen uusiutuu jos sen juurisyyhyn ei puutu. Eli esim huono omanarvontunto, ihailun tarve heikkoitsetuntoisena jne.
Minua puolisoni petti ikäkriisissään kun koki että vaadin, vaadin ja ahdistan. Pettämisen jälkeen meni terapiaan ja kävi ilmi että oikesti kapinoi lapsuuttaan ja äitiään vastaan. Kun ei tajunnut että viha ja paha olo johtuu omasta äidistä niin olikin helppo syyttää vaimoa, ja ratkaisuna sitten pettää.
Pettämisen syy on harvoin seksinhimo, vaan syyt omassa persoonassa. Sieltä tulee se ”vaje” ( ihailun tarve, arvostuksen tarve, kapinoinnin tarve tms) ha sitä vajetta sivusuhteella korjataan. No eihän se sillä korjaannu, mutta jos ei etsi juurisyytä niin pettäminen vaan jatkuu ja jatkuu kun se ”vaje” yhä tarvitsee täydennystä. Joksinen pettäjä tarvitsee terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei, jos esim pettää saadakseen rikkaan puolison, lisääntymisikäisen puolison tai jotain muuta hyötyä, niin eihän sitä sitten enää tarvitse pettää kun on saavuttanut sen mitä haki.
Sen sijaan nämä kostoksi/jännityksestä/itsetuntoa nostaakseen pettäjät... se toistuu kun sillä saa sen hetken helpotuksen.
Jaa... Tämä kommenttihan oli itseasiassa melko mielenkiintoinen ja varmaan lähinnä ap:n hakemaa. Syy miksi pettää on varmasti se suurin ratkaisija sortuuko siihen uudestaan.
Esim. jos tekee sen tuon jännityksen tai itsetunnon kohotuksen vuoksi, niin luultavasti saa vaan lisää intoa ensimmäisestä kerrasta.
Jos taas vaikka ihastuu kovin ja ihastus osoittaa mielenkiintoa ja tulee tilaisuus, saattaa pettää, jonka jälkeen kyse onkin sitten molempien jatkotoimista ja enemmän siitä kuinka kokonaisuus sujui.
Jos taas kyse kostosta, voi se yksi kerta hyvinkin riittää.
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi etsiä kumppani, jonka kanssa määrittelee suhteelle tahtomansa rajat?
Jos tahtoo harrastaa seksiä muiden kanssa, ei kannata olla ihmisen kanssa joka tahtoo eri asioita kuin sinä.
Ei kaikki seikkailut ole pettämistä. Eikä kaikilla ole samat halut liitosta.
Suhteet joskus päättyy, se on kurjaa. On lapsellista että ei voisi tehdä asioita joita itse tahtoo, vaikka oma suhde on kuivumassa kokoon. Kuin asiat olisivat niin musta - valkoisia että jokainen eroaa ja vasta sitten harrastaa seksiä. Heikkoja hetkiä ne on ja pettäjä saattaa aidosti kaivata toisen syliin.
Mitä siitä saa kun arvostellaan niitä joilla on muutenkin huono olla?
On totta että jokaisen pitäisi löytää kumppani jolla on samanlaiset odotukset ja rajat parisuhteessa.
Hyvin usein pettävät ihmiset haluavat kuitenkin siveän puolison, eli eivät siedä pettämistä toiselta osapuolelta. Jos yhdessä päätetään vapaasta suhteesta, niin sehän on vaan huippujuttu!
Itse olen ollut seurustellut ihmisen kanssa joka petti, ja epäili minua pettämisestä koko suhteemme ajan. Harmittaa etten tajunnut ottaa iloa irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Ei kaikki onnettomat suhteet ole kulissia. Tätä en hyväksy lainkaan. Kulissisuhde on sellainen, jossa ollaan muiden takia. Niissä syystä tai toisesta onnettomissakin suhteissa kuitenkin opitaan ehjemmiksi ihmisiksi, jos rahkeita on.
Ja yleensähän ihmisillä on. Tuo kunnollisuus on aika ikävä sana. Ihminen voi olla kunnollinen tässä merkityksessä ja eichmann sitten muuten. Ja jos kerran puolet porukasta pettää, niin pitäisikö nämä sitten julistaa kaikki hylkiöiksi ja unohtaa johonkin saareen?
Ehdottomat ihmiset taas ovat minusta niin vaarallisia, että saarettaminen voisi olla paikallaan. Se ehdottomuus kun tuottaa kaikenlaista pahaa ja voi rikkoa paljon enemmän kuin mitä se kykenee pitämään ehjänä.
Aamen! Ehdottomilta ihmisiltä puuttuu jotain ihmisyydestä ja inhimillisyydestä.
Onko siis inhimillistä sympatiseerata henkilöä, joka tarkoituksella satuttaa itselleen kaikkein rakkainta ihmistä? Toki minulla on empatiakyky ja pystyn samaistumaan moniin tunnetiloihin, mutten silti koskaan pysty ymmärtämään, miten jollakin ei itsehillintä riitä, jos pitää valita tuntemattoman ja oman elämänkumppanin väliltä. Olen iloisesti robotti, jos minun moraalitajuni on tässä väärässä :)
No eihän se ihminen ole mikään kaikkein rakkain, jota pettää. Ainakaan välttämättä. Ja kyllä, se on inhimillistä ymmärtää toisten tekemiä virheitä ja tekoja, vaikka ei aina niistä ole samaa mieltä. Kyllä kaikenlaisesta ehdottomuudesta kannattaa pyrkiä pois. Oli minullakin nuorena ehdottomia mielipiteitä, vaan ei ole enää koska elämä on niin koulinut ja opettanut, ympärillä ystäville sekä myös itselle tapahtunut paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Ei kaikki onnettomat suhteet ole kulissia. Tätä en hyväksy lainkaan. Kulissisuhde on sellainen, jossa ollaan muiden takia. Niissä syystä tai toisesta onnettomissakin suhteissa kuitenkin opitaan ehjemmiksi ihmisiksi, jos rahkeita on.
Ja yleensähän ihmisillä on. Tuo kunnollisuus on aika ikävä sana. Ihminen voi olla kunnollinen tässä merkityksessä ja eichmann sitten muuten. Ja jos kerran puolet porukasta pettää, niin pitäisikö nämä sitten julistaa kaikki hylkiöiksi ja unohtaa johonkin saareen?
Ehdottomat ihmiset taas ovat minusta niin vaarallisia, että saarettaminen voisi olla paikallaan. Se ehdottomuus kun tuottaa kaikenlaista pahaa ja voi rikkoa paljon enemmän kuin mitä se kykenee pitämään ehjänä.
Jos puolet porukasta pettää alkaa se olla jo apinatouhua
Onnettoman suhteen pystyssä pitäminen on tyhmyyttä ja turhauttaa ihmisen
Kunnollisuus pitää ansaita, se on teko eikä sana
Hylkiöt toki vois saarettaa, mutta sivistynyt valtio ei tee niin
Pettäminen tuottaa kaikenlaista pahaa itselleen ja rakkaille ihmisille
Ehdottomuus paljastaa valheen ja vääryyden ja sen takia ärsyttää joitakin
Itseäni ihmetyttää kaikki naisille joiden kanssa olen tiesivät että olen naimisissa Siltti lähtivät mukaani Kukaan heistä ei ole minua käräyttänyt
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen uusiutuu jos sen juurisyyhyn ei puutu. Eli esim huono omanarvontunto, ihailun tarve heikkoitsetuntoisena jne.
Minua puolisoni petti ikäkriisissään kun koki että vaadin, vaadin ja ahdistan. Pettämisen jälkeen meni terapiaan ja kävi ilmi että oikesti kapinoi lapsuuttaan ja äitiään vastaan. Kun ei tajunnut että viha ja paha olo johtuu omasta äidistä niin olikin helppo syyttää vaimoa, ja ratkaisuna sitten pettää.Pettämisen syy on harvoin seksinhimo, vaan syyt omassa persoonassa. Sieltä tulee se ”vaje” ( ihailun tarve, arvostuksen tarve, kapinoinnin tarve tms) ha sitä vajetta sivusuhteella korjataan. No eihän se sillä korjaannu, mutta jos ei etsi juurisyytä niin pettäminen vaan jatkuu ja jatkuu kun se ”vaje” yhä tarvitsee täydennystä. Joksinen pettäjä tarvitsee terapiaa.
Höpö höpö. Joskus sivusuhde alkaa ihan vaan siksi, että oma suhde on kertakaikkiaan paska. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ihastuu toiseen. Ihan kaikkeen ei tarvita terapiaa.
Kyllä. Täysjärkinen vastuuntuntoinen ihminen tasapainoisissa olosuhteissa ei voi eikä halua sitä tehdä