Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kerran pettää, aina pettää?
20.02.2018 |
Hei te kaikki, jotka olette otsikon kanssa samaa mieltä! Eräästä toisesta keskustelusta intoutuneena tahtoisin paneutua tähän asiaan vähän lähemmin.
Jos ihminen pettää, toteaa heti, että se ei ollut kivaa eikä kannattanut, niin miksi hän teidän mielestänne varmasti tekee sen kuitenkin uudestaankin? Eikö kukaan teistä ole koskaan tehnyt mitään vain kerra ja jättänyt siihen? Toistatteko itse aina virheitänne uudestaan ja uudestaan?
Otetaan ihan yksinkertainen esimerkki: Ajattelen, että jääkiekko olisi varmasti aivan ihanaa. Käyn kerran pelaamassa jääkiekkoa ja totean, että ei ollut mun juttu, tuli huono fiilis. Menisinkö tuolla teidän logiikalla silti vielä aina vaan uudestaan jääkiekkotreeneihin? Jos en, niin miten se eroaa pettämisestä, jos jälkifiilis on sama.
Olen useaa kertaa koittanut saada tähän jotain perusteluja, että miksi ihminen aina tekisi virheensä uudestaan, mutta aika hiljaista on ollut. Itse en ole koskaan pettänyt, vaan aihe yleisesti kiinnostaa. Siis ihmisen erehtyväisyys ja virheistään oppiminen.
Kommentit (60)
Ei ne aina petäkään, jotkut vaan on sarjapettäjiä, mutta varmasti on yhtä paljon niitäkin jotka viisastuu vahingosta. Itsekin kuulun jälkimmäiseen porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on aina kivaa, kiinnijääminen ei.
Meinaatko, että kukaan ihminen ei olisi koskaan kokenut pettämistä epämiellyttäväksi? En jotenkin ihan tuohonkaan perusteluun usko.
Ap
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Ihan hölmö väite. Minäkin olen joskus nuorempana hairahtunut, vaikka olen nykyisessä suhteessa ollut 20 vuotta uskollinen.
Mietin välillä samaa. Tuttu jätti perheensä nuoren naisen vuoksi. On nyt tämän nuorikon kanssa naimisissa. Onko miten todennäköistä, että eroaa hänestäkin? Saattaahan se olla helpompi erota toisenkin kerran, jos on jo kerran eronnut ja pettänyt ja nähnyt, miten ”helppoa” avioliitosta on lähteä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pettää niin ainakin se parisuhde oli sitten siinä.
Missä kaikki "JSS"-ihmiset on kun heitä kaivataan? Yleensä kun täällä joku kertoo tulleensa petetyksi ja puoliso sitä katuu ja itkee takaisin, on useita kommentteja "kerran pettää, aina pettää" ja niissä useita kymmeniä yläpeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä petin ensimmäisessä suhteessa useaan kertaan, kesti 8 vuotta tuo suhde, en jäänyt kiinni. Ei se sinällään pahalta tuntunut koska tiesin koko ajan ettei suhde tule kestämään. Olin onneton ja yritin erota monta kertaa mutta miehellä oli liian suuri henkinen yliote. Ei tuo silti oikein ollut, en sitä väitä.
Kyllä sitten jos sattui tulemaan hyviä hetkiä ja mietti että onko ero kuitenkaan oikea ratkaisu, niin päällimmäisenä tuli mieleen ettei se enää onnistu tuon pettämisen takia. Nykyistä miestäni rakastan kovasti ja haluan olla hänen kanssaan aina, joten en pystyisi pettämään, eikä ole minkäänlaista halua edes hakeutua tilanteeseen missä mitään kiinnostusta muita kohtaan voisi syntyä. Mies tunsi minut ennen kun aloimme seurustella ja tiesi suurinpiirtein taustani ja minä täydensin loput ennen kun aloimme virallisesti seurustella. En halunnut että nämä teot paljastuisi hänelle myöhemmin.
Onnellisesti 7 vuotta yhdessä, joista 2 vuotta naimisissa, enkä todellakaan tule häntä pettämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka on kerran pettänyt on mennyt tietyn rajan yli ja jatkossa sen tekee helpommin. Varmasti on niitäkin jotka katuu heti sitä ensimmäistä kertaa ja eivät jatka pettämistä.
Muistan lukeneeni, että ne jotka itse tunnustavat puolisolleen pettämisen ja todella katuvat sitä, eivät sitä yleensä uusi.
Ehkä pitäisi etsiä kumppani, jonka kanssa määrittelee suhteelle tahtomansa rajat?
Jos tahtoo harrastaa seksiä muiden kanssa, ei kannata olla ihmisen kanssa joka tahtoo eri asioita kuin sinä.
Ei kaikki seikkailut ole pettämistä. Eikä kaikilla ole samat halut liitosta.
Suhteet joskus päättyy, se on kurjaa. On lapsellista että ei voisi tehdä asioita joita itse tahtoo, vaikka oma suhde on kuivumassa kokoon. Kuin asiat olisivat niin musta - valkoisia että jokainen eroaa ja vasta sitten harrastaa seksiä. Heikkoja hetkiä ne on ja pettäjä saattaa aidosti kaivata toisen syliin.
Mitä siitä saa kun arvostellaan niitä joilla on muutenkin huono olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka on kerran pettänyt on mennyt tietyn rajan yli ja jatkossa sen tekee helpommin. Varmasti on niitäkin jotka katuu heti sitä ensimmäistä kertaa ja eivät jatka pettämistä.
Muistan lukeneeni, että ne jotka itse tunnustavat puolisolleen pettämisen ja todella katuvat sitä, eivät sitä yleensä uusi.
No tässä on jo hyviä perusteluja :) Tästäkin kyllä lukisin rivien välistä, ettet ehkä ihan suoraan ole sitä mieltä, että "kerran pettää, aina pettää". Niitäkin löytyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi etsiä kumppani, jonka kanssa määrittelee suhteelle tahtomansa rajat?
Jos tahtoo harrastaa seksiä muiden kanssa, ei kannata olla ihmisen kanssa joka tahtoo eri asioita kuin sinä.
Ei kaikki seikkailut ole pettämistä. Eikä kaikilla ole samat halut liitosta.
Suhteet joskus päättyy, se on kurjaa. On lapsellista että ei voisi tehdä asioita joita itse tahtoo, vaikka oma suhde on kuivumassa kokoon. Kuin asiat olisivat niin musta - valkoisia että jokainen eroaa ja vasta sitten harrastaa seksiä. Heikkoja hetkiä ne on ja pettäjä saattaa aidosti kaivata toisen syliin.
Mitä siitä saa kun arvostellaan niitä joilla on muutenkin huono olla?
Jotain tämän tyylistä itsekin joskus miettinyt. Tai lähinnä sitä, että ihminen leimataan yhden ainoan yksittäisen teon perusteella pettäjäksi, joka ei voi koskaan tästä parantua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään aina mutta alttius pettämiseen on korkea.
Miksi? Jo svaikka se ei ollut kivaa, katuu, kärsii seuraukset ja kertoo puolisolleen. Miksi ajatteleva ihminen olisi siinä alttiimpi tekemään sen uudestaan verrattuna johonkin, joka ei ole pettänyt?
Nyt niitä kunnon perusteluja kehiin :D
Ap
Pettäjä on todennäköisesti jompaa kumpaa tyyppiä:
a) itsekäs omanedun tavoittelija
- ei katuisi tekoaan aidosti joten ei pätene tähän tapaukseen?
b) viettiensä vallassa koikkelehtiva samoin kuin joku narkomaani
- vaikeuksia lopettaa vaikka haluaisikin ja katuisi oikeasti
- vaara lipsahtaa sopivassa tilanteessa
Eli pettäminen on sellainen virhe, jota "kunnon ihminen" ei koskaan voi tehdä?
Ap
Mielestäni pettäminen kertoo ihmisestä aika paljon. Aina voi olla pettämättä jos vain on päättää näin. Pystyyhän ihminen halutessaan olemaan tekemättä paljon muitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies ei petä eikä kunnon nainenkaan. Parisuhde on kuollut jos jompikumpi on pettänyt. Kun katoaa luottamuus ja kuitenkin jatketaan suhdetta tulee siitä kulissisuhde.
Väite on sinänsä totta, mutta virheestä voi oppia ja mennä seuraavaan suhteeseen viisastunena
Ei kaikki onnettomat suhteet ole kulissia. Tätä en hyväksy lainkaan. Kulissisuhde on sellainen, jossa ollaan muiden takia. Niissä syystä tai toisesta onnettomissakin suhteissa kuitenkin opitaan ehjemmiksi ihmisiksi, jos rahkeita on.
Ja yleensähän ihmisillä on. Tuo kunnollisuus on aika ikävä sana. Ihminen voi olla kunnollinen tässä merkityksessä ja eichmann sitten muuten. Ja jos kerran puolet porukasta pettää, niin pitäisikö nämä sitten julistaa kaikki hylkiöiksi ja unohtaa johonkin saareen?
Ehdottomat ihmiset taas ovat minusta niin vaarallisia, että saarettaminen voisi olla paikallaan. Se ehdottomuus kun tuottaa kaikenlaista pahaa ja voi rikkoa paljon enemmän kuin mitä se kykenee pitämään ehjänä.
No itse sanoisin kuuluvani tuohon. Ekalla kerralla meinas seinät kaatuu mut kokoajan helpompaa ja helpompaa. Nyt toki hetken jo aikaa viimmesuhteesta.
Sinkkumies
Pettäminen on aina kivaa, kiinnijääminen ei.