ahdistava oma äiti
tämä juttu on aika " ufo" ihan suoraan sanoen, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa ja kysellä hieman muiden ajatuksia asiasta.
Tutustuin lapseni isään ja seurustelimme n.7kk ennenkuin muutin hänen luokseen toiselle paikkakunnalle. Olin aina ollut äitini kanssa läheisissä väleissä, asuimme lähellä toisiamme ja näimme päivittäin. Ulkomaillakin reissasimme yhdessä ja ihan kivaa oli. Molemmat olemme toki tempperamenttisia luonteeltamme ja yhteenottojakin on ollut..
Äitini ei ole koskaan oikein hyväksynyt seurustelukumppaneitani..Isäni kuoli ollessani 12v-vanhempani olivat eronneet sitä ennen isäni alkoholismin vuoksi Minulla ei ole pahaa sanottavaa isästäni kuitenkaan.
Kumppanini käytti alkoholia aika reippaasti ja meillä oli isoja riitoja..ja minä palasin aina " kotikaupunkiin" häntä koipien välissä..kunnes avokkini sai ylipuhuttua minut takaisin.
Saimme ihanan pojan..mutta yhteiselämämme oli yhtö helvettiä.Tietty oma äitini huomasi kaiken ja alkoi vihata avokkiani. Erosimmekin sitten vihdoin ja muutin takaisin kotikaupunkiini.Äitini auttoi minua suunnattomasti, hoisi poikaamme kun olin asioilla ym. ym. Ja kun sain työpaikan hän oli juuri jäänyt eläkkeelle ja hoisi lastamme kotona.
Lapsen isä kävi katsomassa lasta kiitettävän usein, mutta äitini kiukutteli siitä- minulle.Piti mykkäkoulua, tiuski ym ym. Aika rankkaa...
Nyt olemme uudelleen lähentyneet lapseni isän (ex avokkini) kanssa hän on jättänyt alkoholin käytön todella minimiin, on miettinyt asioita ja ymmärtänyt mikä on hänelle tärkeintä elämässä.Hän haluaisi että yrittäisimme uudelleen. Minun tunteeni häntä kohtaan eivät ole kuolleet- mutta en tiedä uskallanko aloittaa uudelleen..hän olisi valmis muuttamaan tänne, työpaikkakin olisi.
Äitini ilmoitti tähän , ettei hän enää aio sitten jatkaa lapsemme hoitamista eikä muutenkaan " astu jalallaan tähän asuntoon jos SE on täällä" ...
Minulla on hänen vuokseen paha olla, koska äitini on kuitenkin minulle todella rakas ihminen!Mutta näin hän repii minut rikki, Eikä hän todellakaan voi hallita minun elämääni kuisesti. Mutta haluan että lapsellani olisi kuitenkin mummi...
Äh, jopas oli sekavaa..mutta niin on ajatuksenikin...en tiedä mitä tekisin..puhekaan ei auta...
Neuvoja??