Lue keskustelun säännöt.
Miksi muiden erilaiset valinnat ja haluamiset ärsyttävät enemmistöä?
20.02.2018 |
On kyseessä sitten se, että joku ei halua hankkia lapsia, joku ei halua naimisiin eikä intoile häistä, joku ei halua asua omakotitalossa tai mitä tahansa, mikä siinä sitä "niin kuin kuuluu"-ajattelevaa enemmistöä ärsyttää? Aletaan sille toisinajattelavalle mouhota, kuinka "kaikki" haluavat lapsia, "kaikki" haluavat naimisiin ja hienot häät, "kaikkien unelma" on omakotitalo.
Miksi kysellä ihmisiltä heidän asioistaan kun vastaulseksi kelpaa vain yksi, se oman ajattelumallin mukainen? Jos työkaveri mene naimisiin, miksi kysellä koska hankitte lapsia, jos tuttava on asunut avoliitossa vuosia, miksi kysellä koska menette naimisiin, jos salikaveri ostaa uuden asunnon kerrostalosta, miksi kysellä mikset ostanut omakotitaloa kun se olisi halvempikin ja siitähän kaikki haaveilee?
Ja miksi se sitten on ongelma, jankutuksen ja suorainen riidan aihe, kun se toinen ei haluakaan niitä samoja "unelmia"?
Kommentit (28)
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pätee kaikkeen. On ihmisiä, joille ei tarvitse kuin olla käyttämättä tietynlaisia vaatteita vaikka ne ovat muodissa niin sitä ihmetellään. Ei mitään väliä, vaikka yrittäisi selittää että ensinnäkin nuorisomuoti ei sovi aikuiselle ja toisekseen pitäisi olla huomattavan hoikka käyttääkseen tuollaista. Kun kerrot omat perustellut syysi, se onkin yhtäkkiä v-tuilua ja alkaa seuraava märinä "tarkotitsä että mä oon rupsahtanut ja lihava". Jonkinlaista itsekkyyttä se on - kuvitellaan että MINUN tekemiseni ovat hienoja ja erikoisia ja varsinkin sellaisia, joita kaikki haluavat ja jos joku ei ajattele samoin, se tarkoittaa että nyt se halveksuu minun valintojani kun se ei halua samaa, vaikka sitä toista ei muiden valinnat kiinnosta, koska se ei edes halua niitä :D
Samanlaista kuvitelmaa kuin että ostetaan vanha halpa muutaman tonnin auto tiettyä merkkiä ja oikeasti kuvitellaan, että joku luulee sitä hienoksi ja varsinkin kalliiksi.
Minä en ymmärrä = koko Suomen kansa vastustaa ja Jumala vihaa.
Nykyäänhän just halveksitaan niitä jotka haluaa prameat juhlat. Kaikenmaailman "minä menin ihan vaatimattomasti kaatopaikalla naimisiiin enkä kertonut kenellekään ku vasta3 vuoden päästä" on nykyään tosi hienoa!
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Tämä. Kuin se olisi jokin uhka itselle ja omille arvoille, jos joku/jotkut eivät piittaakaan samoista asioista. Varsinkin naiset ovat tarkkoja siitä, että jokaisen naisen on täytynyt pikkutytöstä asti haaveilla häistä (nimemomaan häistä, ei avioliitosta - jos naimisiin voisi mennä ilman miestä kunhan saisi sen kainalomekon kiskottavaksi moni menisi silloinkin) , naimisiinmenoa on pidettävä elämän tärkeimpänä ja upeimpana päivänä, perhe-elämä se vasta tavoiteltavaa onkin ja mies on ainakin oltava vaikka sitten millainen ääliökin kunhan on mies. Jos sitten onkin nainen, joka vähä välittää naimisiinmenosta, lapsiperheydestä ja on tyytyväisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa huonon miehen kanssa, se_ei_vaan_sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Tämä. Kuin se olisi jokin uhka itselle ja omille arvoille, jos joku/jotkut eivät piittaakaan samoista asioista. Varsinkin naiset ovat tarkkoja siitä, että jokaisen naisen on täytynyt pikkutytöstä asti haaveilla häistä (nimemomaan häistä, ei avioliitosta - jos naimisiin voisi mennä ilman miestä kunhan saisi sen kainalomekon kiskottavaksi moni menisi silloinkin) , naimisiinmenoa on pidettävä elämän tärkeimpänä ja upeimpana päivänä, perhe-elämä se vasta tavoiteltavaa onkin ja mies on ainakin oltava vaikka sitten millainen ääliökin kunhan on mies. Jos sitten onkin nainen, joka vähä välittää naimisiinmenosta, lapsiperheydestä ja on tyytyväisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa huonon miehen kanssa, se_ei_vaan_sovi.
Vaihda piirejä. Mun ystävissä ei esimerkiksi ole ketään, joka olisi haaveillut pikkutytöstä asti häistä.
Yhden tuttavan (iältään vanha) mies aina paasasi, kuinka sinkkunaisilla olisi oltava mies "koska eivät muuten tule missään asiassa toimeen" ja tyrkytti sitten kaikkia kamalia junttikavereitaan sinkuille :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet varmasti väittävät täälläkin olevan samaa mieltä. Kuitenkin kun joku esim. ottaa "rumia" tatuointeja, käy "turhissa" kauneusleikkauksissa tai seurustelee 40-vuotta nuoremman kanssa, alkaa samat suvaitsevaiset huutamaan kovaan ääneen valintojen olevan vääriä. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Tämä. Kuin se olisi jokin uhka itselle ja omille arvoille, jos joku/jotkut eivät piittaakaan samoista asioista. Varsinkin naiset ovat tarkkoja siitä, että jokaisen naisen on täytynyt pikkutytöstä asti haaveilla häistä (nimemomaan häistä, ei avioliitosta - jos naimisiin voisi mennä ilman miestä kunhan saisi sen kainalomekon kiskottavaksi moni menisi silloinkin) , naimisiinmenoa on pidettävä elämän tärkeimpänä ja upeimpana päivänä, perhe-elämä se vasta tavoiteltavaa onkin ja mies on ainakin oltava vaikka sitten millainen ääliökin kunhan on mies. Jos sitten onkin nainen, joka vähä välittää naimisiinmenosta, lapsiperheydestä ja on tyytyväisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa huonon miehen kanssa, se_ei_vaan_sovi.
Ja tokihan menestyvä ja koulutettu nainen tekee uraa vain "täyttääkseen tyhjiötä", koska jokaisen naisen todellinen haave ontehtailla penskoja ja lojua kotona menemättä koskaan töihin ja vielä kuopuksen valmistujaisissa kieltäytyä syömästä kakkua, "koska nää vauvakilot".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Tämä. Kuin se olisi jokin uhka itselle ja omille arvoille, jos joku/jotkut eivät piittaakaan samoista asioista. Varsinkin naiset ovat tarkkoja siitä, että jokaisen naisen on täytynyt pikkutytöstä asti haaveilla häistä (nimemomaan häistä, ei avioliitosta - jos naimisiin voisi mennä ilman miestä kunhan saisi sen kainalomekon kiskottavaksi moni menisi silloinkin) , naimisiinmenoa on pidettävä elämän tärkeimpänä ja upeimpana päivänä, perhe-elämä se vasta tavoiteltavaa onkin ja mies on ainakin oltava vaikka sitten millainen ääliökin kunhan on mies. Jos sitten onkin nainen, joka vähä välittää naimisiinmenosta, lapsiperheydestä ja on tyytyväisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa huonon miehen kanssa, se_ei_vaan_sovi.
Ja tokihan menestyvä ja koulutettu nainen tekee uraa vain "täyttääkseen tyhjiötä", koska jokaisen naisen todellinen haave ontehtailla penskoja ja lojua kotona menemättä koskaan töihin ja vielä kuopuksen valmistujaisissa kieltäytyä syömästä kakkua, "koska nää vauvakilot".
Voithan itse näyttää esimerkkiä ja olla arvostelematta toisten valintoja.
Mulla on kaksi syytä:
1. Se maksaa veronmaksajille turhaan.
2. Ihminen alisuorittaa, ulkoisesti tai sisäisesti. Ei saavuta täyttä potentiaaliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että toisten henkilökohtainen elämä ärsyttää. Just eilen puhuin ystävän kanssa siitä, miten silloin, kun tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa joillakuilla oli sellaisia argumentteja, että jos tämä menee läpi, kohta halutaan rekisteröidä useamman henkilön suhteita. Mä ajattelin silloin tykönäni, että voi HIRVEÄÄ, jos joskus rekisteröidään useamman ihmisen välisiä suhteita, kylläpä vaikuttaakin AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI mun elämään, jos jotkut toiset ovat polyamorisissa suhteissa.
Tämä. Kuin se olisi jokin uhka itselle ja omille arvoille, jos joku/jotkut eivät piittaakaan samoista asioista. Varsinkin naiset ovat tarkkoja siitä, että jokaisen naisen on täytynyt pikkutytöstä asti haaveilla häistä (nimemomaan häistä, ei avioliitosta - jos naimisiin voisi mennä ilman miestä kunhan saisi sen kainalomekon kiskottavaksi moni menisi silloinkin) , naimisiinmenoa on pidettävä elämän tärkeimpänä ja upeimpana päivänä, perhe-elämä se vasta tavoiteltavaa onkin ja mies on ainakin oltava vaikka sitten millainen ääliökin kunhan on mies. Jos sitten onkin nainen, joka vähä välittää naimisiinmenosta, lapsiperheydestä ja on tyytyväisempi sinkkuna kuin huonossa suhteessa huonon miehen kanssa, se_ei_vaan_sovi.
Ja tokihan menestyvä ja koulutettu nainen tekee uraa vain "täyttääkseen tyhjiötä", koska jokaisen naisen todellinen haave ontehtailla penskoja ja lojua kotona menemättä koskaan töihin ja vielä kuopuksen valmistujaisissa kieltäytyä syömästä kakkua, "koska nää vauvakilot".
Voithan itse näyttää esimerkkiä ja olla arvostelematta toisten valintoja.
Ei kiinnosta toisten tekemiset, ne on muut kun niitä kyttää, mutta tämä kommentti siksi, että nimenomaan ne naiset, joilla EI ole sen enempää koulutusta kuin uraakaan, arvostelevat ensimmäisenä (kateuksissaan?) menestyneitä naisia ja kuvittelevat umpiossaan heidän olevan jossakin tyhjiössä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi syytä:
1. Se maksaa veronmaksajille turhaan.
2. Ihminen alisuorittaa, ulkoisesti tai sisäisesti. Ei saavuta täyttä potentiaaliaan.
Täh? Se ettei mene naimisiin maksaa veronmaksajille tai silloin alisuorittaa? No ehkä jos häät maksatetaan veronmaksajilla=yhteiskunnalla (onko sekin mahdollista, häätuki?). Omassa tuttavapiirissä ne on kyllä maksettu itse. Ei täytä potentiaaliaan kun ei mene naimisiin?
Aha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän just halveksitaan niitä jotka haluaa prameat juhlat. Kaikenmaailman "minä menin ihan vaatimattomasti kaatopaikalla naimisiiin enkä kertonut kenellekään ku vasta3 vuoden päästä" on nykyään tosi hienoa!
Ei vaan, jos menet naimisiin vaatimattomasti ja sanot syyksi vain, ettette halunneet puolison kanssa pistää älyttömästi rahaa yhteen päivään. Niin johan on nämä prameat häät järkestävät kimpussa juuri tuolla kuvaamalla asenteella kimpussa: "Nyt sä halveksit mua kun tein eri tavalla.". Se, että kertoo miten itse teki, ei ole toisen moralisointia tai muutakaan. Mistä lähtien kaikki keskustelu ihmisten välillä on muuttunut halveksunnaksi? Eteenkin, jos tehdään eri tavalla kuin itse..
Maksaa veronmaksajille ja alisuorittaa, jos ei mene naimisiin, hanki lapsia ja osta omakotitaloa? Sinkku maksaa enemmän veroja kuin avioitunut, tavallinen normaali lapsi kustantaa yhteiskunnalle n. 100 000e ja asunnon ostaminen nyt ylipäätään tuottaa verotuloja jo kaupanteossa vaikka olisi kerrostalokämppäkin. Omistusasumiseen ei siviilisääty vaikuta, enemmänkin ikä; alle 30-v. aikuisista suurin osa asuu vuokralla.
Hassuinta tuo on, jos on kyse jostain yhdentekevästä pikkuasiasta, kuten siitä millaisen kampauksen joku haluaa tai millaisia kenkiä käyttää. Että on se nyt kamalaa kun se naapurin Mikolla on pitkät hiukset ja työpaikan Sirpa tykkää käyttää tennreita vaikka on yli 50 *paheksuntaa mokomista moraalittomista valinnoista*.
Vierailija kirjoitti:
Hassuinta tuo on, jos on kyse jostain yhdentekevästä pikkuasiasta, kuten siitä millaisen kampauksen joku haluaa tai millaisia kenkiä käyttää. Että on se nyt kamalaa kun se naapurin Mikolla on pitkät hiukset ja työpaikan Sirpa tykkää käyttää tennreita vaikka on yli 50 *paheksuntaa mokomista moraalittomista valinnoista*.
No kyllä se on tyhtä typerää mistä asiasta tahansa. Aivan sama, käyttääkö naapurin lissu korkkareita vaikka on eläkeiässä ja yhtä sama on meneeko joku naimisiin tai lisääntyykö. Kun ei ne vaikuta muiden olemiseen ja asioihin yhtään.
Jos jotakuta tällaiset asiat oikeasti vaivaavat oikein ihmettelyyn ja ehkä muillekin äimistelyyn asti, on kyllä aika vähissä aktiviitetit. Kannattaisi ehkä hankkia jokin harrastus tai mennä vaikka kansalaisopistoon opiskelemaan mitä tahansa että saisi jonkinlaista sisältöä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden tuttavan (iältään vanha) mies aina paasasi, kuinka sinkkunaisilla olisi oltava mies "koska eivät muuten tule missään asiassa toimeen" ja tyrkytti sitten kaikkia kamalia junttikavereitaan sinkuille :D
Sinkkumiehet ovat onnettomampia kuin vastaavat naiset, ja tästä on dataakin olemassa. Itse en tarvitse miestä mihinkään, en keksi yhtäkään asiaa jossa en osaisi olla itsenäinen. On se vähän pakkokin, kun en ole sitä naistyyppiä, jolle tuodaan kaikki elämässä nenän eteen. Ehkäpä ne missityypit tuudittautuvat miehiinsä tiukemmin, rumempien naisten täytyy opetella sitä itsenäisyyttä koska muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Sorry jos tämä kuulostaa tylyltä tai itsesäälissä piehtaroinnilta, totta se vain on.
Itse näen sinkkuuden niin, että se on luonnollinen tila, jos ei sopivaa kumppania satu kohdalle. Tämä on puhtaasti sattumaa, ja sitä ei voi pakottaa mitenkään. Pakotetut, teennäiset ihan ok-suhteet eivät ole mistään kotoisin. Suurin osa ihmisistä mieluummin vain tyytyy johonkuhun, kuin on yksin. Näkeehän sen siitä, kuinka epätoivoisesti niin miehet kuin naisetkin hamuavat suhteeseen, viis siitä onko se toinen osapuoli kiinnostunut tai onko itsellä kiinnostusta laisinkaan. Sinkkuus nähdään epäonnistumisena, ja negatiivisena sosiaalisista normeista poikkeamisena, jota ei hyväksytä. Siihen liitetään negatiivisia konnotaatioita kuten epätoivoisuus, masentuneisuus, yksinäisyys etc.
Eli lähtökohta on se että täytyy olla joku, ihan sama onko se autenttista tai sitä mitä yksilö oikeasti haluaa. Suhde vain on oltava. Omalla kohdalla niin että sinkkuna kunnes osuu jättipotti kohdalle. Tämä on luonnollista minulle, itsestäänselvyys mutta se ei ole sitä monille muille. Sinkuuttani säälitellään ja voivotellaan läsnäollessani, mikä ärsyttää mutta myös huvittaa. Usein se tulee niiltä ihmisiltä, jotka häthätää poimivat sen ensimmäisen tarjokkaan (usein huonon) itselleen. Luulenpa että taustalla piilee salainen kateus minunkaltaisiani rohkeita ja itsenäisiä massasta poikkeajia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänhän just halveksitaan niitä jotka haluaa prameat juhlat. Kaikenmaailman "minä menin ihan vaatimattomasti kaatopaikalla naimisiiin enkä kertonut kenellekään ku vasta3 vuoden päästä" on nykyään tosi hienoa!
Ei vaan, jos menet naimisiin vaatimattomasti ja sanot syyksi vain, ettette halunneet puolison kanssa pistää älyttömästi rahaa yhteen päivään. Niin johan on nämä prameat häät järkestävät kimpussa juuri tuolla kuvaamalla asenteella kimpussa: "Nyt sä halveksit mua kun tein eri tavalla.". Se, että kertoo miten itse teki, ei ole toisen moralisointia tai muutakaan. Mistä lähtien kaikki keskustelu ihmisten välillä on muuttunut halveksunnaksi? Eteenkin, jos tehdään eri tavalla kuin itse..
Ihan koomisinta on se, kun asutaan jossakin kamalassa vuokraluukussa, ajetaan vanhalla ruosteisella ritsalla jonka arvo kaksinkertaistuu ostamalla siihen uudet renkaat ja käytetään kaikki mahdolliset tuet jotka saadaan, mutta sitten kun mennään naimisiin, otetaan isosti velkaa johonkin HÄIHIN, niinkuin ei olisi parempia kohteita käyttää rahaa (jota ei ole) :D Ja tätä velkaa on sitten vielä jäljellä niistä "kerran vain ja ikuisesti"-häistä siinä vaiheessa kun viedään avioerohakemusta.
Ja nämä ovat juurikin niitä, jotka eniten haluavat niitä blingbling-häitä rahaa säästämättä (jota ei edelleenkään ole) ja arvostelevat niitä, jotka eivät halua hassata rahaa moiseen yhden päivän hössötykseen (vaikka sitä olisi).
Käytäntö on muuten osoittanut, että usein on niin että mitä komeammat häät, sitä lyhyempi avioliitto. Ja usein sitä komeammat häät, mitä nopeammin naimisiin.
jaa a, ihmettelen samaa. Kun oikeasti edes se ei ole mikään enemmistö, joka haluaa ydinperhe-ok-talo-naimisiin elämää, se on vain harhaluulo. iso osa elää ihan erilaista elämää tyytyväisinä.