Osaako joku oikeasti kertoa mikä on Jumala?

On totta, että alempi ei voi ymmärtää korkeampaa. Vain silloin, kun tieto laskeutuu korkeammalta alemmalle ilmoituksen kautta, voidaan ymmärtää jotakin.

Muinaisten ihmisten selitys maailman ilmiöille.

Tieto tulee ylhäältä alaspäin korkeammasta lähteestä. Mutta silloinkin on otettava huomioon, mikä tuo lähde on. Myös pahan voimilla on tietoa. Myös pahuuden voimilla on tietoa tulevaisuuden tapahtumista. Joskus on siis olemassa riski olla väärässä. Tieto tulee ilmestyksestä. Jos ihminen puhuu Jumalalle, sitä kutsutaan rukoukseksi. Mutta jos Jumala puhuu ihmiselle, se on sairaus, koska Jumala ei puhu ihmiselle. Hän voi antaa tietoa sydämen kautta, tietoisuuden kautta, mutta Hän ei puhu ihmiselle. Ihmisen on oltava henkisesti täydellisesti synnitön, puhdas, jotta Jumala puhuisi ihmiselle. Mutta näin ei ole. Kuka meistä on kokonaan synnitön? Joku voi puhua ihmiselle ja sanoa olevansa Jumala ja puhua ihmiselle. Mutta se ei ole Jumala, se on petos. Esimerkkinä on kaikenlaiset kavavoinnit. Tämä on hyvin vaarallista. Ihminen ajattelee, että on todella tekemisissä Korkeamman kanssa, mutta nämä ovatkin pahuuden voimat, jota ihminen Jumalana pitää.

Olen samaa mieltä.

Aika pitkälle semmoinen henki-olento, joka ei vedä bissee.

Tämä on mielenkiintoinen ja vakava keskustelu.

Todennäköisesti ääretön olento vailla inhimillisiä ominaisuuksia. Ei ole kiinnostunut äärellisistä olioista, kuten ihmisistä. Jos siis on olemassa...

Kyllä, Hän on kiinnostunut ihmisistä. Mutta kun näkee kaiken sen, mitä maailmassa tapahtuu, ihmettelee, miten voi välittää ihmisistä kaiken sen pahan jälkeen, mitä ihmiskunta on tehnyt.

Jumala on Pakkaus.

Usko, Toivo ja Pakkaus. Suurin kaikista on Pakkaus.

Ilmeisen fiktiivinen olio joka aikoinaan keksittiin maailmanselityksen apuvälineeksi ja vallan käytön välikappaleeksi. 

Jo Platon totesi että se oli viisas mies joka jumalan keksi. En tiedä viisaudesta ja näen ennemmin tuollaiset ihmiset pahoina kuin hyvinä. 

Olen itse johtanut pienehköä "kulttia" muutaman vuoden, lähinnä huvin vuoksi ja mielenkiinnosta aiheeseen. Olin myös henkisesti vähän solmussa, halusin käyttää valtaa toisiin ihmisiin, manipuloida.  Se tuli ilmi kuinka järkyttävän helppo ihmisiä on kusettaa kun omaa hieman saarnamiehen vikaa ja kaunopuheisuuta. Lopulta kyllästyiin ja väsyin rooliini ja tein siitä lopun. Moni seuraajistani ei sitä ollenkaan hyväksynyt, tietääkseni jotkut edelleen uskovat että minulla muka oli yhteys jumalaan yms p...kaa.. 

Huijari tuntee huijarin ja heidän temppunsa.

Lienee sanomattakin selvää etten ole lainkaan uskonnollinen ihminen enkä usko jumaliin todellisina lainkaan. Uskontojen valheellisuus ja ihmisten herkkäuskoisuus on lähinnä masentavaa

Eiks Jumala oo se mies, joka kirjoitti Raamatun?

"Fiktiivinen olio joka aikoinaan keksittiin maailmanselityksen apuvälineeksi ja vallan käytön välikappaleeksi."

Siinäpä se oikea vastaus ap:lle pähkinänkuoressa. Tuo jälkimmäinen voi olla jopa tärkeämpi kuin ensin mainittu.

Näistä niin sanotuista harhaanjohtavista pahuuden voimien kanavoinnista (channeling) tekee hyvin vaarallisia se, että ne ovat osittain totta ja osittain valhetta. Puolitotuus on vaarallisempi kuin täydellinen valhe. Kun kanavoinnin vastaanottaja (uhri) huomaa, että jotain sanomasta on totta, hän ajattelee, että kaikki on totta. Usein he ilmoittavat nimekseen jotain valoon liittyvää (valon tuoja, valon veljet jne.), jolla kanavoinnin vastaanottaja eksytetään lopullisesti. Loppujen lopuksi "valon tuojat" ei voi olla pahoja jne., he ajattelevat.

No se joka loi kaiken itseään varten . Niinku noi tähdet taivaalle näyttään meille päivää ja yötä antamaan valoa ja hedelmät meille ruuaksi ja sitten me vaan täällä rikotaan toistemme hampaat rahan ahneudesta ja pidetään köyhiä toisia tahallaan varastamalla muilta ja .....

Vierailija kirjoitti:

Tyhjentävää selitystä et voi saada.

Lähimmäksi pääset katsomalla ja lukemalla Jeesuksesta (4 evankeliumia), joka oli ihmiseksi tullut Jumala.

Yhteen sanaan puristettuna: Jumala on rakkaus.

Ei kai se oikein rakkauskaan voi olla,  paremminkin sellainen, joka teki "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä": Rupea uskomaan (mitä merkinneekin) tai sitten laitan sut ikuiseen käristykseen.

Vierailija kirjoitti:

Eiks Jumala oo se mies, joka kirjoitti Raamatun?

No ei. Hän delegoi kirjoittamisen erinäisille sepustelijoille, jotka kuulemma kirjoittivat "Jumalan henkeyttäminä" vaikka jäljestä päätellen henkeyttämisessä käytettiin kemikaaleja apuna.

Jos olisikin itse kirjoittanut niin jälki olisi kenties ollut uskottavampaa.

Eräs ystäväni sanoi hyvin rakkaudesta, suurin piirtein se menee näin: En voi rakastaa ketään, jota pelkään, enkä voi pelätä ketään, jota rakastan. Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että jos et rakasta, joudut helvettiin. Mitä tämä on?

https://harekrishna.ru/2016/12/23404-tvorenie-mira-The-Harmonist-shrily…

Maailman luominen,

täydellinen ja selvä vastaus.

Langenneille yksittäisille sieluille tämä maailma alkaa olla olemassa sillä hetkellä, kun he tulevat siitä tietoisiksi. Siksi emme yksinkertaisesti pysty määrittämään, missä, miksi ja milloin tämä maailma syntyi. Jos pysymme siinä, emme voi mitata sitä kunnolla. Tästä huolimatta tämä maailma on kuitenkin todellinen. Se ei ole valheellinen eikä illusorinen, kuten mayavadit uskovat. Jiva ja tämä maailma ovat samanaikaisesti Jumalasta erillisiä ja yhtä Hänen kanssaan. Ihmisen käsitykselle tämä samanaikainen erilaisuus ja yhtenäisyys on täysin käsittämätöntä. Kaikki tämä on kuitenkin mahdollista korkeammassa ja harmonisessa todellisuudessa. Emme voi erottaa tämän maailman näkemystä Jumalan näkemyksestä. Jumala ja tämä maailma ovat yhtä. Niin kauan kuin on olemassa Jumala, on olemassa myös tämä maailma, aivan kuten on olemassa aurinko, on olemassa myös sen säteet.

Prof. Nimananda Dasadhicary Sevatirtha, B. Ag., B. T.

Views on Creation

Journal ‘The Harmonist’

Edited by

Shrila Bhaktisiddhanta Saraswati Thakur

(No. 1, Vol. XXVII, June 1929)

PEOPLE generally ask three questions—whence is this creation? Why is this creation? And when is this creation? Different schools of thought give different replies to them. These are empirical questions and their empirical solutions are, indeed, not possible. Yet two sets of replies to these questions commend themselves for our discussion—one given by the Mayavadi School of thought, and the other given by the Vaishnava School of thought. The former, proceeding from the known to the unknown, has, in fact, tackled these problems in an empiric way. The latter, proceeding from the veiled absolute knowledge to the known, has given a solution of them as found in the scriptures, which are infallible guides in matters spiritual.

The Mayavadi does not believe in the existence of a personal God as the creator of this world. According to him God is impersonal. He is indistinguishable. There is none to know Him and there is none whom He knows. The existence of this creation is due to Maya or ignorance. It is unreal and merely phenomenal. It is an illusion. The ignorance, which is the cause of the creation, is not eternal and consequently phenomenon as the creation is also not eternal. You think it exists, and therefore it exists; but as soon as you think otherwise it ceases to exist for you. The world is of your own creation, and you are yourself one of the things of this creation. You are both the subject and the object of your creation. As you realise yourself, all this Meum et Tuum, difference and differentiation of the world go once for all. What is then left is Brahma, and you are That.

Now who will solve these problems for you and whom can you approach for their solution? So long as you are under the influence of this Maya, you cannot trust yourself nor can you trust any other man who is equally illusory. None of you—yourself and your adviser—have any locus standi in positive reality. But the solution also necessarily lies entirely with you. You realise and know. It is a matter of experience and not of credence. You cannot ask these questions. For in that case you take away the world from itself. You cannot measure the world by when, why and whence. It is because that whence, why and when are themselves the world, and that your illusory self that goes to ascertain the why, the whence and the when of the world is itself not different from these things. To know the world you must be something different from the world, something beyond the world. But you are not that. You being the world, it is not possible for you to know it. A man in a dream cannot say when his dream begins. For the dreaming self and the object of the dream make their appearance in the dream simultaneously and are therefore themselves the dream.