"Sinulle ei ilkeillä, vaan sinä otat kaiken ilkeilynä"

Äitini sanoi aina noin. Koulukiusaamisen paljastuessa syy oli kuulemma "No tottakai sua kiusataan, kun sä et PUOLUSTA itseäsi! Opettele puolustautumaan, äläkä istu hiljaa!"

Exäni haukkui minua avioliittomme loppuajan huoraksi,lutkaksi ja siaksi. Tästä on yli kymmenen vuotta, mutta vaikeaa on ollut unohtaa. Koskaan en ollut hänelle uskoton. Ylipainoa kyllä oli jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Ammattiloukkaantujat suuttuu kyllä vaikka laittasit jalkaasi punaiset uudet hienot kumisaappaat, koska sitten ammattiloukkaantujien siniset kuluneet vanhat kumisaappaat näyttää huonoilta niiden rinnalla, ja sinä ihan tahallasi laitoit punaiset kumisaappaat jalkaasi saadaksesi ammattiloukkaantujan näyttämään huonolta.

Mä valitettavasti ymmärrän kanssa tuota terapeuttia.

Sanoilla voi satuttaa, pahastikin.

Mutta samalla loukkaukset ja arvostelut voi pysäyttää jo heti alkuunsa, niiden ei tarvitse antaa tehdä haavaa. Oma äitini lateli hyvissä ajoin minulle neuvoja kun sain esikoisen; miten piti tehdä sitä ja tätä ja enkö mä jo kohta lopeta imetystä...

Et kai sä meinaa jäädä kotiin, kyllä naisella pitää olla työpaikka.

Kai sä meinaat laihduttaa, kyllä naisen pitää vähän katsoa ulkonäkönsä perään.

Mikään noista sanoista ei pääse satuttamaan sieluani, ne jäävät pintaan. Päätin, että olen aikuinen joka luo oman suhteensa omiin lapsiinsa just silleen miten päivät sattuvat muodostumaan ja pidetään pääpaino siinä, että kaikilla on kivaa.

Työelämässä... Jos ammattitaito on pään sisällä eikä ulkonäössä, niin kyllä joku aina tekijän palkkaa.

Äitini sanat ovat sanoja ja otan ne ilmaan heitettyinä äänteinä, en edes mielipiteinä, saati sitten oikeina elämänohjeina.

Vanhamamma kirjoitti:

Exäni haukkui minua avioliittomme loppuajan huoraksi,lutkaksi ja siaksi. Tästä on yli kymmenen vuotta, mutta vaikeaa on ollut unohtaa. Koskaan en ollut hänelle uskoton. Ylipainoa kyllä oli jonkin verran.

Jättikö hän sian? ;D

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siinä oli ajatuksena, että jokainen vastaa itse omista tunteistaan. Eli tekee tulkintansa siitä mitä on tapahtunut tai sanottu. Ja vastaa myös siitä miten toimii tuon tunteen kanssa.

Niin aivan, eli koetusta vääryydestä saa aiheuttaa vääryyttä. Koska jos vääryyttä saa tehdä minulle, minäkin saan tehdä sitä toisille :)

Terapeuttisi haluaa laittaa sinua ajattelemaan asiaa myös muusta kuin omasta näkökulmastasi. Loukkaannutko keskimääräistä useammin? Hän olisi voinut myös myötäelää kokemustasi, mutta pidemmän päälle se ei auta sinua, jos hän vahvistaa sinulle kärsimystä aiheuttavaa kokomistapaa. Terapiassa tulet tietoiseksi omasta kokemusmaailmastasi, kaikki eivät siihen pysty vaan tarvitsevat pitkään myötäelävän terapeutin, kunnes ovat riittävän terveitä tarkastelemaan omia pimeitä tai tiedostamattomia ja kärsimystä aiheuttavia toiminta/ajattelumalleja

Työkaverini pitäisi saada oppia tuolta terapeutilta. Hän loukkaantuu kaikesta. Esim. pomo sanoo tiimipalaverissa, että potilaille voisi tarjota enemmän ensitietoluentoja. Tästä työkaveri kohkaa, että pomo haukkuu meitä laiskoiksi. Vaikka oikeasti oli tarkoittanut, että voisi palkata uuden työntekijän tuohon hommaan eikä koskaan tarkoittanut että tuo tuo kuuluisi meille ja kuvitteli tiimimme ilahtuvan tuosta uutisesta.

Terapeuttisi on ihan oikeassa. Ei sinua kukaan voi loukata jos et anna. Asioita ei pidä ottaa niin henkilökohtaisesti.

Itse en oikeasti edes ymmärrä tuota loukkaantumisen käsitettä. En usko että olen koskaan elämässäni loukkaantunut mistään. Joku ihminen on voinut käydä hermoilleni ja ärsyttää minua ja olen esim. ollut koulukiusattu vuosia, mutta ne on ihan eri asioita.

Loukkaantuminen on oikeastaan aika narsistinen tunne. Ihminen pitää itseään jotenkin niin erinomaisena että sen tunteet pitäisi ottaa kaikenaikaa huomioon niin pirusti. Yleensähän loukkaantujat loukkaantuu sellaisista asioista mistä normaalilla tunne-elämällä varustettu ei olisi millänsäkään.

Itse en loukkaannu vaikka joku tahallaan yrittäisi loukata minua. Minua vaan alkaa naurattaa. Jotenkin liikuttavaa että joku random tyyppi kuvittelee voivansa vaikuttaa tunteisiini.

Jos loukkaaja sanoo jotain, mikä on totta, siitä pitää ottaa opikseen. Jos taas sanottu asia ei ole totta, hittojako siitä sitten välittämään?

P.S. Kunnianloukkaus on aivan eri asia. Kunnianloukkaus on toisen maineen mustamaalaamista, ei sitä että sanotaan päin naamaa jotain mitä toinen ei halua kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoi aina noin. Koulukiusaamisen paljastuessa syy oli kuulemma "No tottakai sua kiusataan, kun sä et PUOLUSTA itseäsi! Opettele puolustautumaan, äläkä istu hiljaa!"

Koulukiusaaminen on aivan eri asia kuin aikuisen ihmisen pikkuasioista loukkaantuminen. Väittäisin että yksikään kiusattu, lapsi tai aikuinen, ei tunne olevansa LOUKKAANTUNUT. Satutettu, surullinen, hyljeksitty, itseään syyllistävä, itsensä arvottomaksi tunteva kyllä.

t: se koulukiusattu joka ei koskaan loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoi aina noin. Koulukiusaamisen paljastuessa syy oli kuulemma "No tottakai sua kiusataan, kun sä et PUOLUSTA itseäsi! Opettele puolustautumaan, äläkä istu hiljaa!"

Koulukiusaaminen on aivan eri asia kuin aikuisen ihmisen pikkuasioista loukkaantuminen. Väittäisin että yksikään kiusattu, lapsi tai aikuinen, ei tunne olevansa LOUKKAANTUNUT. Satutettu, surullinen, hyljeksitty, itseään syyllistävä, itsensä arvottomaksi tunteva kyllä.

t: se koulukiusattu joka ei koskaan loukkaannu.

Siis äitini sanoi myös noin kuten otsikossa on kuvattu. Ja sanoo. En vertaa koulukiusaamista turhaan loukkaantumiseen, vaan että hän harrastaa noita molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattiloukkaantujat suuttuu kyllä vaikka laittasit jalkaasi punaiset uudet hienot kumisaappaat, koska sitten ammattiloukkaantujien siniset kuluneet vanhat kumisaappaat näyttää huonoilta niiden rinnalla, ja sinä ihan tahallasi laitoit punaiset kumisaappaat jalkaasi saadaksesi ammattiloukkaantujan näyttämään huonolta.

Mä valitettavasti ymmärrän kanssa tuota terapeuttia.

Sanoilla voi satuttaa, pahastikin.

Mutta samalla loukkaukset ja arvostelut voi pysäyttää jo heti alkuunsa, niiden ei tarvitse antaa tehdä haavaa. Oma äitini lateli hyvissä ajoin minulle neuvoja kun sain esikoisen; miten piti tehdä sitä ja tätä ja enkö mä jo kohta lopeta imetystä...

Et kai sä meinaa jäädä kotiin, kyllä naisella pitää olla työpaikka.

Kai sä meinaat laihduttaa, kyllä naisen pitää vähän katsoa ulkonäkönsä perään.

Mikään noista sanoista ei pääse satuttamaan sieluani, ne jäävät pintaan. Päätin, että olen aikuinen joka luo oman suhteensa omiin lapsiinsa just silleen miten päivät sattuvat muodostumaan ja pidetään pääpaino siinä, että kaikilla on kivaa.

Työelämässä... Jos ammattitaito on pään sisällä eikä ulkonäössä, niin kyllä joku aina tekijän palkkaa.

Äitini sanat ovat sanoja ja otan ne ilmaan heitettyinä äänteinä, en edes mielipiteinä, saati sitten oikeina elämänohjeina.

Joo mutta sä puhut nyt muiden mielipiteistä siitä, mitä sinun pitäisi heidän mielestään tehdä.

Ei näitä tarvii kuunnella mitenkään. Ja olisi ehkä ihan hyväkin jos vastaat että asia ei kuulu heille mitenkään ja itse harkitset päätöksiä, ja kysyt mielipiteitä sitten jos tarvitset niitä.

Toki asian voi sanoa kivasti kierrellen ja kaarrellen tai sitten sen voi sanoa myös hieman suoremmin ja tehokkaammin, mutta jokainen tietysti sitten tekee omat tulkintansa siitä olitko ilkeä vai et.

Mut edelleenkin, oman elämäsi valinnat ovat sinun itsesi tehtäviä, ne ei kuulu muille, ei edes äidillesi.

Tuskinpa ne pahuuttaan neuvojaan jakelee, mutta eivät useinkaan ymmärrä sitä, että ne keinot mitkä toimi heidän nuoruudessaan, eivät välttämättä toimikaan tämän päivän nuorilla, koska maailma muuttuu koko ajan niin myös noi elämään liittyvät "ohjeetkin" muuttuvat toimimattomiksi samassa tahdissa.

Mitä vanhemmista ihmisistä kyse, sitä useammin alkaa aivotkin käymään hitaammalla, eli jos tilanne paha niin alkaa olemaan jo jotain dementoitunutta asioiden toistelua, eikä enää ota aivot vastaan sitä jos toinen sanoo että se oli menneisyydessä noin mutta ei enää tänä päivänä, tokihan se voi vähän alkaa väsyttämään kun viesti ei mene perille.

Ap on hyvin loukkaantunut "ilkeän" terapeuttinsa huomiosta. Terapiahan toimii potilaan kipupisteiden esille tuojana. Nyt ollaan siis hyvinkin asioiden äärellä ja ns. villakoiran ytimessä! Lähde työstämään ajatusta ja loukkaantumisherkkyyttäsi. Sinulla on todennäköisesti ihan taitava terapeutti.