Onko matikkaa osaamaton ihminen tyhmä?
Minun mielestäni on, vaikka en itsekään osaa kovin hyvin. Kokeista tulee kasia tai seiskaa kovalla vaivannäöllä ja oppimisvaikeus todettu. Ajattelen olevani typerä tämän takia, tuskin esimerkiksi töihin pääsen ikinä.
Kommentit (79)
Älykkyyttä on monta lajia, joten on aika turha jäädä yhtä lajia suremaan. Toisaalta tässäkin keskustelussa mieleeni tuli, että mitä sitten, jos ihminen onkin ns. tyhmä? Mitä sitten? Viedään saunan taakse lopetettavaksi? Kuka luulee, että pelkkä yleinen älykkyys on se juttu, joka saa ihmisen onnelliseksi? Vaikka kannustamisessa ja myönteisessä ajattelussa on toki puolensa, en oikein ymmärrä tätä nykyistä ajattelutapaa, että lapselle ei saa esim. sanoa, ettei tällä taida olla esim. matikka- tai kielipäätä. Tietysti ei pidä tehdä hulluja päätelmiä lapsen älykkyydestä sen perusteella, oliko Jalmari-eno hyvä matikassa tms., mutta mielestäni on aika kyseenalaista toitottaa lapselle, että kaikki ovat yhtä hyviä, jos näkee, että lapsella on vaikeuksia.
Olen itse 70-luvulla syntynyt duunariperheen lapsi ja oli tosi tärkeää olla ns. yhtä hyvä kuin ne hienompienkin perheiden lapset. Helposti sanottiin, että opettajat suosivat paremman väen lapsia. Nykyisin taas kaikista on vaikka mihin, kunhan löytää vastauksen sisimmästään. Minusta voisi oikeasti käyttää vähän realismia. Nykyisin kukaan ei ole tyhmä, kun on vain oppimisvaikeuksia - tai siis muissa on niitä tyhmiä, mutta kukaan yksittäistapaus ei ole tyhmä. Miksi on niin vaikea myöntää sitä, että kun siinä älykkyysosamäärässä on vaihtelua niin se tarkoittaa sitä, että osalla se äo nyt väkisinkin on vähän alakantissa. Eli pitäisi voida myöntää, että osa ihmisistä on vähän tyhmiä. Mutta heti seuraava askel on alussa esittämäni: mitä sitten?
Itse olen tullut siihen tulokseen, että saatan yleiseltä älykkyydeltäni olla vähän tyhmä. Olen opiskellut pitkälle, mutta en ole osannut hyödyntää sitä, eikä oppiminen ole ollut helppoa. Jälkiviisaasti ajatellen olisi ollut ihanaa, jos joku olisi minulle nuorena nätisti ja kannustavasti ilmoittanut, että vaikka olet ahkera, ei ehkä kannata väkisin yrittää sinne yliopistoon. Etenkään, kun mikään ala itsessään ei kauheasti kiinnostanut, oli vain tärkeää ylipäänsä päästä sinne. Uskon, että en olisi vähääkään onnettomampi, jos olisin ns. tyytynyt vähempään.
Vierailija kirjoitti:
Jaah. Aina pääsee siivoamaan, kassalle riittää lyhyestä matikasta kuutonenkin.
Pitää sielläkin osata laskea oikeat litkusuhteet.
Ei tietenkään ole tyhmä. Jos ei ole kiinnostunut matematiikasta niin ei voi mitään. On sitten kiinnostunut jostain muusta. Jos ei millään opi vaikka yrittäisi niin voi olla matemaattisella aluella tyhmä, mutta ei muilla älykkyyden alueilla.
Pitkän matikan keskiarvo lukiossa 6.
Älykkyystestistä sain 105 pistettä eli en ole penaalin terävin kynä.
Työskentelen lähihoitajana ja olen tässä työssä uupunut. Koen että en kykene tähän työhön vaikka koulutuksen läpäisin juuri ja juuri. Yhdestä harjoittelujaksosta sain jopa kiitettävän (arvosana K3). Ehkä olen enemmän käytännön ihminen.
Matematiikka on logiikkaa ja ajattelua.
Kyllä, AP:n väittämä on paikkansa pitävä matematiikka on verrannollinen ihmisen älykkyyteen.
Koulukaveri oli ilmiömäisen hyvä matikassa, mutta aivan toivoton kielissä. Englantikin meni aivan rimaa hipoen. Jännä juttu, että häntä ei pidetty koskaan tyhmänä.
Eikö sitten lähihoitajan työ ole käytännönläheinen?
Hoh hoijaa...
Taas näitä kysymyksiä...
Sehän se ihmisestä tekee tyhmän, jos ei matematiikkaa osaa täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koulukaveri oli ilmiömäisen hyvä matikassa, mutta aivan toivoton kielissä. Englantikin meni aivan rimaa hipoen. Jännä juttu, että häntä ei pidetty koskaan tyhmänä.
On aivan luonnollista.
Matematiikka vaati älykkyyttä, kielet taas jankkaamista ja opitun kertaamista uudelleen ja uudelleen.
Siitä johtuu, että useasti matemaattiset ihmiset eivät ole hyviä kielissä, koska niiden opiskelu on älykkäälle ihmiselle usein turhauttavaa ja pitkäveteistä, eikä tarpeeksi haastavaa josta voisi saada tyydytystä.
Itse en osaa matematiikkaa juuri ollenkaan. Tunneilla kyllä osasin jotenkuten asiat, mutta kokeista tuli aina max. 7! :D Yleensä sain 5-6.
Osaan nippanappa kertotaulut ulkoa.
Olen sitten taas lahjakas kielissä ja äärimmäisen lahjakas musiikissa. Samoin sosiaaliset taidot, tunneäly ja lukeminen mm. historia, taide ja yhteiskuntatieteet mulla hyvin vahvoja.
Pidin itseäni ennen muita huonompana, koska en osannut matematiikkaa. Tajusin kuitenkin jo 15-16 -vuotiaana, että mitä väliä? Kyllä elämässä on paljon muitakin taitoja, kuin matematiikan hallitseminen. Se ei myöskään määrittele kokonaan toisen älykkyyttä. Sitä on erilaista.
Joku saattaa olla matematiikkanero, mutta sitten sosiaalisesti ja tunneälyltään kylmä ja aivan hukassa. Kaikilla on se oma juttunsa.
T. N22
Sustahan voi tulla vaikka mitä.....
Kun olet hyvä kielissä, voisit ryhtyä kääntäjäksi tai tulkiksi. Tai löytyisikö vahvuutesi muilta aloita? Miltä kuulostaisi kokki, kampaaja, konditori, kosmetologi tai lastenhoitaja? Sustahan voisi tulla vaikka joku seuraava huippukokki.
Lasten kanssa en pärjää, reseptejä en dyskalkulian vuoksi oikein osaa lukea ja hahmotushäiriöisenä kampaajana asiakkaiden hiuksista voisi tulla aika mielenkiintoisia, kuten myös kosmetologina.
Ihokaan ei kestäisi kemikaaleja.
Ap
Ja kotsan numero oli muuten 6, eli ei hyvä. :D Haahuilin aina kyselemässä muilta apua, kun en osannut esimerkiksi arvioida niitä mittoja.
Menee tosi helposti sekaisin vaikka yksi ja puoli tai kolme neljäsosaa, en millään hahmota niitä.
Ap
Se ettei osaa matikkaa ei tarkoita että on tyhmä. Älykyyttä on monenlaista. Se että on 10 matikka, voi ihminen olla silti äärettömän typerä ihminen.
On tunneälyä, tilannetajua, havainnointi, keskeliäisyys, kykenevyys jäsentää ja ymmärtää monia asioita, kyky suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa jne.
Jos älykkyys mitattaisiin vain matematiikan osaamisella, tyhmiä ihmisiä olisi suurin osa väestöstä. Monesti oppiminen on kiinni tekniikasta ja opettajastakin. Sinulla on todettu häiriö, se ei tee sinusta silti tyhmää.
Tarvitsisit yksityisopetusta, joka pitäisi rauhalliseen tahtiin perusasioista kertauksen. Olisiko vanhemmillasi rahaa vaikka pitkän matikan lukiolaisen palkkaamiseen?
Minä en osannut kunnolla matikkaa. Osaan kyllä yhteen-, vähennys-, jako- ja kertolaskun ja koordinaatiston ja yksinkertaiset lausekkeet (vai miksi niitä x-juttuja kutsuttiinkaan). Yläkoulussa tipahdin sitten kärryiltä, kun tuli vaikeita juttuja. Lukion läpäisin lyhyellä matikalla - luojan kiitos sitä ei tarvinnut kirjoittaa. Sen sijaan kaikki muu onnistui kyllä hyvin. Opiskelin neljää vierasta kieltä ja kirjoitin niistä laudaturit, samoin reaalista. Lähdin yliopistoon opiskelemaan historiaa, mutta lopulta minusta tuli äidinkielen opettaja.
Ap:n ei siis kannata huolestua, jos matikka ei suju. Täytyy vain etsiä se tie, jolla menestyy paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Se ettei osaa matikkaa ei tarkoita että on tyhmä. Älykyyttä on monenlaista. Se että on 10 matikka, voi ihminen olla silti äärettömän typerä ihminen.
On tunneälyä, tilannetajua, havainnointi, keskeliäisyys, kykenevyys jäsentää ja ymmärtää monia asioita, kyky suoriutua monesta asiasta yhtä aikaa jne.
Jos älykkyys mitattaisiin vain matematiikan osaamisella, tyhmiä ihmisiä olisi suurin osa väestöstä. Monesti oppiminen on kiinni tekniikasta ja opettajastakin. Sinulla on todettu häiriö, se ei tee sinusta silti tyhmää.
Joo-o, nykyään on myös tyhmien älykkyyttä, jota löytyy vain tyhmiltä.
Kyllä minä olen saanut yksityisopetustakin, naapurilta ja tuttavilta. On siitä jotain apua ollut, kun naapurin kanssa on kerrattu ja pidetty tukiopetusta, niin olen sen kasin tai seiskan onnistunut saamaan. Ala-asteella tuli usein voitosta ja jopa nelosia.
Ap
Voi luoja, jos jopa kasejakin kokeista saava on saanut diagnoosin matemaattisista vaikeuksista, niin mitäs ollaan me jotka ollaan sitä vitosen, kutosen tasoa?! :D
Kävin peruskoulun vuosituhannen vaihteessa ja mun paras matikan numero ikinä on 7,5 joka tuli ehkä neljännellä luokalla? Istuin tukiopetuksissa ja sen lisäksi isä yritti opettaa, mutta ei niin ei. Ala-asteella saatoin saada seiskoja jos oikein kovasti yritin, yleensä kuitenkin kutosia. Yläasteelle mennessäni olin jo luovuttanut matematiikan kanssa ja usein sain kurssit rimaa hipoen läpi, uusinnan kautta vitonen. Muistan kuinka kerran päätin näyttää itselleni ja opettajalleni, että kyllä minäkin osaan jos haluan. Opettelin kurssin asiat ja menin kokeeseen itsevarmana, kaverillekin kehaisin että kyllä sieltä ainakin seiska tulee. Ja mitä vielä, muistaakseni rimaa hipoen meni läpi. En ollutkaan enää kokeessa osannut.
Mun miehellä on lukihäiriö, siitä ei vaan tiedetty /välitetty 1970 -luvulla. Sillä menee myös vasen ja oikea sekaisin. Hyvin on elämässä pärjännyt silti.
Älä ap liikaa stressaa. Kirjoitat hyvin, panosta siihen. Kaikkia taitoja voi myös harjoitella.
Tsemppiä.