Vaimo vain istuu ja syö ja adhd lapsi riehuu. Mulla menee järki. En tälläistä perhe-elämää suunnitellut!

Adhd periytyy voimakkaasti.

Ehkä vaimollasi on myös adhd tai add. Elämästä hävisi rytmi työn ja harrastuksen menetyksen myötä ja add jumiutui paikoilleen eikä osaa tarttua muuhun kuin ruokaan.

Jatkuva napostelu on yllättävänkin yleinen add oire ja jumiutuminen varsinkin

No, se nyt vaan on riskibisnestä tuo perheen perustaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Etsi joku nuorempi ja nätimpi nainen. Anna vaimosi syödä se ADHD. Kaikki järjestyy.

Repesin 😂 oon vielä aikuinen ihminen 🤣

Vierailija kirjoitti:

No, se nyt vaan on riskibisnestä tuo perheen perustaminen. 

Ja suomalaisen naisen kanssa suorastaan venäläistä rulettia.

Nyt on kyllä paikallaan vakava keskustelu vaimon kanssa. Näin ette voi jatkaa. Kai se vaimo jotain pystyy tekemään, vai? Lapselle olisi tärkeää että myös äiti osallistuisi hänen elämäänsä ja tekisitte perheenä yhdessä asioita. Toinen juttu on että ei ole oikein että lapsi pompottaa teitä. Hänellä on ihan liikaa valtaa perheessä ja se on teille raskasta ja lapselle pelottavaa. Sinä tarvitset välillä lepoa ja omaa aikaa. Vaimosi täytyy alkaa osallistua enemmän. Selkä päivärytmi, järkevää sisältöä päiviin ja rajat lapselle joista myös pidetään kiinni. Loppupeleissä hyödytte siitä koko perhe. Rohkenen epäillä onko edes nyt kyse ADHD:sta vai ihan vaan struktuurin, riittävien virikkeiden ja rajojen puutteesta arjessa. Ja siitä että lapsi oireilemalla huutaa äitiä olemaan läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Adhd periytyy voimakkaasti.

Ehkä vaimollasi on myös adhd tai add. Elämästä hävisi rytmi työn ja harrastuksen menetyksen myötä ja add jumiutui paikoilleen eikä osaa tarttua muuhun kuin ruokaan.

Jatkuva napostelu on yllättävänkin yleinen add oire ja jumiutuminen varsinkin

Tuo on kyllä totta! Adhd häviää ympäriinsä ja add jumittaa.

Miule on ADD ja sitä voisi sanoa "persus ei nouse penkistä '" taudissa.

Addit myös saavat herkästi riippuvaisuuksia kuka mihinkin : Ruokaan, alkoholiin, rahapeleihin.

Tuohon sairauteen on lääkitys. Lapselle adhd-lääkitys, vaimolle mielialalääkitys ja sulle selkäsaunahoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailistko ap teidän päiväohjelman? Mitä teitte esim eilen, aamusta nukkumaanmenoon? Kuka teki mitäkin? Voitaisiin auttaa paremmin, jos olisi konkretiaa.

Huh.. ok :D Eli minä nousin aamulla ja keitin kahvit, sitten heräsi lapsi. Laitoin aamupalaa, vein petivaatteet tuulettumaan (paitsi ne joiden päällä vaimoke nukkui!)  ja istuin koneelle kuuntelemaan musiikkia.  Tyttö leikki ulkona naapurin tytön kanssa ja vaimo nukkui kahteentoista. Valitti päänsärkyä, hieroin hartioita ja toin kahvin sohvalle.

Kävimme lapsen kanssa kaupassa ja haimme videovuokraamosta pari leffaa, tein ruokaa, lapsi touhusi huoneessaan,  vaimo  oli tabletilla.  Sauna, elokuvaa, dippi kasviksia.  Vaimo joi pari holitonta olutta, tykkää mausta. 

 Lapsi ei taaskaan pysynyt sängyssä ja pomppi sohvalla johonkin puoli  yhteentoista, kunnes  menetin hermoni ja vein huoneeseen ja kävimme tahtojen taistelua jonka varmaan kuuli naapuritkin... Eli käytännössä seisoin  oven edessä ja estin poistumasta! Pissatti, nälätti, janotti ja pelotti kuulemma... Päästin vessaan ja  syöksyi samantien saunan lauteille pomppimaan .  Aloittaja

Jos lapsella on noin paljon energiaa ja levottomuutta, se ei ole pahuutta vaan jotain on pielessä. Et voi kissaakaan sitoa sänkyyn vaan se pitää väsyttää päivällä. Lääkäriin mars! Ja huuto on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan käytännön vinkki: Ikean köysitikkaat kattoon. Meillä on rauhallinen lapsi, ei mikään riehuja, mutta loputtomasti jaksoi noilla tikkailla kiivetä ja temppuilla. Ne ostettiin kun lapsi oli 3-vuotias ja aluksi täristen ja tutisten hädin tuskin pysyi alimmalla tikkaalla. Mutta ajan kanssa oppi tekemään siinä vaikka mitä temppuja, kiipeili kattoon asti ja roikkui pää alaspäin. Ne toimivat myös keinuna mukavasti, vähän isompana otti hurjat vauhdit niin että varpaat osui kattoon. 

Ei nuo tietenkään ulkoliikuntaa korvaa, mutta toimivat kivana lisänä ja tarjosivat mahdollisuuden liikunnalliseen touhuamiseen kotonakin.

Apua, olkaa tosi varovaisia tällaisten kanssa! Minulla oli lapsena kattoon kiinnitetty keinu, ja se toimi pitkään mukavasti, kunnes kiinnitys sitten yksi päivä vaan petti. Minäkin olin ottanut hurjat vauhdit, ja lensin lattiaan niin että jäi pysyvä fyysinen vaurio ja psyykkinen trauma, joskin onneksi molemmat aika lieviä. Olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Toivottavasti nykyään tehdään parempia kuin 90-luvulla, mutta ei siitä minunkaan keinustani olisi välttämättä päälle päin arvannut miten vaarallinen se oli. Se tuntui tukevalta, ja kuten sanoin, toimi yllättävän pitkään hyvin.

Syö sinäkin. Minä syön nyt pizzaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailistko ap teidän päiväohjelman? Mitä teitte esim eilen, aamusta nukkumaanmenoon? Kuka teki mitäkin? Voitaisiin auttaa paremmin, jos olisi konkretiaa.

Huh.. ok :D Eli minä nousin aamulla ja keitin kahvit, sitten heräsi lapsi. Laitoin aamupalaa, vein petivaatteet tuulettumaan (paitsi ne joiden päällä vaimoke nukkui!)  ja istuin koneelle kuuntelemaan musiikkia.  Tyttö leikki ulkona naapurin tytön kanssa ja vaimo nukkui kahteentoista. Valitti päänsärkyä, hieroin hartioita ja toin kahvin sohvalle.

Kävimme lapsen kanssa kaupassa ja haimme videovuokraamosta pari leffaa, tein ruokaa, lapsi touhusi huoneessaan,  vaimo  oli tabletilla.  Sauna, elokuvaa, dippi kasviksia.  Vaimo joi pari holitonta olutta, tykkää mausta. 

 Lapsi ei taaskaan pysynyt sängyssä ja pomppi sohvalla johonkin puoli  yhteentoista, kunnes  menetin hermoni ja vein huoneeseen ja kävimme tahtojen taistelua jonka varmaan kuuli naapuritkin... Eli käytännössä seisoin  oven edessä ja estin poistumasta! Pissatti, nälätti, janotti ja pelotti kuulemma... Päästin vessaan ja  syöksyi samantien saunan lauteille pomppimaan .  Aloittaja

Vaimolla saattaa olla masennus, kuten moni vastaaja olikin ehdottanut.

Lapsen kanssa voisit kokeilla liikkua enemmän, jottei nukkumaanmennessä enää olisi niin paljon virtaa käytettävänä.

Oletko kokeillut mennä lapsen huoneeseen nukuttamaan? Huone pimeäksi ja vaikka youtuben kautta jokin äänisatu pyörimään. Itse joko sängyn viereen, tai vaikka sängylle viereen pötköttämään. Lapsen yrittäessä lähteä sanot painokkaasti, että nyt nukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalilta perhe-elämältä tuo kuulostaa. Jos ette hanki lisää lapsia, niin 10-15 vuoden kuluttua helpottaa hieman.

Jos tuollainen on normaalia perhe-elämää, niin vakaumukseni velana vain vahvistuu. Arvostan itseäni ja elämääni sen verran, etten tuollaiseen ryhdy.

Lapsella tuskin on adhd ja sitä harvoin noin nuorena aletaan edes diagnosoimaan. Lapsi tarvitsee enempi huomiota ja sen kanssa täytyy viettää aikaa, myös äidin!! Todennäköisesti tuo riehuminen on tuon ikäisellä huomionhakua ja turhautumista. Meillä isän liian vähäinen lasten kanssa olo ilmeni levottomuutena ja riehumisena. Päiväunia ei välttämättä enää tarvitse jos hirveää vääntöä päikkärit on ja ei ala nukkumaan. Terv. Neljän lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut vastauksia! Huh! Kävin  luistelemassa lapsen kanssa, tai yritimme ainakin sillä hermot meni. Lapselta siis. Adhd:ta epäiltiin ensimmäisenä päiväkodin puolelta, kun tuo keskittymiskyky ja pitkäjäntisyys on niin hukassa. Kun tyttö oppi liikkumaan, sitä ei pysäyttänyt mikään ! Joka puolella on leluja,  kun jättää aina leikin kesken ja syöksyy seuraavaan.

Vaimo ei tullut mukaan luistelukentälle on kuulemma liian kylmä. Olen minä koettanut houkutella mukaan, mutta vetoaa pakkaseen ja polveen.  Erehdyin ehdottomaan yhtenä päivänä että eikö juttelisi jonkun  kanssa ja tuli lähes silmille. Että ei hän ole hullu eikä masentunut vaan polveen sattuu! Valittaa miten on lihonut kun "ei voi kuntoilla", ostin jumppakuminauhan ja kevyet käsipainot mutta tuolla ne lojuvat nurkassa. ...

Tuntuu, että piiloutuu polven taakse vaikka voihan se olla oikeasti kipeä, kunnallisen puolen päivystyksessä kun toheloitiin kunnolla ennenkuin tuli arki ja pääsimme yksityiselle!  

Emme riitele ja suhteessamme on vielä hellyyttä, katsotaan telkkaa sylikkäin ja pussaillaan, lapsi huutaa välillä että yäk! :D  Mutta stressiä meillä kyllä on , varmaan koko porukalla ja jonkinlaista pintajännitettä. En halua kuulostaa miltää tyrannilta mutta jos minä käyn töissä, kotona olija voisi vaikka täyttää tiskikoneen tai viedä matot ulos!  Eikä kasvaa kiinni siihen hemmetin säkkituoliin ! Aloittaja

Tulipa mieleen, että missä tilanteessa polvi loukkaantui?

Itselleni kävi onnettomuus vuosia sitten, kesken kevyen liikkumistuokion polviluompioni meni sijoiltaan. Ja siis niin pahaati, että lumpio oli kääntynyt miltein polvitaipeen puolelle.

Tilanne oli äärimmäisen traumaattinen, menin jonkinlaiseen sokkiin heti nähtyäni tuon edelläkuvaillun näyn. Kipu oli hirveä.

Mies soitti heti ambulanssin, ja itse aloin hihitellä ja naureskella kaikelle (jännä oireiluni äärimmäisessä stressitilassa. Emsihoitajien oli korvaamattomat, kun näkivät minut vammoinemini katkeamaisillani naurusta 👍 ).

Kun lumpio väännettiin takaisin paikoilleen, niin siitä tullut huuto raikuikin koko kerrostalossa.

Mutta tuosta jäi pitkät traumat. Pelkäsin liikkua, sillä pelkäsin kuollakseni tuon tapauksen uusiutumista. Olin myös sulkeutunut ja ärtynyt todella pitkään.

Kivut myös jatkuivat pitkään, luu oli paikoiltaan mennessään sohinut hermoja, ja takaisin paukahtaessa aiheuttanut isot luumustelmat. Oikeastaan vasta parin vuoden jälkeen pystyin juoksemaan ilman, että polvea alkoi särkeä.

Soita perheneuvolaan ja varaa keskusteluaika vaikka itsellesi, voit saada sieltä vinkkejä ja apua tuohon tilanteeseen ja he voivat tarvittaessa myös ohjata lapsen psykologille arvioitavaksi jos adhd epäilyttää. Adhd:sta on myös hyviä kirjoja joista voit tutkia täsmääkö lapseesi ja mitä keinoja löytyy arkea helpottamaan. Vaimo taitaa tarvita jonkin sortin apua että saapi oman elämänsä hallintaan, keskenmenolla voi olla vaikutusta myös vaikka ehkä toivottu km olikin mutta ne hormonit..

Vierailija kirjoitti:

Miten polvi estää kassalla istumisen, mutta ei säkkituolissa löhöämistä?

No mitenköhän? Pakkoko on pilkata oikein sairausia ja vammojakin täällä kun innostuu. Jos vaikka polvi on siinä huonossa asennossa koko päivän tai siihen myyjän työhön kuuluu muutakin.

Perheneuvolaan. En ehdi lukemaan koko ketjua, mutta jos et ole saanut aiemmin apua sieltä, niin uudelleen avunpyyntöjä, että ymmärtävät asian vakavuuden. Ei tarvi pelätä mitään huostaanottoja tms, ei ole sellainen tilanne kyseessä. Mikään ei viittaa siihen. Sieltä voidaan lähettää vaimo terveydenhuollon avopalveluihin. Ja toistan, jos et ekalla tai vielä tokallakaan kerralla ole jostain syystä saanut apua, niin toistuvasti yhteydenottoja sinne.

Jos vaimo kieltäytyy avusta, mene yksin paikalle. Kerro asiasi rehellisesti ja kaunistelematta. Kerro, kuinka paljon asia vaikuttaa omaan elämääsi. Puhu siitä, että jaksaminen on vaikeaa ja kerro, että tulevaisuus ei näytä hyvältä näillä "eväillä". Monesti apua on vaadittava kynsin ja hampain, että sitä saa. Kaunistelu aiheuttaa sen, että terveydenhuollossa asiaasi ei koeta kiireellisenä. Kerro, että tilanne on vakava.

Lapsikin kärsii, jos äidillä on vaikeuksia. Vaimosi ei kuulosta siltä, että hän olisi tahallaan laiska, vaan taustalla on oltava jotain muuta. Monesti apu jää vuoksikausiksi saamatta, koska läheiset (tai henkilö itsekään) eivät välttämättä ymmärrä tilanteen vakavuutta. On tapauksia, joissa henkilö on sinnitellyt jopa yli kymmenen vuotta ilman apua.

Sinä olet vielä toimintakykyinen, joten hae myös oman hyvinvointisi vuoksi apua heti. Sanavalinnoistasi huomaa, että kärsit asiasta todella paljon ja olet tehnyt jo paljon työtä asian eteen.

Sellaista se elämä on... Pitikö tehdä lapsia? Olla "pikku perhe"

Lasten riehumista rauhoittaa (edes vähän)

- säännöllinen aikataulu (herätys, nukkumaan, päikkärit, ruokailut, välipalat)

- suht terveellinen ruokavalio

- ulkoilu, liikkuminen, askartelu, ohjattu ohjelma

- lukeminen yhdessä

- valikoiden tv-ohjelmia/Netlixiä

- rakkaus

Ymmärrän että on rankkaa, mutta toivon silti että lapsesi hulluksi haukkuminen oli vain tilapäinen hermojen menetyksestä johtunut päähänpisto eikä kuvaa yleistä asennattasi. Lapsi nimittäin vaistoaa tuollaisen ja reagoi helposti tavallistakin vaikeammalla käytöksellä – sen lisäksi ettei saa elintärkeää tunnetta vanhemman pyyteettömästä välittämisestä, millä voi olla varsin kauaskantoiset vaikutukset. Toivon että hankitte ja saatte kaikki apua: lapsesi ylivilkkauteen, vaimosi mahdolliseen masennukseen ja sinä ihan vain arjessa jaksamiseen. Löydät omat voimavarasi. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös parisuhteen tilaan, pari- tai perheterapia ei liene liioiteltua. Paljon voimia, vaikutat urhealta!