Vaimo vain istuu ja syö ja adhd lapsi riehuu. Mulla menee järki. En tälläistä perhe-elämää suunnitellut!

Aloittaja ei taatusti suunnitellut mitään, kun laittoi kimpsut yhteen kaupan kassan kanssa. I rest my case.

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut vastauksia! Huh! Kävin  luistelemassa lapsen kanssa, tai yritimme ainakin sillä hermot meni. Lapselta siis. Adhd:ta epäiltiin ensimmäisenä päiväkodin puolelta, kun tuo keskittymiskyky ja pitkäjäntisyys on niin hukassa. Kun tyttö oppi liikkumaan, sitä ei pysäyttänyt mikään ! Joka puolella on leluja,  kun jättää aina leikin kesken ja syöksyy seuraavaan.

Vaimo ei tullut mukaan luistelukentälle on kuulemma liian kylmä. Olen minä koettanut houkutella mukaan, mutta vetoaa pakkaseen ja polveen.  Erehdyin ehdottomaan yhtenä päivänä että eikö juttelisi jonkun  kanssa ja tuli lähes silmille. Että ei hän ole hullu eikä masentunut vaan polveen sattuu! Valittaa miten on lihonut kun "ei voi kuntoilla", ostin jumppakuminauhan ja kevyet käsipainot mutta tuolla ne lojuvat nurkassa. ...

Tuntuu, että piiloutuu polven taakse vaikka voihan se olla oikeasti kipeä, kunnallisen puolen päivystyksessä kun toheloitiin kunnolla ennenkuin tuli arki ja pääsimme yksityiselle!  

Emme riitele ja suhteessamme on vielä hellyyttä, katsotaan telkkaa sylikkäin ja pussaillaan, lapsi huutaa välillä että yäk! :D  Mutta stressiä meillä kyllä on , varmaan koko porukalla ja jonkinlaista pintajännitettä. En halua kuulostaa miltää tyrannilta mutta jos minä käyn töissä, kotona olija voisi vaikka täyttää tiskikoneen tai viedä matot ulos!  Eikä kasvaa kiinni siihen hemmetin säkkituoliin ! Aloittaja

Hyvä että hellyyttä vielä riittää kuitenkin, pidä siitä kiinni :) Onko sulla jotakin syytä olettaa ettei polvi oikeasti ole kipeä? Faktoistasi päätellen mitä kerroit, niin tuo polvi voi todella rajoittaa yllättävän paljon kaikkea liikkumista ja kotitöitä, koita asettua hänenkin asemaan. Mieti kun sua kaikki tekeminen ja liikkuminen sattuisi? ei varmasti tuntuisi pitkän päälle kovin kivalta. Koita jaksaa tukea ja vaimoasi mieluummin positiivisesti, sillä saa aina parempia tuloksia aikaan. Tuo polvihomma on voinut torpata vaimosi suunnitelmia ja unelmia pahastikin. Onko hän saanut apua kuntoutuksesta, fysioterapiasta tms? Häntä harmittaa lisäksi itseäänkin myös tuo lihominen ja tuntee sressin ja paineet kotielämästä myös, eikä pysty nyt tekemään niin paljon kuin varmastikin haluaisi. Koita myös panostaa puheyhteyteen vaimosi kanssa ja yritä välttää syyllistävää sävyä, se saa toisen puolustusasemiin heti.

Ei teillä nyt kuitenkaan niin huonosti asiat kuitenkaan ole. Koita laskea stressitasoja tietoisesti ja ottaa vähän rennommin, vaikka ymmärrän että sulla on nyt kasautunut paljon hommaa, koita jaksaa :) Jos saisitte tässä tilanteessa lasta hieman useammin hoitoon, niin sekin varmaan auttaisi vähän. Tai palkkaatte joskus siivoojan jos on varaa. Tsemppiä, kyllä ne paremmat ajatkin taas koittaa, yritä olla kärsivällinen.

Lapsi reagoi äidin passiivisuuteen ja turhautuu. Vaimolla hyvä syy vähän huilata ja nauttia elämästä syöden ja leffoja katsellen. Ylipaino sitten pistää polven oikein koville ja kuntouminen estyy. Ei ihme, että menee hermo.

Lapsen rauhoittamiseen auttaa tiukka ja johdonmukainen kuri.

Grrr, tervetuloa meille, ap! T: adhd-äiti ja 3 adhd-lasta. On mun miehellä kestämistä! Ja nillittäjille: kaikki diagnoosit on tulleet vasta kun perhe kasassa. En mäkään tällaista suunnitellu mut näillä mennään. Jos et ap kestä tilannettanne etkä ole valmis hakemaan apua, se on voivoi. Sori.

Anna niille kummallekin piiskaa ja näytä, että kuka teillä on herra talossa. Sinulla on perheen päänä ja isäntänä pitää vaimo ja lapset ojennuksessa ja herran eli sinun nuhteessa. Se on jokaisen miehen raskas vastuu pitää vaimo ja lapset ojennuksessa ja näyttää heille, että kuka heitä käskee. Itse en ole viitsinyt mennä naimisiin tai hankkia lapsia, koska en jaksaisi komentaa ja piiskata niitä tarpeeksi.

Teiltä puuttuu perheen kesken toteutettu liikunta. Sitäpaitsi polvivamma ei estä kaikkea liikkumista. Onhan pyörätuolipotilaillekin vaikka mitä urheilulajeja ja vaimokkeesi ei kaiketi ole edes niin huonossa kunnossa. Nyt on mitä parhaimmat luistelu-, hiihto- ja pulkkailusäät.  Tai ihan vaan lähipuistoon touhuilemaan ja sitten pientä kävelyä, ehkä isompaakin. En yhtään ihmettele, että lapsi on illalla villi, kun hän ei saa purettua luontaista energiaansa mitenkään järkevästi.

Vaimokkeesi on selvästi masentunut eikä hae itsellensä apua, koska sinä mahdollistat hänelle itsekeskeisyyden passaamisellasi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ollaan koko ajan nukuttamassa. Miksi.  Lapsen kuuluukin touhuta ja leikkiä ja oppia koko ajan asioita. Lapsi voi leikkiä ihan yksinkin. Ei hänelle koko ajan tarvitse järjestää viihdykettä.  Mutta että ollaan koko ajan nukuttamassa? Menkää lasten kanssa lähimetsään: keksii itse leikkeijä luonnon materiaaleista.  Kävelkää ja tehkää havaintoja kaikesta mitä näette.  Kyllä sinäkin venkuloisit ja tulisit levottomaksi jos koko ajan pitäisi sängyssä maata. Rauhoittakaa iltaelämä niin, että telkkari kiinni ja koko perhe painuu nukkumaan samaan aikaan.

En kyllä ikinä suostuisi tuohon. Päivän paras hetki on se, kun lapsi on saatu nukkumaan, ja meillä on vaimon kanssa hetki aikaa toisillemme. Kuolisin vitutukseen, jos kaikki valveillaoloaikani menisi lapsen kanssa. Hän herää joka tapauksessa meistä ensimmäisenä aamuisin.

Tässä toimivia neuvoja : meillä ei ole digiboxia, tv on vain dvd käytössä,, eikä joka päivä katsota niitäkään. Lähinnä lapset katsovat turvallisia ja hauskoja  lastenohjelmia(meillä iso kokoelma ja kirjastostakin saa) jos tarvitsen päiväunet tai ruoanlaitto tms rauhan eikä muu tehoa. Kun teimme muuttoa, dvdt antoi pakkausrauhaa. Joskus koko perhe katsomme jonkun kivan lastenelokuvan.Aikuisten elokuvia katsomme ääri.harvoin(emme jaksa valvoa ja jos jaksamme on parempaakin tekemistä).Emmekä ikinä katso aikuisten leffoja lasten ollessa läsnä. Tietokoneella lapset eivät pelaa (vanhin on 7) paitsi ekapeliä kun opetteli lukemaan, nyt osaa ja sekin peli jäi. Älypuhelimia heillä ei ole. Nykyään vähätellään tv:n, tietokone ja kännypelien ja netin vaikutuksia lasten käytökselle. Mutta muistelkaapa omaa lapsuuttanne:itse olin 12 kun meille tuli tietokone ja pelit(jotka olivat paljon rauhallisempia kuin nykyään!) Lastenohjelmia tuli tv:stä max tunnin päivässä. nettiä ei ollut. Kännykän ostin aikuisena. Näitä ilmankin pärjää! Nykyään tv-mainoksetkin voivat olla pelottavia tai ahdistavia, ja pätkiä tulevista ei-sopivista lastenohjelmista näytetään tv:ssä jopa aamupäivisin.Lastenohjelmat ovat nopeatempoisempia kuin ennen, jatkuvaa adhd-meininkiä: rauhatonta meteliä, huutamista, vauhtia, jännitystä, ärsykevirtaa jne jne.Tv, pelit ja netti tekevät lapset levottomiksi. Suojelkaa lapsianne!!Kokeilkaa mikä vaikutus on tv ja peli-paastolla. Ja niitä ei kaipaa kun pääsee rauhan makuun! Oikea elämä on kivempaa, juuri ne pulkkamäet, uimiset, yhdessä juttelu, lautapelit, lapsille lukeminen, askartelu, leipominen, kiireetön yhdessä pelleily, laulaminen, kyläily,ym...

Kaikki kehuvat lastemme käytöstä. voimme mennä minne vain, ravintolassa, lentokoneessa, missä vain ovat perusrauhallisia ja -iloisia. Kotona ovat luovia ja ystäviä keskenään,keksivät leikkejä, askarteluja, rakastavat kirjoja, luemme heille paljon ja he itsekin rakastavat katsella kuvia ja lukea, pieninkin jo yksivuotiaana usein"luki".

Ja jos haluaa asiansa iankaikkisuutta myöten kuntoon, kannattaa lähteä seuraamaan Jeesusta ja tehdä synneistään parannus:). Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä. elämä on yllättävän lyhyt mutta ikuisuus loputon.Ja elämä Jeesuksen omana on miljoona kertaa parempaa kuin ilman Häntä, minulla on kokemusta molemmista.Hän antaa rauhan, tulevaisuuden ja toivon sekä ilon joka ei riipu olosuhteista. En ole koskaan katunut uskoontuloani eikä aviomiehenikään, joka on ex ateisti ja aiemmin alkoholia suurkuluttanut(ja satunnaisesti huumeita käyttänyt), ja parin yhä keikkailevan ja levyttävän rock-bändin ex-laulaja. Onnellista avio&perhe-elämää on meillä takana yli 10v:)!

Voitteko lopettaa tämän trollinaisen ruokkimisen? Ettekö OIKEASTI huomaa, että kaikki sadut toistavat samaa kaavaa ja muka ovelasti niihin liittyy AINA syöminen ja lihavuus. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Perheneuvolaan hakemaan tukea tilanteeseen.

Juu, ajan saa heti puolen vuoden päähän ja mukula saa lääkehoidon kohdilleen ehkä 18-vuotiaana. Siinä vaiheessa masentunut äiti on maannut mullan slla 10 vuotta ja isä alkoholisoitunut.

Ap-kulta, varaa 3 peräkkäistä lääkäriaikaa. Yksi kullekin perheenjäsenelle ja yhdessä menette. Pane asioita paperille että osaat loogisesti ne viidessä minsassa esittää.

Kukin saa lähetteen sinne minne tarvitsee: äitu ja sinä mt-polille, lapsi lastenneurologille. Tsemppiä, mä oon toi karkkia syövä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Voitteko lopettaa tämän trollinaisen ruokkimisen? Ettekö OIKEASTI huomaa, että kaikki sadut toistavat samaa kaavaa ja muka ovelasti niihin liittyy AINA syöminen ja lihavuus. Huoh.

No lakkaa lukemasta jos kiukuttaa.

Me elämää nähneet tiedämme, että elämässä voi olla sekasortoa ihan oikeastikin.

Suunnitellut????? Jos alat naisen kanssa häsläämään niin suunnitelmat saa unohtaa saman tien. Naisen oikut edellä mennään jos haluaa liitossa pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut vastauksia! Huh! Kävin  luistelemassa lapsen kanssa, tai yritimme ainakin sillä hermot meni. Lapselta siis. Adhd:ta epäiltiin ensimmäisenä päiväkodin puolelta, kun tuo keskittymiskyky ja pitkäjäntisyys on niin hukassa. Kun tyttö oppi liikkumaan, sitä ei pysäyttänyt mikään ! Joka puolella on leluja,  kun jättää aina leikin kesken ja syöksyy seuraavaan.

Vaimo ei tullut mukaan luistelukentälle on kuulemma liian kylmä. Olen minä koettanut houkutella mukaan, mutta vetoaa pakkaseen ja polveen.  Erehdyin ehdottomaan yhtenä päivänä että eikö juttelisi jonkun  kanssa ja tuli lähes silmille. Että ei hän ole hullu eikä masentunut vaan polveen sattuu! Valittaa miten on lihonut kun "ei voi kuntoilla", ostin jumppakuminauhan ja kevyet käsipainot mutta tuolla ne lojuvat nurkassa. ...

Tuntuu, että piiloutuu polven taakse vaikka voihan se olla oikeasti kipeä, kunnallisen puolen päivystyksessä kun toheloitiin kunnolla ennenkuin tuli arki ja pääsimme yksityiselle!  

Emme riitele ja suhteessamme on vielä hellyyttä, katsotaan telkkaa sylikkäin ja pussaillaan, lapsi huutaa välillä että yäk! :D  Mutta stressiä meillä kyllä on , varmaan koko porukalla ja jonkinlaista pintajännitettä. En halua kuulostaa miltää tyrannilta mutta jos minä käyn töissä, kotona olija voisi vaikka täyttää tiskikoneen tai viedä matot ulos!  Eikä kasvaa kiinni siihen hemmetin säkkituoliin ! Aloittaja

Mun mielestä sun asenne ja yritys on kohdallaan. Tarvitset vaan lisää keinoja.

Omasta hyvinvoinnistaan jokainen aikuinen on vastuussa. Tää on se, mitä sulla on oikeus peräänkuuluttaa vaimoltasi. Ehdottomasti. On hänen vastuullaan hoitaa itsensä kondikseen, olipa vaiva henkistä tai fyysistä laatua.

Hae apua, kysy sen perään. Perheneuvola, pariterapia vaikka yksin, nepsylasten vanhempien yhdistyksestä jotain neuvontaa - jotain.

Älä anna periksi.

Viesti 46 kirjoittaja. (Alkoi ”jos lapsella nepsyepäily”.)

Ja on kokemusta masennuksesta, pahoista fyysisistä ongelmista (tules) sekä aikuisesta nepsyläheisestä.

Vaimollasi on varmaan masennusta johtuen työn menettämisestä/keskenmenosta (vaikka abortti harkinnassa olikin, on hän silti menettänyt lapsensa) ja haastavasta lapsesta.

Itse keskenmenon kokeneena jäljelle jäi pitkäksi aikaa tyhjyyden tunne ja sellainen olo, ettei elämälläni ole enää tarkoitusta. En tiedä olisinko kestänyt samaan aikaan enää työni/terveyteni menetystä.

Miten voisit tukea vaimoasi/miten hänelle saisi apua, esim.terveydkeskuspsykologille? Se on ensiaskel josta pyörä lähtisi pyörimään eteenpäin...

Voimia sinne! Elämä ei jaa nallekarkkeja tasan... 😢

Lapsen rauhattomuus johtuu siitä, että vanhempia ei kiinnosta olla vanhempana lapselleen. Ikävä asia, mutta totta. Tietenkin, jos haluat kuulla valheen, että sinulla olisi parempi mieli, niin sanotaan vaikka, että sinussa ei ole syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on selkeästi masentunut, koska menetti työkykynsä ja mökkeytyy kotona ja lapsikaan ei varmaan ollut niin helppo ja ihana kuin vaimo oletti (kuten apkin oletti). Vaimo syö herkkuja ja makaa, koska ne on masennusoireita. Apn täytyy nyt väliaikaisesti ottaa vastuu kodista ja lapsesta ja passittaa vaimo hoitoon. Kun masennus saadaan hoidettua niin vaimo on taas "normaali ihminen".

Luin että apn pitää nyt väkivaltaisesti ottaa vastuu kodistaan.. pidin outona sanavalintana kunnes kuin uudestaan :D

Vierailija kirjoitti:

Erottuaan kuntosalilta vuosi sitten polvivamman vuoksi, vaimo vain istuu ja syö. Vaatekaapissa on piilossa karkkipusseja, astiakaapissa keksejä. Mussun mussun aamusta iltaan. Ei ole ollut edes töissä sen jälkeen, kun polvi teki kassalla istumisen mahdottomaksi. Makaa vain säkkituolissa, katsoo leffoja ja syö.

Meillä on yksi lapsi, 5v tyttö jolla adhd-epäily. Kun lapsella on tylsää, tämä purkautuu läpsimisenä ja yleisenä älämölönä, aina saa miettiä että mitä sen kanssa tänään tekee ettei tylsisty ja sekoa? Nukkumaan saaminen on ihan hirveää, vetää rinkiä päästä päähän taloa ja hyppii sängyllä. Pyytää silittämään ja laulamaan. Ja vaimo laulaa ääni käheänä ja minä silitän käsi kipeänä mutta silti kello on siinä 23.00 ennenkuin antaa periksi ja simahtaa. Päiväkodissakin huomattu että säntää leikistä toiseen ja päikkäriaikaan mölisee .

Palavereissa olen uupuneena selittänyt, että me vaimon kanssa yritetään niin hirveästi ! Mutta kun se ei auta.

Viime keväänä vaimoni tuli raskaaksi kierukasta huolimatta ja pohdimme aborttia, emme kumpikaan uskoneet jaksavamme enää vauvaa kun esikoinen niin vaikea. Ennenkuin ehdimme tehdä päätöstä vaimo sai keskenmenon. Joskus haaveilimme kolmesta lapsesta, mutta jo tuo yksi imee meistä kaikki voimat! :( Meillä piti olla kolme lasta ja ok-talo, sensijaan kituutamme vuokraluukussa yhden hullun muksun kanssa ja minä raadan töissä, kun vaimo kasvattaa persettä kotisohvalla. Tuntuu, että mä tulen hulluksi.

Se teki abortin sulta salaa.

Varaat liput BKK ja sieltä taksilla pattayalle terapiaan, sillä aikaa muijas ja kersa lähtee tod. näk. ihan omasta aloitteesta ja voit sitten aloittaa uuden hyvän elämän . Ja ei tartte odotella että se polvivaivan selittäjä alkaisi muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi on siis perinteinen suomalainen mies.

Tämä.

Ero siinä tosin on se, että perinteinen suomalainen mies edes käy töissä