Vaimo vain istuu ja syö ja adhd lapsi riehuu. Mulla menee järki. En tälläistä perhe-elämää suunnitellut!

Onko vaimollasi kauniit silmät?

Ne silmät, ne silmät sanoi Minkkinen kun akkaa vaihtoi....

miten Minkkinen toimisi tässä tilanteessa?hmmmm

Lapselle lääkitys ja eukko dieetille.

Vierailija kirjoitti:

Sadattuhannet ovat suomessa tehneet valinnan jättää epäonnistunut parisuhde. Tämä ei ole vain naisten oikeus. Myös mies voi jättää epäonnistuneen parisuhteen jollain rajoituksilla. Eli joudut maksamaan elatusmaksuja. Silti jossain tilanteessa menee raja. Omaa elämää ei kannata pilata sohvallamakaavan ja hullun vuoksi. Saatat vielä löytää arvoisesi parisuhteen, rakastavan ja normaalin vaimon, ehkä toisen lapsen. Älä luovuta elämääsi nykyiseen ongelmaperheeseen.

Mutta voiko parisuhteen jättää vajokkilapsen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on yhä enemmän noita keharin tasolla olevia pentuja, kukaan ei oikein taida tietää syytä siihen. Helvettiähän se elämä sellaisen kanssa on.

Täällä oli uskovaisten keskusteluketju jossa todettiin suraavaa.

AATAMIN JA EEVAN LAPSET PYSTYIVÄT LISÄÄNTYMÄÄN KESKENÄÄN KOSKA DNA OLI TÄYDELLISTÄ.

Maailmanloppu lähestyy dna on pilalla tuhansien vuosien inbreedingin vuoksi.

Usko Jeesukseen vain hän voi meidät pelastaa...

Vierailija kirjoitti:

Aktiivinen 5-vuotias tarvitsee ulkoilua ja aktiviteetteja enemmän kuin päiväkoti. Eli iltaisin päiväkodin ja ruuan jälkeen ulkoilemaan ja riehumaan ulos koko perhe pariksi tunniksi. Kaveritreffejä ulkona, leikkipuistossa, uimahallissa, sisäleikkipuistossa. Se rauhoittaa iltoja. Kyse ei ole pahasta ongelmasta, jos on vain ADHD epäily. Viittaa mahdollisesti lievään ADHD:hen. Elämäntapanne kuulostaa passiiviselta touhukkaalle lapselle.

Meidän lapsi oli samanlainen 3-6 vuotiaana, jos oli kotoilupäivä ja ulos ei päässyt esim. säästä johtuen. Yliväsyneenä kierrokset vaan kasvaa. Tämä on se vaihe, kun lapsi tarve jokapäiväisiin päiväuniin vähenee.

Asumme omakotitalossa ja lapsemme, joka nyt koululainen menee pihalle leikkimään jo klo 9, kun muut ovt aamupalalla vasta. Pitää vaan muistuttaa häntä, että kavereiden ovikelloa ei mennä soittamaan vielä tuohon aikaan. Joissakin meistä vauhtia ja energiaa riittää. Meidän lapsemme ulkoilee n 3 h arki-ilta ja viikonloppuisin 6h. Toinen lapsemme ei tarvitse rauhoittuakseen vastaavaa ulkoilu tai liikkumisaikaa.

Ottaisitko ton riehuvan pennun teille leikkimään lastesi kanssa...muhhahhaa

SENKIN SÄÄLIPYTTY..TEKOPYHÄ

Vierailija kirjoitti:

Erottuaan kuntosalilta vuosi sitten polvivamman vuoksi, vaimo vain istuu ja syö. Vaatekaapissa on piilossa karkkipusseja, astiakaapissa keksejä. Mussun mussun aamusta iltaan. Ei ole ollut edes töissä sen jälkeen, kun polvi teki kassalla istumisen mahdottomaksi. Makaa vain säkkituolissa, katsoo leffoja ja syö.

Meillä on yksi lapsi, 5v tyttö jolla adhd-epäily. Kun lapsella on tylsää, tämä purkautuu läpsimisenä ja yleisenä älämölönä, aina saa miettiä että mitä sen kanssa tänään tekee ettei tylsisty ja sekoa? Nukkumaan saaminen on ihan hirveää, vetää rinkiä päästä päähän taloa ja hyppii sängyllä. Pyytää silittämään ja laulamaan. Ja vaimo laulaa ääni käheänä ja minä silitän käsi kipeänä mutta silti kello on siinä 23.00 ennenkuin antaa periksi ja simahtaa. Päiväkodissakin huomattu että säntää leikistä toiseen ja päikkäriaikaan mölisee .

Palavereissa olen uupuneena selittänyt, että me vaimon kanssa yritetään niin hirveästi ! Mutta kun se ei auta.

Viime keväänä vaimoni tuli raskaaksi kierukasta huolimatta ja pohdimme aborttia, emme kumpikaan uskoneet jaksavamme enää vauvaa kun esikoinen niin vaikea. Ennenkuin ehdimme tehdä päätöstä vaimo sai keskenmenon. Joskus haaveilimme kolmesta lapsesta, mutta jo tuo yksi imee meistä kaikki voimat! :( Meillä piti olla kolme lasta ja ok-talo, sensijaan kituutamme vuokraluukussa yhden hullun muksun kanssa ja minä raadan töissä, kun vaimo kasvattaa persettä kotisohvalla. Tuntuu, että mä tulen hulluksi.

Rehellinen ja kaunistelematon kertomus omasta elämästään, kun vaimo on heittäytynyt aivan luuseriksi. Luuserihan tuollainen on, kun mietitään, että jos roolit olisivat toisinpäin ja mies olisi alkanut vaikka ryyppäämään.

Meidän liian hyvä yhteiskunta tekee naisista monesti tuollaisia ja usein suurin osa naisistahan ei aikuistu oikeasti koskaan, vaan koko heidän elämänsä tukeutuu johonkin tukiverkostoon joko miehen, yhteiskunnan tai ystävien taholta ja niinpä nainen jää ikuiseksi pikkutytöksi, jota pitää paapoa ja käsitellä silkkihansikkain, ettei tämä vain tule surulliseksi ja syö itteensä hengiltä.

Tuppaavat kyllä mässyttämään ilman surujakin. Minä antaisin tuolle naiselle kenkää ja pitäisin lapsesta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erottuaan kuntosalilta vuosi sitten polvivamman vuoksi, vaimo vain istuu ja syö. Vaatekaapissa on piilossa karkkipusseja, astiakaapissa keksejä. Mussun mussun aamusta iltaan. Ei ole ollut edes töissä sen jälkeen, kun polvi teki kassalla istumisen mahdottomaksi. Makaa vain säkkituolissa, katsoo leffoja ja syö.

Meillä on yksi lapsi, 5v tyttö jolla adhd-epäily. Kun lapsella on tylsää, tämä purkautuu läpsimisenä ja yleisenä älämölönä, aina saa miettiä että mitä sen kanssa tänään tekee ettei tylsisty ja sekoa? Nukkumaan saaminen on ihan hirveää, vetää rinkiä päästä päähän taloa ja hyppii sängyllä. Pyytää silittämään ja laulamaan. Ja vaimo laulaa ääni käheänä ja minä silitän käsi kipeänä mutta silti kello on siinä 23.00 ennenkuin antaa periksi ja simahtaa. Päiväkodissakin huomattu että säntää leikistä toiseen ja päikkäriaikaan mölisee .

Palavereissa olen uupuneena selittänyt, että me vaimon kanssa yritetään niin hirveästi ! Mutta kun se ei auta.

Viime keväänä vaimoni tuli raskaaksi kierukasta huolimatta ja pohdimme aborttia, emme kumpikaan uskoneet jaksavamme enää vauvaa kun esikoinen niin vaikea. Ennenkuin ehdimme tehdä päätöstä vaimo sai keskenmenon. Joskus haaveilimme kolmesta lapsesta, mutta jo tuo yksi imee meistä kaikki voimat! :( Meillä piti olla kolme lasta ja ok-talo, sensijaan kituutamme vuokraluukussa yhden hullun muksun kanssa ja minä raadan töissä, kun vaimo kasvattaa persettä kotisohvalla. Tuntuu, että mä tulen hulluksi.

Rehellinen ja kaunistelematon kertomus omasta elämästään, kun vaimo on heittäytynyt aivan luuseriksi. Luuserihan tuollainen on, kun mietitään, että jos roolit olisivat toisinpäin ja mies olisi alkanut vaikka ryyppäämään.

Meidän liian hyvä yhteiskunta tekee naisista monesti tuollaisia ja usein suurin osa naisistahan ei aikuistu oikeasti koskaan, vaan koko heidän elämänsä tukeutuu johonkin tukiverkostoon joko miehen, yhteiskunnan tai ystävien taholta ja niinpä nainen jää ikuiseksi pikkutytöksi, jota pitää paapoa ja käsitellä silkkihansikkain, ettei tämä vain tule surulliseksi ja syö itteensä hengiltä.

Tuppaavat kyllä mässyttämään ilman surujakin. Minä antaisin tuolle naiselle kenkää ja pitäisin lapsesta huolta.

Minkkinen...sinäkö siellä?

AC/DC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadattuhannet ovat suomessa tehneet valinnan jättää epäonnistunut parisuhde. Tämä ei ole vain naisten oikeus. Myös mies voi jättää epäonnistuneen parisuhteen jollain rajoituksilla. Eli joudut maksamaan elatusmaksuja. Silti jossain tilanteessa menee raja. Omaa elämää ei kannata pilata sohvallamakaavan ja hullun vuoksi. Saatat vielä löytää arvoisesi parisuhteen, rakastavan ja normaalin vaimon, ehkä toisen lapsen. Älä luovuta elämääsi nykyiseen ongelmaperheeseen.

Mutta voiko parisuhteen jättää vajokkilapsen vuoksi?

Tuntuuhan se pahalta, mutta niin tuntuu sinun nykyinenkin elämä

Vierailija kirjoitti:

AC/DC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sadattuhannet ovat suomessa tehneet valinnan jättää epäonnistunut parisuhde. Tämä ei ole vain naisten oikeus. Myös mies voi jättää epäonnistuneen parisuhteen jollain rajoituksilla. Eli joudut maksamaan elatusmaksuja. Silti jossain tilanteessa menee raja. Omaa elämää ei kannata pilata sohvallamakaavan ja hullun vuoksi. Saatat vielä löytää arvoisesi parisuhteen, rakastavan ja normaalin vaimon, ehkä toisen lapsen. Älä luovuta elämääsi nykyiseen ongelmaperheeseen.

Mutta voiko parisuhteen jättää vajokkilapsen vuoksi?

Tuntuuhan se pahalta, mutta niin tuntuu sinun nykyinenkin elämä

Mutta minä jätin lapseni ja vaimoni RAKKAUDEN vuoksi...

Vierailija kirjoitti:

Sadattuhannet ovat suomessa tehneet valinnan jättää epäonnistunut parisuhde. Tämä ei ole vain naisten oikeus. Myös mies voi jättää epäonnistuneen parisuhteen jollain rajoituksilla. Eli joudut maksamaan elatusmaksuja. Silti jossain tilanteessa menee raja. Omaa elämää ei kannata pilata sohvallamakaavan ja hullun vuoksi. Saatat vielä löytää arvoisesi parisuhteen, rakastavan ja normaalin vaimon, ehkä toisen lapsen. Älä luovuta elämääsi nykyiseen ongelmaperheeseen.

Eikö mies ole osa ongelmaperhettä ja osa ongelmaa? Että siitä vain henkilöimään lapsen viat äitiinsä ja eroamaan lapsesta ja äidistä pakettina? Sitten isi voi löytää uuden ihkurakkauden ja lykkiä alulle uudet lapset, ne isin paremmat lapset. Se viallinen, jos tulee isin parempaan perheeseen joskus vierailemaan, voi sitten nukkua jossain nurkassa. Yhdessä voivat sitten isi ja se parempi äiti haukkua eksää, kehtaakin ottaa vastaan elarit. Mutta entäpä jos isin paremmastakin perheestä tulee viallinen? Nepsyjutut periytyvät! Sitten vaan taas ero, uutta naista kiertoon ja uutta pullaa uuniin?

En usko että teidän lapsella on mitään ADHD:tä. Sillä vaan on tylsää ja stressaavaa kun teidän vanhempien välit on kireät, äiti masentunut ym. kyllä se saa lapsen oireilemaan kun hän ei sitä ymmärrä että mistä kiikastaa...  onhan se hirveä olla neljän seinän sisällä tuollaisessa kireässä ilmapiirissä kun sinä mulkoilet akkaa joka makaa ja syö...

Tarviitte apua koko perhe. Lapsen nyt ensimmäiseksi veisin vaikka yksityiselle puolelle neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Nepsylasten kanssa avun ja tuen saamisesta joutuu tappelemaan, vaikka olisi se diagnoosikin, mutta ilman diagnoosia ei ole edes toivoa. Helposti neuvolassa ja muualla sanotaan vaan, että "katsellaan" vaikka siinä tehdään lapselle pahaa hallaa. Tutkimuksiin mars, siitä se vyyhti lähtee purkautumaan. 

Ihan käytännön vinkki: Ikean köysitikkaat kattoon. Meillä on rauhallinen lapsi, ei mikään riehuja, mutta loputtomasti jaksoi noilla tikkailla kiivetä ja temppuilla. Ne ostettiin kun lapsi oli 3-vuotias ja aluksi täristen ja tutisten hädin tuskin pysyi alimmalla tikkaalla. Mutta ajan kanssa oppi tekemään siinä vaikka mitä temppuja, kiipeili kattoon asti ja roikkui pää alaspäin. Ne toimivat myös keinuna mukavasti, vähän isompana otti hurjat vauhdit niin että varpaat osui kattoon. 

Ei nuo tietenkään ulkoliikuntaa korvaa, mutta toimivat kivana lisänä ja tarjosivat mahdollisuuden liikunnalliseen touhuamiseen kotonakin.

Onpas tullut vastauksia! Huh! Kävin  luistelemassa lapsen kanssa, tai yritimme ainakin sillä hermot meni. Lapselta siis. Adhd:ta epäiltiin ensimmäisenä päiväkodin puolelta, kun tuo keskittymiskyky ja pitkäjäntisyys on niin hukassa. Kun tyttö oppi liikkumaan, sitä ei pysäyttänyt mikään ! Joka puolella on leluja,  kun jättää aina leikin kesken ja syöksyy seuraavaan.

Vaimo ei tullut mukaan luistelukentälle on kuulemma liian kylmä. Olen minä koettanut houkutella mukaan, mutta vetoaa pakkaseen ja polveen.  Erehdyin ehdottomaan yhtenä päivänä että eikö juttelisi jonkun  kanssa ja tuli lähes silmille. Että ei hän ole hullu eikä masentunut vaan polveen sattuu! Valittaa miten on lihonut kun "ei voi kuntoilla", ostin jumppakuminauhan ja kevyet käsipainot mutta tuolla ne lojuvat nurkassa. ...

Tuntuu, että piiloutuu polven taakse vaikka voihan se olla oikeasti kipeä, kunnallisen puolen päivystyksessä kun toheloitiin kunnolla ennenkuin tuli arki ja pääsimme yksityiselle!  

Emme riitele ja suhteessamme on vielä hellyyttä, katsotaan telkkaa sylikkäin ja pussaillaan, lapsi huutaa välillä että yäk! :D  Mutta stressiä meillä kyllä on , varmaan koko porukalla ja jonkinlaista pintajännitettä. En halua kuulostaa miltää tyrannilta mutta jos minä käyn töissä, kotona olija voisi vaikka täyttää tiskikoneen tai viedä matot ulos!  Eikä kasvaa kiinni siihen hemmetin säkkituoliin ! Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Kuvailistko ap teidän päiväohjelman? Mitä teitte esim eilen, aamusta nukkumaanmenoon? Kuka teki mitäkin? Voitaisiin auttaa paremmin, jos olisi konkretiaa.

Huh.. ok :D Eli minä nousin aamulla ja keitin kahvit, sitten heräsi lapsi. Laitoin aamupalaa, vein petivaatteet tuulettumaan (paitsi ne joiden päällä vaimoke nukkui!)  ja istuin koneelle kuuntelemaan musiikkia.  Tyttö leikki ulkona naapurin tytön kanssa ja vaimo nukkui kahteentoista. Valitti päänsärkyä, hieroin hartioita ja toin kahvin sohvalle.

Kävimme lapsen kanssa kaupassa ja haimme videovuokraamosta pari leffaa, tein ruokaa, lapsi touhusi huoneessaan,  vaimo  oli tabletilla.  Sauna, elokuvaa, dippi kasviksia.  Vaimo joi pari holitonta olutta, tykkää mausta. 

 Lapsi ei taaskaan pysynyt sängyssä ja pomppi sohvalla johonkin puoli  yhteentoista, kunnes  menetin hermoni ja vein huoneeseen ja kävimme tahtojen taistelua jonka varmaan kuuli naapuritkin... Eli käytännössä seisoin  oven edessä ja estin poistumasta! Pissatti, nälätti, janotti ja pelotti kuulemma... Päästin vessaan ja  syöksyi samantien saunan lauteille pomppimaan .  Aloittaja

Odotas vielä vuosi-pari, niin tilanne on muuten sama, mutta nainen vain makaa ja syö.

Jätä se emakko!

Voisit kysyä, minkä verran oikeasti on kipuja. Jos koko ajan sattuu, se syö ihmistä ja sotkee unirytminkin, jos siihen heräilee. Voi tietty olla myös masennusta, mutta ei se kipu ole ihan leikin asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailistko ap teidän päiväohjelman? Mitä teitte esim eilen, aamusta nukkumaanmenoon? Kuka teki mitäkin? Voitaisiin auttaa paremmin, jos olisi konkretiaa.

Huh.. ok :D Eli minä nousin aamulla ja keitin kahvit, sitten heräsi lapsi. Laitoin aamupalaa, vein petivaatteet tuulettumaan (paitsi ne joiden päällä vaimoke nukkui!)  ja istuin koneelle kuuntelemaan musiikkia.  Tyttö leikki ulkona naapurin tytön kanssa ja vaimo nukkui kahteentoista. Valitti päänsärkyä, hieroin hartioita ja toin kahvin sohvalle.

Kävimme lapsen kanssa kaupassa ja haimme videovuokraamosta pari leffaa, tein ruokaa, lapsi touhusi huoneessaan,  vaimo  oli tabletilla.  Sauna, elokuvaa, dippi kasviksia.  Vaimo joi pari holitonta olutta, tykkää mausta. 

 Lapsi ei taaskaan pysynyt sängyssä ja pomppi sohvalla johonkin puoli  yhteentoista, kunnes  menetin hermoni ja vein huoneeseen ja kävimme tahtojen taistelua jonka varmaan kuuli naapuritkin... Eli käytännössä seisoin  oven edessä ja estin poistumasta! Pissatti, nälätti, janotti ja pelotti kuulemma... Päästin vessaan ja  syöksyi samantien saunan lauteille pomppimaan .  Aloittaja

Teillä on normaali kuri ihan hukassa.

Jos päiväohjelmat on tuollaisia niin huhhuh.

Akka perseeltään ylös ja painutte viikonloppuisin vaikka muutamaks tunniks korkeasaareen. Se penska pitää oikeasti saada päivisin kunnon raittiinilman myrkytykseen, että nukkuu kunnolla. Ei mitään sisätilaoloiluita. Ja kaikki herkut veks. Sokeri ja väriaineet ja ylimääräiset hiilarit aiheuttaa tuollaista käytöstä.

Mieti nyt itsekkin. Koko päivä sisällä jotain kauppareissua lukuunottamatta, sitten leffaa ja herkkuja loppu päivä.

Meillä on penskat aina olleet mahdollisimman paljon pihalla. Ja mitään pleikkapelejä ei ole eikä osteta. Leffoja katsotaan viikonloppuisin. Pikkukakkonen arkisin.

Jos pelejä haluaa pelata, niin ne on lautapeleja tai korttipelejä, esim uunoa.

Värityskirjat olleet kovajuttu. Askarteleminen. Lukeminen joko itse tai kuvakirjoista katsomalla.

Jokatapauksessa se "tylsistyminen" ei ole vaihtoehtona meillä. Jos mikään muu ei kiinnosta niin voi siivota ja järkätä lelunsa. Katsoa jos vaikka vois joistain luopua.

Ruoanvalmistuskin tehdään yhdessä, jos se vaan on mahdollista.

Iltarutiinina yks satu ja sitten nukkumaan. Piste. Ei mitään vetkutteluita pissoilla, janoilla, tylsyydellä.

Kun noille penskoille antaa itsemääräämisoikeuden, ni sitten käy noin.

Ja suurin osa noist adhd jutuista tulee ihan suoraan kasvatuksesta. Sen puutteesta siis.

Nyt vaan ryhdistäydyt ja otat elämästäs kiinni. Tai sit eroot. Ei ole muita vaihtoehtoja.

Meilläkin adhd lapsella menee äkkiä hermot uusiin harrastuksiin jos ei heti osaa. Kuuluu sairauden kuvaan. Meillä poika tykkää kyllä liikkua. Yritetään aloittaa uudet jutut pikku hiljaa, lyhyitä aikoja kerrallaan. Luistelun oppi kun sai aluksi luisteluun tueksi nurinpäin käännetyn saavin.

Vaimosi olisi hyvä käydä yksin jossain harrastamassa tai sitten sinun kanssa kahdestaan. Ei ihme että on uupunut jos on koko ajan sisällä. Kyllä hänellekin löytyy joku harrastus jota ei polvi haittaa.

Onko vaimo sairaseläkkeellä? Sairauslomalla? Kotiäiti? Työtön?