Hyväksyisittekö tätä kumppaniltanne?

Mieheni ja minä käymme töissä, ja meillä on lapsi (on siis päivähoidossa). Tällä viikolla yhtenä päivänä ei miehellä ollut töitä, joten sanoin hänelle, että nythän lasta ei tarvitse viedä hoitoon ollenkaan, kun hän on kotona. Sanoin siis edeltävänä iltana, ja tällöin mies vain nyökkäili ja sanoi: "Juu, kyllä käy, mmm." Seuraavana aamuna heräsin normaalisti töihin, ja ihmettelin vähän, että miksi mieheni on jo jalkeilla. En kuitenkaan kysynyt sitä häneltä, joka oli virhe, koska ajattelin, että hän nyt vain sattuu olemaan aikaisin jalkeilla. Olin siinä juuri harjaamassa hiuksia, kun mies yhtäkkiä vain sanoo: "Joo, sori ku en kertonu, meen nyt "Pertille" (Pertti asuu n. 200km päässä), kun ei olla nähty niin pitkään aikaan, heippa!" Ja painui ulos. Kertoi siitä siis ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa. Niin, ja siinä vaiheessahan minun työni olisivat alkaneet aivan kohta, ja meidän lapsi nukkui vielä huoneessaan, pukeutumatta, pesemättä hampaita, tekemättä vielä mitään aamutoimia! Eli MINUN piti äkkiä herättää se, pukea, pestä ne hampaat, ja JUURI sinä aamuna lapsella oli aivan hirveä känkkäränkkä olo, eikä lähdöstä meinannut tulla mitään. Myöhästyin sitten puoli tuntia töistä. Illalla kun mies palasi, raivosin hänelle tästä asiasta, johon hän sitten jotain: "Joo kerro vähän vielä miten paska ihminen oon." Ja sai sitten sen vaikuttamaan siltä, että MINÄ olen nyt syypää. Voi v*ttu! Hyväksyisittekö tällaista?