Hyväksyisittekö tätä kumppaniltanne?

Näin miehenä sanoisin, että miehesi on typerä. Kyllä tällaiset asiat olisi voitu keskustella edellisenä iltana ja sopia järjestelyistä. Itsekäs luonne. Jos alkaa muita narsistisia piirteitä ilmenemään, niin kehoittaisin varovaisuuteen hänen kanssaan

Vierailija kirjoitti:

Ei se missään pertillä käynyt vaan naapurin lissua pani kuin kani koko päivän.

Juu. siinä vaiheessa kun mies vastailee tuohon tyyliin se pettää. Melko varmaa sori vaan. Pikkupenskoja jotka syyllisyydentunteissaan syyttelee toista kun on niin pelkuri itse.

Eli sinä rageat miehellesi kuin ramu ja miehesi reagoi siihen kuin teini-ikäinen. Kuulostaa ihan loogiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemttomuuttaan voi tehdä toiselle tuollaisen miinan, mutta tuon jälkipuinnin vuoksi viimeistään oikeasti jättäisin miehen.

Tämän kommentin ja sen saamien ylänuolien pohjalta en lainkaan ihmettele nykyisiä erotilastoja, uusperheitä, lasten pahoinvointia jne.

Enkä sano, että mies toimi oikein, mutta että ihan syy avioeroon? Haloo!

Ilmankos olen ollut naimisissa jo yli 20 vuotta ja koen, että hyvin onnellisesti. Ja paljon isommistakin häröistä ollaan yli menty, keskustelemalla, keskustelemalla ja vielä kerran, rakentavasti keskustelemalla.

Avainsana onkin juuri keskustelu. Miehen reaktio naisen raivoamiseen oli täysin ymmärrettävä ja looginen. Jos toinen hyökkää päälle kuin ramu, niin harva ihminen kykenee vastaamaan siihen rakentavasti vaan suhtautuminen on juuri tuollainen teinimäinen "joo joo".

Tämä tarina kuulostaa tutulta. Oli minun ristiäiset tulossa ja samana päivänä oli myös isälle tärkeä sotaveteraanien tapaaminen. Isä ei ilmeisestikään pystynyt/uskaltanut äidille sanoa, että nyt jää ristiäiset minulta väliin. Hän oli aamulla varhain vain häipynyt ja jättänyt keittiön pöydälle lapun, että toiseksi nimeksi Kaarina (saksalaisen sotilasmarssin suomenkielisen käännöksen mukaan). Äidillä oli ihan kauhea härdelli kahden pienen lapsen kanssa, isoveljeni oli 2-vuotias ja ehti kauhoa jääkaapissa olleen kakun kermoja äidin huomaamatta. 

Minä en koskaan ole pitänyt tätä tilannetta osoituksena isän kusipäisyydestä. Isälle nuo sotaveteraanien tapaamiset oli tärkeitä ja niitä oli harvoin. Hän ei muuten sodasta puhuneet, niin kuin eivät monet muutkaan sodassa olleet. Noissa tapaamisissa pääsi tapaamaan vanhoja sotakavereita ja puhumaan niistä kauheuksista. Minulle tuo tarina on kertomus siitä, miten isä on pelännyt sitä meteliä mikä tulee siitä, ettei hän pääse oman lapsensa ristiäisiin. 

Tätä taustaa vasten luin tuon aloituksenkin, että onpa jyrkkä tylyttäjä tuo vaimo kun mies ei uskalla ajoissa kertoa, jos hänellä on omia suunnitelmia jotka eivät osu yksiin vaimon käsikirjoituksen kanssa. Kannattaisi nyt ihan sovinnollisesti jutella sen miehen kanssa, että hänen pitäisi ajoissa kertoa perheen yhteiseen arkeen vaikuttavat menonsa, jotta toinen osapuoli pystyy valmistautumaan. Ja sitten voisi muutenkin lakata tekemästä oletuksia miehen puolesta. Jos miehellä on arkivapaa, niin voisi kysyä ihan ennakko-oletuksia ja painostavaa äänensävyä, että mitä suunnitelmia miehellä on, käykö jossain vai ajatteliko vain viettää kotipäivän lapsen kanssa. Ei aikuista ihmistä voi tuolla tavalla määräillä, että "nyt kun sinulla on vapaapäivä niin sinähän jäät lapsen kanssa kotiin ja piste".

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina kuulostaa tutulta. Oli minun ristiäiset tulossa ja samana päivänä oli myös isälle tärkeä sotaveteraanien tapaaminen. Isä ei ilmeisestikään pystynyt/uskaltanut äidille sanoa, että nyt jää ristiäiset minulta väliin. Hän oli aamulla varhain vain häipynyt ja jättänyt keittiön pöydälle lapun, että toiseksi nimeksi Kaarina (saksalaisen sotilasmarssin suomenkielisen käännöksen mukaan). Äidillä oli ihan kauhea härdelli kahden pienen lapsen kanssa, isoveljeni oli 2-vuotias ja ehti kauhoa jääkaapissa olleen kakun kermoja äidin huomaamatta. 

Minä en koskaan ole pitänyt tätä tilannetta osoituksena isän kusipäisyydestä. Isälle nuo sotaveteraanien tapaamiset oli tärkeitä ja niitä oli harvoin. Hän ei muuten sodasta puhuneet, niin kuin eivät monet muutkaan sodassa olleet. Noissa tapaamisissa pääsi tapaamaan vanhoja sotakavereita ja puhumaan niistä kauheuksista. Minulle tuo tarina on kertomus siitä, miten isä on pelännyt sitä meteliä mikä tulee siitä, ettei hän pääse oman lapsensa ristiäisiin. 

Tätä taustaa vasten luin tuon aloituksenkin, että onpa jyrkkä tylyttäjä tuo vaimo kun mies ei uskalla ajoissa kertoa, jos hänellä on omia suunnitelmia jotka eivät osu yksiin vaimon käsikirjoituksen kanssa. Kannattaisi nyt ihan sovinnollisesti jutella sen miehen kanssa, että hänen pitäisi ajoissa kertoa perheen yhteiseen arkeen vaikuttavat menonsa, jotta toinen osapuoli pystyy valmistautumaan. Ja sitten voisi muutenkin lakata tekemästä oletuksia miehen puolesta. Jos miehellä on arkivapaa, niin voisi kysyä ihan ennakko-oletuksia ja painostavaa äänensävyä, että mitä suunnitelmia miehellä on, käykö jossain vai ajatteliko vain viettää kotipäivän lapsen kanssa. Ei aikuista ihmistä voi tuolla tavalla määräillä, että "nyt kun sinulla on vapaapäivä niin sinähän jäät lapsen kanssa kotiin ja piste".

Tämä on virkistävä näkökulma. Todennäköisesti ap:n perheessä on ilmapiiri, jossa mies ei uskalla tuoda esille ajatuksiaan, koska ne tuomitaan ja tyrmätään heti. Ja todennäköisesti perheessä nainen jyrää miehen jatkuvasti. Tässäkin tapauksessa nainen vain ilmoitti miehelle tylyyn tyyliin, että lapsi on sitten kotona huomenna kun sinä olet vapaalla. Tällaisessa ahdistavassa ilmapiirissä mies vain joutuu myötäilemään ja todennäköisesti miehen on vain helpompi kuunnella raivoamiset jälkikäteen kuin yrittää etukäteen neuvotella siitä, saako vai ei saa mennä Pertin luokse käymään.

Vierailija kirjoitti:

Oli typerästi tehty mieheltä. Mutta mitä ap sitten odotti, että kun nalkuttaa ja huutaa asiasta illalla, niin mies olisi pyytänyt nöyrimmin anteeksi? Ei, vaan nalkuttamalla ja huutamalla saa takaisin sen kaiken paskan. Sen sijaan olemalla hillitty aikuinen, vaikka kuinka kiehuu sisällä, niin lopputulos olisi ollut aivan eri. Mies olisi ymmärtänyt ja pyytänyt anteeksi.

Käytin sanaa "raivota" sen takia, koska olisi ollut valehtelua väittää, että olisin käyttäytynyt siinä tilanteessa erityisen kypsästi. En kuitenkaan huutanut, vaan puhuin normaalilla äänenvoimakkuudella, mutta äänensävy oli äkeä. Olen pahoillani, että sait sellaisen kuvan, että olisin paiskonut tavaroita tai raivonnut kurkku suorana.

Ja ajattelin, että hoidosta voisi sinä päivänä jäädä pois, koska hoitopaikka on päinvastaisessa suunnassa, kuin työpaikkani, ja siitä oikeasti kertyy jonkin verran "turhia" kilometrejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se missään pertillä käynyt vaan naapurin lissua pani kuin kani koko päivän.

Ja sai varmasti parempaa,

Ai Lissu muka parempi ku Pertti? No ei VARMASTI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis jo onnistunut nalkuttamaan miehesi siihen tilaan, että mies vain vastailee juu kyllä joo.

Onko lapsi sinun kanssasi joka ikisenä vapaapäivänäsi? Hoitomaksuhan lapsesta on aina vakio, joten lapselle tekee vain hyvää olla tottunut normaaliin päivärytmiin, eikä siihen mitä äityli kulloinkin yksin itsekkäästi päättää.

Et tainnut lukea tekstiä tai ymmärtämisessä vikaa.

Ihmetyttää ihmisten outous ja outo ajattelu 🙄

Luin aloituksen. Provohan se on.

Miehen EI IKINÄ tarvitse perustella mitä hän tekee ja koska hän tekee. AP:lla ei ole edes oikeutta sitä kysellä.

Lapsi on tietenkin hoidossa kun se tarha sitä varten on. Se että ei ole töitä ei ole syy ottaa lasta pois tarhasta. 

Eli sulla ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Sitä jo epäilinkin, mutta nyt se varmistu 🤔

Vierailija kirjoitti:

Oli typerästi tehty mieheltä. Mutta mitä ap sitten odotti, että kun nalkuttaa ja huutaa asiasta illalla, niin mies olisi pyytänyt nöyrimmin anteeksi? Ei, vaan nalkuttamalla ja huutamalla saa takaisin sen kaiken paskan. Sen sijaan olemalla hillitty aikuinen, vaikka kuinka kiehuu sisällä, niin lopputulos olisi ollut aivan eri. Mies olisi ymmärtänyt ja pyytänyt anteeksi.

Kiitos, pidin vitsistä, jonka murjaisit.

ohis

Kerro sille lisää kuinka paska ihminen hän on. Kerro kuinka paska tuollainen kommenttikin on kuinka hän uhriuttaa itsensä. Itse asiassa vastaa aina tuollaiseen ” voi voi kun olet niin uhri, aikuinen mies”.

Ap, jätä se sika!!!

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina kuulostaa tutulta. Oli minun ristiäiset tulossa ja samana päivänä oli myös isälle tärkeä sotaveteraanien tapaaminen. Isä ei ilmeisestikään pystynyt/uskaltanut äidille sanoa, että nyt jää ristiäiset minulta väliin. Hän oli aamulla varhain vain häipynyt ja jättänyt keittiön pöydälle lapun, että toiseksi nimeksi Kaarina (saksalaisen sotilasmarssin suomenkielisen käännöksen mukaan). Äidillä oli ihan kauhea härdelli kahden pienen lapsen kanssa, isoveljeni oli 2-vuotias ja ehti kauhoa jääkaapissa olleen kakun kermoja äidin huomaamatta. 

Minä en koskaan ole pitänyt tätä tilannetta osoituksena isän kusipäisyydestä. Isälle nuo sotaveteraanien tapaamiset oli tärkeitä ja niitä oli harvoin. Hän ei muuten sodasta puhuneet, niin kuin eivät monet muutkaan sodassa olleet. Noissa tapaamisissa pääsi tapaamaan vanhoja sotakavereita ja puhumaan niistä kauheuksista. Minulle tuo tarina on kertomus siitä, miten isä on pelännyt sitä meteliä mikä tulee siitä, ettei hän pääse oman lapsensa ristiäisiin. 

Tätä taustaa vasten luin tuon aloituksenkin, että onpa jyrkkä tylyttäjä tuo vaimo kun mies ei uskalla ajoissa kertoa, jos hänellä on omia suunnitelmia jotka eivät osu yksiin vaimon käsikirjoituksen kanssa. Kannattaisi nyt ihan sovinnollisesti jutella sen miehen kanssa, että hänen pitäisi ajoissa kertoa perheen yhteiseen arkeen vaikuttavat menonsa, jotta toinen osapuoli pystyy valmistautumaan. Ja sitten voisi muutenkin lakata tekemästä oletuksia miehen puolesta. Jos miehellä on arkivapaa, niin voisi kysyä ihan ennakko-oletuksia ja painostavaa äänensävyä, että mitä suunnitelmia miehellä on, käykö jossain vai ajatteliko vain viettää kotipäivän lapsen kanssa. Ei aikuista ihmistä voi tuolla tavalla määräillä, että "nyt kun sinulla on vapaapäivä niin sinähän jäät lapsen kanssa kotiin ja piste".

Onko äitisi niin kauhea ihminen, että isäsi ei uskaltanut ristiäispäivää sovitessa sanoa, että hänellä on silloin tärkeä tapaaminen? Vai tiesikö äitisi tapaamisesta ja väen väkisin tunki ristiäiset sille päivälle?

Jos minä olisin äitisi, niin nimeksesi olisi tullut jotain muuta kuin Kaarina. Se lappukin olisi hukkunut jonnekin aamutohinassa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sinun jutella hieman miehen kanssa? Olisiko se mahdollista tehdä ilman nalkuttamista ja syyttelemättä?

Alapeukuista päätellen, ei onnistuisi useimmilta.

Lastenhoito on naisten homma, miksi yrität sysätä vastuuta sellaiselle, jolle se ei kuulu?

Asuin muutama vuosi sitten kimppakämpässä ja olin luvannut hakea kämppiksen lapsen hoidosta silloin, kun hän ei itse ehdi. Joskus joku työkaveri saattoi kaljalle pyytäessään todeta, ettei minulla ole mitään velvollisuutta hakea lasta, kun eihän se ole edes minun, ja olivathan he oikeassa, mutta tietenkin hain lapsen, jos olin luvannut niin tehdä. Lapsen hyvinvointi meni tietenkin menojeni edelle ja arvostin myös alle 300 euron asuinkustannuksia Helsingin keskustan tuntumassa.

En hyväksyisi.

Miksi ihmeessä päästit miehen aamulla lähtemään? Olisit juossut perään ja pyytänyt viemään ENSIN lapsen päiväkotiin ja sitten sinne "Pertille", jos kyläilemään oli pakko päästä.

Vierailija kirjoitti:

Oli typerästi tehty mieheltä. Mutta mitä ap sitten odotti, että kun nalkuttaa ja huutaa asiasta illalla, niin mies olisi pyytänyt nöyrimmin anteeksi? Ei, vaan nalkuttamalla ja huutamalla saa takaisin sen kaiken paskan. Sen sijaan olemalla hillitty aikuinen, vaikka kuinka kiehuu sisällä, niin lopputulos olisi ollut aivan eri. Mies olisi ymmärtänyt ja pyytänyt anteeksi.

Täh? Mies on aina se keskenkasvunen jolle pitää selittää jäitä hatussa hermostumatta?

Oisin huutanu ja ollu vihanen, koska järkevä aikunen ei tee noin.

Jos ap kertoi asian niin kuin tapahtui, mies vain päätti yön aikana että enpä viitsi. Se, että häipyy tuossa tilanteessa on niin umpi-itsekästä, että sanat ei riitä kertomaan.