Mies ei uskalla kertoa raskaudesta vanhemmilleen, ahdistaa.

Ehkä kokee vain vaikeaksi kertoa. Onko heillä muutenkaan tapana kertoa asioista? (Tai puhua).

Eli toivoisi heidän vaan saavan asian jotenkin mystisesti tietoonsa?

Perheistä riippuen eivät nämä ole aina helppoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Grow up. Et oo eka etkä vika nainen raskaana.

Ei tässä ole kyse siitä että kaipaan huomiota mahani kanssa. Tämä raskaus on hankala ja voin kokoajan huonosti, nyt vasta kerroin töissä kun mahaa ei saa piiloon enää. :)

Kyse on siitä, että minusta tuntuu hölmöltä ettei hänen vanhemmat tiedä. Heillä on oikeus suhtautua asiaan kuin tahansa ja onhan se ikävää jos suhtautuvat negatiivisesti. Mutta meidän lapsi tämä on jonka olemme yhdessä halunneet ja mehän hoidamme ja vastuun kannamme. Mutta toki olisi kurjaa jos mieheni osalta odotus tuntuisi sitten kurjalta vanhempiensa takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kokee vain vaikeaksi kertoa. Onko heillä muutenkaan tapana kertoa asioista? (Tai puhua).

Eli toivoisi heidän vaan saavan asian jotenkin mystisesti tietoonsa?

Perheistä riippuen eivät nämä ole aina helppoja asioita.

Heidän perheessä ei kauheasti asioista kai puhuta. Ja Eikai sekään väärin ole mutta mielestäni tällainen asia kyllä kannattaisi kertoa ihan itse kun toivoa että ne vaan jostain saisi tietää.

Ap

Et maininnut, että olisitte naimisissa. Jospa tässä on ainakin osa syytä. Mies tietää, että vanhempien mielestä on noloa, jos vauva syntyy ennen häitä.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 5-vuotta. Molemmat olemme 26-vuotiaita, meillä on kiva omistusasunto sekä ollaan työelämässä. Eli mielestäni ihan hyvät lähtökohdat lapselle. Lapsi oli toivottu, vahingosta ei ole kyse.

Mies on onnellinen raskaudesta, ei malta odottaa vauvan syntymää, miettii käytännön asioita, nimiä, haluaa kokeilla potkuja ja ns hellii vatsaa. Sekä kavereilleen ja töissä kertonut raskaudesta. Minua vaan ihmetyttää ja nyt jo hieman ahdistaa miksei kerro vanhemmilleen. Raskausviikkoja on kohta 25 ja minusta on kurjaa ettei he tiedä. Ja sekin jos he eivät suhtaudu hyvin asiaan niin olisi aikaa sulatella. Omat vanhempani tienneet heti alusta asti ja osa lähipiiristä.. muuten sitten sitä mukaa ihmiset saaneet tietää kun ovat kysyneet vatsani nähtyään.

Tätä mahaa ei oikeasti enää piiloon saa, siksi minusta olisi hyvä kertoa ettei tule vaivaannuttavia tilanteita esim törmää jossain tai hänen vanhempansa tulevat piipahtamaan ilmoittamatta.

Onko tämä sitten yleistäkin vai mitä olette mieltä? Pelkääkö mies että vanhempansa suuttuu vai mikähän siinä sitten on. On sanonut että jännittää kertoa. Ymmärrän sen tietenkin mutta tuntuu että siihen on joku toinenkin syy. Hänen vanhemmat ehkä suhtautuvat poikiinsa vieläkin silleen, että tekevät kaikki asiat näiden puolesta, mitä sivusta seurannut eivät kauheasti anna ns lapsiensa aikuistua ja tehdä ratkaisuja itse elämässä. Heillä ei tarvinnut kotitöitä tai mitään koskaan tehdä, äiti teki kaiken jne. Suhteemme alussa tein selväksi etten ole äitinsä ja odotan toiselta samaa panostusta kotiin ja tällaisiin asioihin. Minulla hormoonit heittelee todella paljon, ollaan riidelty tästä aiheesta hieman, olen sanonut että minua ahdistaa tällainen piilottelu yms ja mehän olemme aikuisia ja huolehdimme omat asiamme itse, jos joku ei ilahdu että lapsen nyt halusimme niin sille ei mahda mitään, meidän asia tämä on.

Ja Ennenkuin joku ehdottaa niin ei ole vaihtoehto että minä kertoisin.

5 vuotta, ei 5-vuotta!!!!!!!!!!!!!!!!

Sori mutta mies tietää että sen vanhemmat ei ole ikinä pitänyt sua hyvänä puolisona sille. Ovat vähän odottaneet että teidän suhde loppuu niin kuin teinisuhteet usein. Nyt tajuavat ettei lopu.