Lue keskustelun säännöt.
Yliopistolla työskentelevät: Kuinka suuri osuus tutkimuksesta on huuhaata ja kuinka suuri osuus merkittävää?
17.02.2018 |
Tarkoitan, että mikä mahtaa olla se osuus tutkimuksista, joita tehdään vain, jotta saataisiin tutkija työllistettyä, ilman sen kummempaa tieteellistä intohimoa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku prosentti kaks on jollain tapaa oikeasti merkittävää, muu osa on enemmän tai vähemmän ns. "opinnäytettä", joka oikeasti on maailmalla jo vuosikymmeniä tiedetyn ja tunnetun tiedon soveltamista, eikä siis anna mitään merkittävää uutta tietoa muuta kuin sovellettuna meikäsubstanssista. Eli enin osa on SUOJAtyötä korkeakouluissakin! Tottakai monikin tutkijanplanttu väittää tekevänsä uraauurtavaa tutkimusta, heh heh.
Nämä "arvailen näin mutuna kun en paremmin tiedä enkä viitsi ottaa faktoista selvää kunhan trollailen" -kommentit ovat aina yhtä "antoisia". /s
"Suojatyö" viittaa vammaisten työllistämiseen. Käytät väärää käsitettä. Mitähän tutkikanpaikkoja edes yrität tarkoittaa tässä?
Lisäksi et näytä tajuavan että nykyisin tutkimusten vaikuttavuuden arviointi on aika tärkeä pointti rahoituksessa.
Sisäpiiri arvioi sisäpiiriä omissa pikkukarkeloissaan, vaikuttavuuden arviointia :D:D:D
No Suomessa ehkä säätiöiden osalta. Mistähän sen tietää? Mutta kyllähän nuo systeemit ovat useimmiten kansainvälisiä, kun puhutaan julkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin, että tutkijanuralla on niin kova kilpailu, että väikkärin jälken on pakko lähteä post-doccaamaan ulkomaille. No, ei kaikilla. Eräs tuttuni on päässyt väikkärin jälkeen suojatyöpaikkaan saman yliopiston tutkimusryhmään, jossa pusannut nyt kai neljä vuotta, eikä ole saanut muuta aikaan kuin ollut avustajana yhdessä artikkelissa, joka ei edes käsiteele hänen alaansa. (Eikä ole siis mikään lääkis kyseessä.) Siihen nähden huvittaa lukea tutkijoiden rahoitusvaikeuksista ja julkaisupaineista. Tuokin tutkimusryhmä on kerännyt valtavan määrä tukirahaa tutkimukseen, jossa ollaan jenkeissä paljon pidemmällä, mutta kun omassa maakuntayliopistossa tutkitaan jotain 'uraauurtava'', niin tokihan sitä on kansa aivan ymmyrkäisenä.
Ei oikein onnistu nämä trollaukset, kun ei ole faktat hallussa. Mistähän tuo rahoitus on ja kuka hankkeen johdossa, jos ei yhtään seurata ja raportoida tuloksia?
Vierailija kirjoitti:
pseudotutkimus: Tutkimuksen tulokseksi ei käy, että tutkitulla seikalla ei ollut vaikutusta tutkittavaan asiaan.
Oikeasti tuo tieto olisi arvokas. Mutta monien ihmisten mielestä tutkimus on ollut turhaa, jos lopputulos on, että tekijä x ei vaikuta tutkittavaan asian. Pidetään nollatutkimuksena.
juu, tämä harha tuntuu monilla olevan eli tutkimuksessahan aina pitäisi olla oikeasti nollahypoteesi eli se, että eroja ei ole (kahden ryhmän välillä), tämä siis on lähtökohta. Tai ainakin pitäisi olla. Muuten mennään harhaan.
Jos nollahypoteesi toteutuu eli eroja ei ole, se ei ole nollatutkimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä tutkimusmaailmasta mitään. Mistä tutkimuksesta puhut? Kenen rahoittamasta? Miksi kuvittelet että vain "yliopistolla työskentelevät" osaisivat arvioida ja edes tietää mitä tutkimusta tehdään?
Jos puhutaan väitöstutkimuksista, niin nehän ovat yksi yliopistojen tärkein tutkimuksen muoto, jossa yliopistot ovat keskeisessä roolissa. Jokainen väitöstutkimus on jo sinänsä tarpeellinen, että se on opinnäytetyö. Suomalaisiakin väitöskirjoja on myös julkaistu kirjoina ulkomaisten tiedekustantamoiden toimesta, joten niitä voidaan pitää merkittävinä. Lisäksi nykyisin on muodissa artikkeliväitöskirjat, joten väikkäri koostuu (usein ulkomaisissa) alan julkaisuihin hyväksytyistä vertaisarvioiduista artikkeleista. Mielestäni tämä kertoo siitä, että jo väitöskirjatutkimukset ovat merkittäviä tieteellisesti.
Aiheen merkittävyyttä mitataan tieteellisessä maailmassa bibliometriikan avulla. Tutustu asiaan, niin ymmärrät syvällisemmin mistä on kyse.
Lisäksi yliopistoilla on jonkun verran omaa tutkimusta tiedekunnissa ja osaksi erillisissä tutkimuslaitoksissa, mutta Suomessa tutkimusta rahoittaa myös monet muut instanssit kuten Akatemia sekä valtava määrä yksityisiä säätiöitä.
Eli "yliopistolla työskentelevät" eivät ole välttämättä mitenkään relevantti ryhmä arvioimaan asiaa, siellähän työskentelee myös vaikkapa vahtimestareita.
No jopa on vääristynyt käsitys sinulla, vai väitöstutkimukset ovat yliopistojen parasta antia, ja professorit vain pikkuisen puuhastelevat tutkimusta siellä tiedekunnissa.
Väikkärit ovat parhaimmillaankin aloittelijoiden töitä.
Tutkimuksen merkittävyyttä indikoi se, minkä tasoisissa vertaisarvioiduissa lehdissä niitä julkaistaan ja miten paljon niihin viitataan. Ylimmästä luokasta varmaankin harvemmin löytyy mitään väikkäreiden artikkeleita.
Sulla ei nyt riitä akateemiset taidot edes tekstin ymmärtämiseen. Tarkoitin sitä, että väitöstutkimuksia ei valmistu muualta kuin yliopistoista. Se on yliopistojen suuri säännöllinen uutta tutkimusta tuottava osansa. Professoreilla on professorin virka, he eivät ole 100% tutkijoita. Jokainen yliopistolla tietävät tämän. Harva professori tai muu yliopiston ei-tutkijanimikkeellä olevasta henkilökunnasta tuottaa vuoden aikana muuta kuin jokusen artikkelin, silloin tällöin kokonaisen kirjan. Sitäkin varten usein ollaan virkavapaalla ja saadaan muualta apurahaa.
Toisaalta oma käsityksesi väitöstutkimuksista on kovin vanhakantainen ja väheksyvä. Väitöstutkimuksessa tekijä ei ole välttämättä "aloittelija", vaan monethan jatkavat gradussaan tekemäänsä aihetta väikkärissä, jotkut ovat voineet jo työskennellä tutkijoina ennen väitöskirjan aloittamista. Nykyään väitöskirjatutkijoita myös haastellaan radioon ja lehtiin usein, koska he ovat oman alansa asiantuntijoita. Sun käsityksesi eivät vastaa nykytilannetta ollenkaan.
Vaikuttavuudesta... no tulee mieleen esim. erään ranskalais-puolalaisen tytön väikkäri, josta tuli yksi 1900-luvun kuuluisimpia tieteellisiä julkaisuja. Tutkimus johti hänet saamaan Nobelin palkinnonkin muutaman vuoden kuluttua.
Aivan ihmeelliset käsitykset sinulla.
Tietenkään väitöstutkimuksia ei valmistu kuin yliopistoista. Professoreilla ei ole virkaa, vaan ovat työsuhteisia. Heidän työajastaan määrätty prosentti sisältää opetusta sekä hallinnollisia tehtäviä, mutta kuitenkin jokainen professori tekee myös tutkimusta. Sitä seurataan yliopistoissa tarkasti ja tehty tutkimus kirjataan yliopiston tietokantaan. Aivan naurettava väite tuo, että professorit + muu tutkimushenkilökunta vain hengailisivat yliopistolla, ja kaikki tutkimus olisi vain väikkärin tekijöiden harteilla.
Väitöskirja on aloittelijan tekele, ja kuten tuossa itsekin sanot, se ei kovin hirveästi poikkea gradusta. Hyvin harvoin väikkärit ovat tieteellisesti uraauurtavia. Todella harvoin.
Laadukas tutkimus yliopistoissa on kyllä poikkeuksetta ansioituneiden professoreiden tekemää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin, että tutkijanuralla on niin kova kilpailu, että väikkärin jälken on pakko lähteä post-doccaamaan ulkomaille. No, ei kaikilla. Eräs tuttuni on päässyt väikkärin jälkeen suojatyöpaikkaan saman yliopiston tutkimusryhmään, jossa pusannut nyt kai neljä vuotta, eikä ole saanut muuta aikaan kuin ollut avustajana yhdessä artikkelissa, joka ei edes käsiteele hänen alaansa. (Eikä ole siis mikään lääkis kyseessä.) Siihen nähden huvittaa lukea tutkijoiden rahoitusvaikeuksista ja julkaisupaineista. Tuokin tutkimusryhmä on kerännyt valtavan määrä tukirahaa tutkimukseen, jossa ollaan jenkeissä paljon pidemmällä, mutta kun omassa maakuntayliopistossa tutkitaan jotain 'uraauurtava'', niin tokihan sitä on kansa aivan ymmyrkäisenä.
Ei oikein onnistu nämä trollaukset, kun ei ole faktat hallussa. Mistähän tuo rahoitus on ja kuka hankkeen johdossa, jos ei yhtään seurata ja raportoida tuloksia?
Rahoitus on EU:n aluetukirahaa jota on useampikin byroo jakanut. Myös viitteitä Suomen Akatemian rahoituksesta oli, mutta tästä ei sitten löytynytkään mitään tietoja julkisista lähteistä, mystistä. Minäkin haluaisin nähdä seurantaa ja raportointia... Vinkki tutkijoille; hakekaa EU-rahaa, sitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin, että tutkijanuralla on niin kova kilpailu, että väikkärin jälken on pakko lähteä post-doccaamaan ulkomaille. No, ei kaikilla. Eräs tuttuni on päässyt väikkärin jälkeen suojatyöpaikkaan saman yliopiston tutkimusryhmään, jossa pusannut nyt kai neljä vuotta, eikä ole saanut muuta aikaan kuin ollut avustajana yhdessä artikkelissa, joka ei edes käsiteele hänen alaansa. (Eikä ole siis mikään lääkis kyseessä.) Siihen nähden huvittaa lukea tutkijoiden rahoitusvaikeuksista ja julkaisupaineista. Tuokin tutkimusryhmä on kerännyt valtavan määrä tukirahaa tutkimukseen, jossa ollaan jenkeissä paljon pidemmällä, mutta kun omassa maakuntayliopistossa tutkitaan jotain 'uraauurtava'', niin tokihan sitä on kansa aivan ymmyrkäisenä.
Ei oikein onnistu nämä trollaukset, kun ei ole faktat hallussa. Mistähän tuo rahoitus on ja kuka hankkeen johdossa, jos ei yhtään seurata ja raportoida tuloksia?
Rahoitus on EU:n aluetukirahaa jota on useampikin byroo jakanut. Myös viitteitä Suomen Akatemian rahoituksesta oli, mutta tästä ei sitten löytynytkään mitään tietoja julkisista lähteistä, mystistä. Minäkin haluaisin nähdä seurantaa ja raportointia... Vinkki tutkijoille; hakekaa EU-rahaa, sitä riittää.
EU:n aluetukirahaa ei käytännössä voi hakea yliopistolle, siihen tarvitaan joku alueellinen yhteiskunnallinen (eli ei-tieteellinen) toimija hakijaksi. Usein näillä rahoilla tehdään just noita edellisellä sivulla mainittuja tilaustutkimuksia.
EU:n tiederahat (research council, horizon2020, mariecurie) taas vaativat jatkuvaa raportointia ja tuloksia, mutta toki niissäkin on otettu huomioon se, että tulosten saaminen kestää. Niinpä ekalle vuodella on vähemmän vaatimuksia kuin viimeiselle. Eikä niitä ole helppo saada, vaikka rahoitusprosentti onkin yleensä parempi kuin Suomen Akatemialla (vaikka nythän hakuedellytykset on kiristyneet niin, että sielläkin on vähemmän hakijoita, joten myöntöprosentit on vähän parantuneet)
Kokonaan toinen juttu on sit se, että joka tutkimusprojektissa on ihmisiä erilaisissa tehtävissä ja erilaisilla statuksilla. Siellä on nuorempia tutkijoita ja varttuneempia, on harjoittelijoita ja assistentteja ja johtajia. Ja jokun osittain tutkijan/projektisihteeri/koordinaattorin yhdistelty tehtävä voi esim olla sellainen että tieteellistä outputtia odotetaan ehkä kolmasosa siitä, mitä senioritutkijalta.
Mainitkaa joku ansioitunut suomalainen tutkija tai tutkimus joka olisi saanut kv-huomiota viimeisen 20 vuoden aikana. Itselle tulee mieleen vain Leena Palotie. Kai niitä jotain muitakin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitkaa joku ansioitunut suomalainen tutkija tai tutkimus joka olisi saanut kv-huomiota viimeisen 20 vuoden aikana. Itselle tulee mieleen vain Leena Palotie. Kai niitä jotain muitakin on?
Minkä sä lasket kansainväliseksi huomioksi? Pitääkö saada palkintoja vai riittääkö, että on tunnettu? Esim Jaakko Hämeenanttilaa on vuosikymmenen kosiskeltu ulkomaille, mutta lähti vasta HY:n viimeisen säästökierroksen aikaan. Pekka Hämäläinen on proffana Oxfordissa. Nuoremmasta polvesta esim Raisa Toivo on saanut kv huomiota Suomea koskevilla tutkimuksilla. Mut ei nämä nytmitään palkintoja saaneet ole.
Se holmström sai just sen taloustieteen ”nobelin”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitkaa joku ansioitunut suomalainen tutkija tai tutkimus joka olisi saanut kv-huomiota viimeisen 20 vuoden aikana. Itselle tulee mieleen vain Leena Palotie. Kai niitä jotain muitakin on?
Se, että tutkijasta ei kirjoitella naistenlehtiin, ei tarkoita sitä, ettei hän olisi tunnettu. Suomesta tulee jatkuvasti kansainvälistä huomiota saavaa tutkimusta, mutta niistä voi lukea ihan muualta, ehkä jossain Hesarissa toisinaan on jotain juttua.
Aloittajan kysymys kertoo lähinnä, että yliopistot ovat ainakin Suomessa epäonnistuneet tiedeviestinnässä.
Perustutkimuksen relevanttius selviää hyvällä tuurilla joidenkin vuosikymmenien saatossa, ei sitä voi tekoaikana vielä päätellä mistään.
Siitä tietysti voi keskustella, onko tutkijanpaikat aina saatu oikeilla perusteilla ja onko joku pätevämpi jäänyt ilman, mutta se on ihan eri asia ja oma aiheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedä huuhaatutkimuksesta.
Mutta itse olen törmännyt äskettäin pseudotutkimukseen. Eli yritys teettää tutkimuksen yliopistolla/korkeakoulussa, mutta paine tietyn suuntaisiin tuloksiin on kova.
Yliopistojen yksityistämisen odotettu tulos. Jonka ovat viimeistelleet linjallaan Kataisen ja Sipilän hallitukset.
Ei kai kukaan enää ylläty.
Vierailija kirjoitti:
Mainitkaa joku ansioitunut suomalainen tutkija tai tutkimus joka olisi saanut kv-huomiota viimeisen 20 vuoden aikana. Itselle tulee mieleen vain Leena Palotie. Kai niitä jotain muitakin on?
Googlaa vaikka Mikko Möttönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään tiedä tutkimusmaailmasta mitään. Mistä tutkimuksesta puhut? Kenen rahoittamasta? Miksi kuvittelet että vain "yliopistolla työskentelevät" osaisivat arvioida ja edes tietää mitä tutkimusta tehdään?
Jos puhutaan väitöstutkimuksista, niin nehän ovat yksi yliopistojen tärkein tutkimuksen muoto, jossa yliopistot ovat keskeisessä roolissa. Jokainen väitöstutkimus on jo sinänsä tarpeellinen, että se on opinnäytetyö. Suomalaisiakin väitöskirjoja on myös julkaistu kirjoina ulkomaisten tiedekustantamoiden toimesta, joten niitä voidaan pitää merkittävinä. Lisäksi nykyisin on muodissa artikkeliväitöskirjat, joten väikkäri koostuu (usein ulkomaisissa) alan julkaisuihin hyväksytyistä vertaisarvioiduista artikkeleista. Mielestäni tämä kertoo siitä, että jo väitöskirjatutkimukset ovat merkittäviä tieteellisesti.
Aiheen merkittävyyttä mitataan tieteellisessä maailmassa bibliometriikan avulla. Tutustu asiaan, niin ymmärrät syvällisemmin mistä on kyse.
Lisäksi yliopistoilla on jonkun verran omaa tutkimusta tiedekunnissa ja osaksi erillisissä tutkimuslaitoksissa, mutta Suomessa tutkimusta rahoittaa myös monet muut instanssit kuten Akatemia sekä valtava määrä yksityisiä säätiöitä.
Eli "yliopistolla työskentelevät" eivät ole välttämättä mitenkään relevantti ryhmä arvioimaan asiaa, siellähän työskentelee myös vaikkapa vahtimestareita.
No jopa on vääristynyt käsitys sinulla, vai väitöstutkimukset ovat yliopistojen parasta antia, ja professorit vain pikkuisen puuhastelevat tutkimusta siellä tiedekunnissa.
Väikkärit ovat parhaimmillaankin aloittelijoiden töitä.
Tutkimuksen merkittävyyttä indikoi se, minkä tasoisissa vertaisarvioiduissa lehdissä niitä julkaistaan ja miten paljon niihin viitataan. Ylimmästä luokasta varmaankin harvemmin löytyy mitään väikkäreiden artikkeleita.
Sulla ei nyt riitä akateemiset taidot edes tekstin ymmärtämiseen. Tarkoitin sitä, että väitöstutkimuksia ei valmistu muualta kuin yliopistoista. Se on yliopistojen suuri säännöllinen uutta tutkimusta tuottava osansa. Professoreilla on professorin virka, he eivät ole 100% tutkijoita. Jokainen yliopistolla tietävät tämän. Harva professori tai muu yliopiston ei-tutkijanimikkeellä olevasta henkilökunnasta tuottaa vuoden aikana muuta kuin jokusen artikkelin, silloin tällöin kokonaisen kirjan. Sitäkin varten usein ollaan virkavapaalla ja saadaan muualta apurahaa.
Toisaalta oma käsityksesi väitöstutkimuksista on kovin vanhakantainen ja väheksyvä. Väitöstutkimuksessa tekijä ei ole välttämättä "aloittelija", vaan monethan jatkavat gradussaan tekemäänsä aihetta väikkärissä, jotkut ovat voineet jo työskennellä tutkijoina ennen väitöskirjan aloittamista. Nykyään väitöskirjatutkijoita myös haastellaan radioon ja lehtiin usein, koska he ovat oman alansa asiantuntijoita. Sun käsityksesi eivät vastaa nykytilannetta ollenkaan.
Vaikuttavuudesta... no tulee mieleen esim. erään ranskalais-puolalaisen tytön väikkäri, josta tuli yksi 1900-luvun kuuluisimpia tieteellisiä julkaisuja. Tutkimus johti hänet saamaan Nobelin palkinnonkin muutaman vuoden kuluttua.
Aivan ihmeelliset käsitykset sinulla.
Tietenkään väitöstutkimuksia ei valmistu kuin yliopistoista. Professoreilla ei ole virkaa, vaan ovat työsuhteisia. Heidän työajastaan määrätty prosentti sisältää opetusta sekä hallinnollisia tehtäviä, mutta kuitenkin jokainen professori tekee myös tutkimusta. Sitä seurataan yliopistoissa tarkasti ja tehty tutkimus kirjataan yliopiston tietokantaan. Aivan naurettava väite tuo, että professorit + muu tutkimushenkilökunta vain hengailisivat yliopistolla, ja kaikki tutkimus olisi vain väikkärin tekijöiden harteilla.
Väitöskirja on aloittelijan tekele, ja kuten tuossa itsekin sanot, se ei kovin hirveästi poikkea gradusta. Hyvin harvoin väikkärit ovat tieteellisesti uraauurtavia. Todella harvoin.
Laadukas tutkimus yliopistoissa on kyllä poikkeuksetta ansioituneiden professoreiden tekemää.
Ei meillä ainakaan proffat tee tutkimusta. Siis sitä varsinaista tutkimus- ja kirjoitustyötä. Kyllä sen työn tekee juuri tohtorikoulutettavat ja post-docit ja muut tutkimushenkilökunta. Proffat ohjaavat tutkimusta ja tutkimusryhmiä sen opetus- ja hallintotyön lisäksi ja toimivat mentoreina ja asiantuntijoina. Mutta sen itse työn tekee meillä kyllä ihan muut kuin professorit.
Joskus luin, että tutkijanuralla on niin kova kilpailu, että väikkärin jälken on pakko lähteä post-doccaamaan ulkomaille. No, ei kaikilla. Eräs tuttuni on päässyt väikkärin jälkeen suojatyöpaikkaan saman yliopiston tutkimusryhmään, jossa pusannut nyt kai neljä vuotta, eikä ole saanut muuta aikaan kuin ollut avustajana yhdessä artikkelissa, joka ei edes käsiteele hänen alaansa. (Eikä ole siis mikään lääkis kyseessä.) Siihen nähden huvittaa lukea tutkijoiden rahoitusvaikeuksista ja julkaisupaineista. Tuokin tutkimusryhmä on kerännyt valtavan määrä tukirahaa tutkimukseen, jossa ollaan jenkeissä paljon pidemmällä, mutta kun omassa maakuntayliopistossa tutkitaan jotain 'uraauurtava'', niin tokihan sitä on kansa aivan ymmyrkäisenä.