Kaverini puhuu jatkuavasti siitä, että haluaa kuolla!

Jss!

No jos iloisen oloisesti, joka välissä puhuu tuollaisia niin hakee huomiota! En olisi sellaisen kaveri!

Miten kaverillasi muuten sujuu?

Taitaa olla jonkinlainen hätähuuto. Yritäpä tukea kaveriasi ja ohjaa hänet mielenterveyspalveluiden pariin.

Vierailija kirjoitti:

No jos iloisen oloisesti, joka välissä puhuu tuollaisia niin hakee huomiota! En olisi sellaisen kaveri!

Ei se välttämättä sitä tarkoita. Kuolemisesta on voinut tulla iloinen ja odotettava asia. Vähän niin kuin tuleva lomamatka, josta itse kukin juttelee iloisesti

No on sullakin kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Miten kaverillasi muuten sujuu?

Asiat ovat hänellä hyvin. Hänen elämänsä on taloidellisesti vakaata ja opiskelee hyvään ammattiin.

kerro vähä taustaa.

Sillä on varmaankin henkisiä paineita.

ammattiapua kenties?

Jos mun kaveri olisi tollanen, olisi pian entinen kaveri.

Elämään voi väsyä kuka vaan. Mulla ja mun ongelmaisella kaverilla on vastaavia juttuja. Me puhutaan kumpikin iloisesti kuolemasta ja esim. autossa pohditaan, että olisipa hienoa, jos joku rekka liiskaisi meidät. Kaveri on uskovainen, ja itsemurha on hänen filosofiaa vastaan. Mä en voi kuolla, koska mulla on velvollisuuksia. En itse usko maanpäällisen paratiisin tuloon, mutta kaveri uskoo. Puhutaan siitä usein, koska itsekin haluaisin, että olisi Jumala, joka jossain vaiheessa tuhoaisi kaiken ja perustaisi tänne paratiisin. Me odotetaan kaverini kanssa maailmanloppua iloisin mielin. Toivon, että ilnestyskirja on totta.

Ei siun tehtävä ole olla mikään psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla jonkinlainen hätähuuto. Yritäpä tukea kaveriasi ja ohjaa hänet mielenterveyspalveluiden pariin.

En minä mikään ohjaaja ole. Ei minulla ole aavistustakaan, mikä on joku mielenterveyspalvelu.

"Älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa. Mitä tuollaista juttua jankuttaa. Käännä suupielet hetkeksi ylöspäin. Laa la lallaa laa laa, älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa la laa laa laa laa, älä tuu siihen droppaa mun tunnelmaa."

Laula tätä aina, ku jankuttaa siitä. Tyyppiä alkaa varmasti ketuttaa niin paljon, että tekee jotain asian eteen, eikä vain turhaan jankuta. Onnellinen loppu jokaisen kohdalta. 

Kaverisi kuulostaa melkolailla minulta.

Ei minulla lapsuuden jälkeen ole ollut muuta ajatusta mielessäni kuin se, että kunpa kuolisin. En vain pysty itsemurhaan. Talous, opinnot ja työt minulla olivat kunnossa, mutta ei niillä ollut minulle väliä, en minä tulevaisuudelta muuta kaivannut kuin kuolemaa. No, jos ajattelet töitäsi / harrastuksiasi / tv-ohjelmia / olympialaisia / vauvoja / tms niin sitten sinä varmaan puhut niistä asioista. Ja jos aina ajattelet itsemurhaa niin sitten varmaan puhut itsemurhasta. Eikä sillä väliä puhuuko iloisesti vai surullisesti. Ethän sinäkään surullisesti puhu arkisesta asiasta nimeltä olympialaisten hiihtokisa. Joten ei hänkään surullisesti puhu arkisesta asiasta nimeltä itsemurha.

Aina itsemurha mielessä. Aina itsemurha puheissa. No, "sosiaalisia suhteitani" tuo tuollainen "hankaloitti". Eli ei ne "kaverit" oikein tykänny siitä että en koskaan mistään muusta puhunut, olin heille vain häiriöksi. Nyt on sitten vuosikausien kehityksen jälkeen tilanne tämä: minulla ei enää ole "kavereita", en enää hengaile kenenkään kanssa, en tapaa ketään... ja en puhu kenellekään. Joten en enää puhu itsemurhasta. Ajattelen sitä vain itsekseni. Sosiaalisilla suhteilla (tai niiden puuttumisella) ei ole minulle väliä, ei niitä tahdo jos ei tahdo edes elää.

Mielenterveyspalveluita kokeilin pitkääään. Niistä ei ollut mitään hyötyä.