Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko työpaikkalounas kamalaa tuhlaamista?
17.02.2018 |
Aina säästämis/hyvän elämänohjeketjuissa muistetaan kertoa että aina töihin omat eväät mukaan. Miksi työpaikkalounas on niin tuomittava juttu?
Itse maksan ihan mukisematta 9-10€ lounaasta; saa vaihtelua ruokiin, monipuoliset salaatit ja lisukkeet, tulee tauko päätteellä istumiseen, työkavereiden kanssa jutellaan muustakin kun töistä jne. Ymmärrän että kaikissa töissä tauko ei ole mahdollinen eikä kaikilta työpaikoilta pääse järkevästi minnekään lounaalle mutta osassa pääsee.
Joskus olen hakenut marketista ”eväät” ja kummasti se 10€ menee silloinkin ja taas kotiruoat säilytys, pakkaus ja eväslootien pesu....kiitos ei. Miksi olen huono ihminen tämän valinnan takia? Miksi minun pitäisi ennemmin se 200€/kk laittaa säästöön&sijoituksiin?
Kommentit (430)
Miten niin ne pääomatulot tulevat taivaasta? Kyllähän niiden eteen pitää jotain tehdä ja lisäksi siinä on olemassa pääoman menettämisen mahdollisuus, joka toki pienenee mitä isommaksi salkku saadaan kasvatettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ne pääomatulot tulevat taivaasta? Kyllähän niiden eteen pitää jotain tehdä ja lisäksi siinä on olemassa pääoman menettämisen mahdollisuus, joka toki pienenee mitä isommaksi salkku saadaan kasvatettua.
Eipä hirveemmin. Yhden oston tekemiseen menee aikaa noin 2 minuuttia. Ja siitä lähtien on tasaisesti tilille tippunut rahaa vastikkeeksi tuosta 2 min suoritteesta. Eli ei se hirveästi tekemistä vaadi.
3,50 on meillä lounaan hinta eli todella edullinen. Tosin päivällisestä tuokin joskus liikaa.
Syön työpaikan ruokaa, vain yövuoroon pitää ottaa omat eväät.
Siltikin kirpaisee maksaa pienestä palkasta 60-70 euroa/kuukausi :D
Se ei ole tuhlausta, jos itse koet saavasi rahalle riittävästi vastiketta. Kyllä itse nautin lounasravintolassa käymisestä, ja koen että se on rahan arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa menee pyöreät 2500€ ruokiin jos joka päivä ruokailisi työmaalla. Tällä rahalla saisi esimerkiksi 255 nordean osaketta, ja osinkotuloja vuodessa 173€, viidessä vuodessa menetetty summa onkin yhteensä jo 14177€ ja sen tuotto melkein 900€. Eli kyllä sille makkarakastikkeelle tulee hintaa.
Ja mihin näitä sijoitettuja rahoja sitten ”saa” käyttää? Mihin säästetään jos kaikessa elämässä pitää elää pula-aikaa? Mitä se osakkeissa kiinni oleva mammona antaa sinulle? Teoreettisen vapauden tehdä mitä haluat mutta käytännössä et kuitenkaan tee mitään muuta kuin elä päivästä toiseen mahdollisimman niukasti?
Se antaa tälläkin hetkellä sen että, minulle tulee kuukausittain toimeentulotuen verran ihan omaa rahaa, jonka voin käyttää huoletta mukavuuksiin. Ja näin teenkin. NOin puolet ylimääräisistä osinkotuotoista menee ihan huvituksiin ja elämiseen, puolet menee takaisin sijoituksiin tuottamaan uutta kassavirtaa. Eli elämä on paljon turvatumpaa ja mukavampaa kun käyttää noita pääoman tuottoja, eikä pääomia asioiden tekemiseen. En elä mitenkään niukasti, käytän rahaa suhteellisen leveästi nykyään, mutta vain näitä tuottoja, en palkkatuloja, enkä pääomia. Palkkatuloilla maksetaan pakolliset menot ja varaudutaan tulevaisuuteen sijoittamalla osa. Pääomatuloja käytetään sitten päähänpistoihin ja huvituksiin, ja sijoitetaan ylijäämä tulevaisuutta varten. Pääomia ei syödä kuin äärimmäisessä hädässä.
Nyt tarttisi vähän euroja eli paljonko on salkkusi koko, paljonko saat pääomatuloja ja paljonko muita tuloja.
No, jostain se salkun kasaaminen on aloitettava. Itse aloitin muutamalla satasella parikymmentä vuotta sitten, nykyään saan useita satasia kuukaudessa pääomatuloja.
Parikymmentä vuotta, ja edelleen vain satasia? Sijoittaminen tavallaan kiinnostaisi, mutta eipä se enää taida kannattaa.
Kaikilla katsos ei ole isot palkkatulot, Ja meille joilla näin on niin tuo satasia kuussa on merkittävä tulonlisä kuukaudelle, mutta jos sinulla on niin hyvät tulot että ylimääräiset sataset ilman omaa lisäpanostusta ovat turhia niin mikäpäs siinä.
Tarkoitin ettei oikein lämmitä, jos pääomatulot nousee satasten tasolle joskus vuonna 2035.
Niin, sijoittamisessa harvoin on pikavoittoja tarjolla. Kannattaa sijoittaa sen verran, mitä mukavasti pystyy ilman että liikaa harmittaa esim että on 100e vähemmän kuussa tuhlailuun. Kyllä se pitkällä tähtäimellä palkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole tuhlausta, jos itse koet saavasi rahalle riittävästi vastiketta. Kyllä itse nautin lounasravintolassa käymisestä, ja koen että se on rahan arvoista.
No tämä. Jos ei rahankäyttö siihen harmita, eikä se ole pois jostain tärkeämmästä, silloin ei ole tuhlausta. Toki itse kannatan myös lämpimästi edes pienimuotoista sijoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa menee pyöreät 2500€ ruokiin jos joka päivä ruokailisi työmaalla. Tällä rahalla saisi esimerkiksi 255 nordean osaketta, ja osinkotuloja vuodessa 173€, viidessä vuodessa menetetty summa onkin yhteensä jo 14177€ ja sen tuotto melkein 900€. Eli kyllä sille makkarakastikkeelle tulee hintaa.
Ja mihin näitä sijoitettuja rahoja sitten ”saa” käyttää? Mihin säästetään jos kaikessa elämässä pitää elää pula-aikaa? Mitä se osakkeissa kiinni oleva mammona antaa sinulle? Teoreettisen vapauden tehdä mitä haluat mutta käytännössä et kuitenkaan tee mitään muuta kuin elä päivästä toiseen mahdollisimman niukasti?
Se antaa tälläkin hetkellä sen että, minulle tulee kuukausittain toimeentulotuen verran ihan omaa rahaa, jonka voin käyttää huoletta mukavuuksiin. Ja näin teenkin. NOin puolet ylimääräisistä osinkotuotoista menee ihan huvituksiin ja elämiseen, puolet menee takaisin sijoituksiin tuottamaan uutta kassavirtaa. Eli elämä on paljon turvatumpaa ja mukavampaa kun käyttää noita pääoman tuottoja, eikä pääomia asioiden tekemiseen. En elä mitenkään niukasti, käytän rahaa suhteellisen leveästi nykyään, mutta vain näitä tuottoja, en palkkatuloja, enkä pääomia. Palkkatuloilla maksetaan pakolliset menot ja varaudutaan tulevaisuuteen sijoittamalla osa. Pääomatuloja käytetään sitten päähänpistoihin ja huvituksiin, ja sijoitetaan ylijäämä tulevaisuutta varten. Pääomia ei syödä kuin äärimmäisessä hädässä.
Nyt tarttisi vähän euroja eli paljonko on salkkusi koko, paljonko saat pääomatuloja ja paljonko muita tuloja.
No, jostain se salkun kasaaminen on aloitettava. Itse aloitin muutamalla satasella parikymmentä vuotta sitten, nykyään saan useita satasia kuukaudessa pääomatuloja.
Laskennallisesti jos sijoitat ikävuosina 20-30v 200e/kk pörssiin+pääoman tuotot, voit lopettaa kk-säästämisen (sijoita vain tuotot) 30-vuotiaana ja silti olet miljonääri 60v.
Siinä ihan kiva eläkekassa.
Ja jos jatkaa kk-säästämistä, miljoona on saavutettu on paljon aikaisemmin, 45-50v ihan realismia. Ja jo reilusti alle miljoonassa pystyy elämään pelkillä pääoman tuotoilla. Itse asiassa jo puoli miljoonaa riittää siihen, jos ei ole esim asuntolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa, mutta erittäin palkitsevaa. Alkuun kaikki ostot olivat omista käyttörahoista pois. Kauppoja tuli tehtyä 3-4 kpl vuodessa. Tällä hetkellä kauppoja tulee 3-4 kvarttaalissa ja 1 osto kvarttaalissa on pelkästään tuotoilla tehty. Eli selkeästi vaurastuminen kiihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa, mutta erittäin palkitsevaa. Alkuun kaikki ostot olivat omista käyttörahoista pois. Kauppoja tuli tehtyä 3-4 kpl vuodessa. Tällä hetkellä kauppoja tulee 3-4 kvarttaalissa ja 1 osto kvarttaalissa on pelkästään tuotoilla tehty. Eli selkeästi vaurastuminen kiihtyy.
Ensimmäinen sata tonnia on hidas, jos ei ole huipputuloja. Sen jälkeen homma alkaa melko nopeasti kiihtyä, ja aika monilla tietysti tulotkin nousevat ja pakolliset menot, kuten asuntolaina pienenevät, jolloin sijoituspuskuriakin on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käyn aniharvoin, kun ei puolessa tunnissa kaupungille ehdi. Mutta jos joskus pidän pidemmän ruokatunnin ja käyn asioilla, niin käyn syömässä. Sittenpä en koko päivänä muuta ruokaa tarttekaan. Mulle tuntuu sopivan, että syön kerran päivässä kunnolla ja sitten muuten vain jotain kevyttä illalla, tyyliin hedelmä. Kun kävin koulua, missä ruoka oli halpaa, laihduin.
Kerran viikossa korkeintaan tulee käytyä, muuten tiukasti kotona tehdyllä ruoalla ja etukäteen lasketuilla kaloreilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tulee liian kalliiksi, kun alle kympillä tekee koko päivän monipuoliset ruoat kaikkine salaatteineen. Ruokakulut lähes kaksinkertaistuisivat, jos söisin joka päivä lounasravintolassa.
Minun ajallani on myös hintalappu, joten ostan itselleni vapaata keittiöstä, jotta pääsen tienaamaan. Jään voitolle.
Jaa. Minulle hyvän ruoan laittaminen on nautinnollinen harrastus.
Tuossa sijoittamisessa on vain se ongelma, että sitä varallisuutta ei käytetä vaan jatketaan sijoittamista hautaan saakka. Omat vanhemmat ovat tästä esimerkkinä. Ovat aina säästäneet osakkeisiin ja rahastoihin. Ovat nyt 59v ja kun kysyin, milloin aikovat realisoida rahojaan, niin vastaus oli, että ne ovat pahan päivän varalle.
Molemmilla on hyväpalkkainen työ ja tulevat saamaan hyvät eläkkeet, on uusi velaton kerrostalokolmio (talo myytiin sentään), velaton mökki ja talostakin jäi yli 100.000 euroa.
En siis usko, että koskaan käyttävät sijoituksiaan, kun kerran tuloistakin jää joka kuukausi varmaan toisen palkan verran säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy nyt toimistotyössä joka päivä ulkona lounaalla, ehkä max pari kertaa viikossa. Aiemmin työskentelin rakennustyömaalla työmaainssinä, siellä oli melkeimpä pakko lähteä työmaalta pois jos meinasi syödä rauhassa ja pitää edes hetken taukoa. Työmaatoimistossa syödessä joku tuli koko ajan keskeyttämään, eikä ruokarauhaa ollut ollenkaan. Lounaan hinta tuntui pieneltä siihen verrattuna, että sai hetken hengähtää.
Enemmän kaupasta haettu ruoka maksaa. Jos ottaa rasian lämmintä ruokaa, rasian salaattia, mehupurkin, suklaata ja pullaa jälkiruuaksi ja muutaman hedelmän, niin se on 20e. Työmaaruokalassa selviää kympillä.
Meillä ei tehdä päivällistä joka päivä. Syödään lapsen kanssa jämiä ja pakastimesta. Saisin kokkailla koko ajan, jos tekisin niin paljon ruokaa, että miehellekin riittäisi. Joten aivan sama syökö tuo vaikka 3 krt viikossa työpaikkaravintolassa, jos minun ei tarvitse silloin tehdä ruokaa kuin kahtena päivänä viikossa.
Jos on tosi hyvä palkka, eihän se sitten tunnu missään ja on mukava mennä valmiiseen pöytään.
Pienellä palkalla ei kyllä joka päivä halua käydä. Käyn pari kertaa viikossa syömässä työpaikkalounaan, muuten omat eväät. Tai joskus haen salaatin viereisestä kaupasta, se maksaa yleensä n. 4-5e.
Meillä on kyllä hyvät ruoat työpaikan lounasravintolassa. Menen niinä päivinä, kun on joku herkkuruoka.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa sijoittamisessa on vain se ongelma, että sitä varallisuutta ei käytetä vaan jatketaan sijoittamista hautaan saakka. Omat vanhemmat ovat tästä esimerkkinä. Ovat aina säästäneet osakkeisiin ja rahastoihin. Ovat nyt 59v ja kun kysyin, milloin aikovat realisoida rahojaan, niin vastaus oli, että ne ovat pahan päivän varalle.
Molemmilla on hyväpalkkainen työ ja tulevat saamaan hyvät eläkkeet, on uusi velaton kerrostalokolmio (talo myytiin sentään), velaton mökki ja talostakin jäi yli 100.000 euroa.
En siis usko, että koskaan käyttävät sijoituksiaan, kun kerran tuloistakin jää joka kuukausi varmaan toisen palkan verran säästöön.
No mitä pahaa siinäkään on, että suku vaurastuu perinnön kautta? Niin kauan kun säästäminen ei mene siihen, ettei mitään uskalla tai halua tehdä rahoillaan ja nauttii elämästä.
En minäkään maksa työpaikkalounaasta kymppiä, vaan syön eväitä. Käyn toisinaan työpaikkalounaalla ihan vaihtelun vuoksi, arviolta 3-4 kertaa kuukaudessa.
Kaksikymppisenä sitä ei osannut ajatella, että elämässä voi käyttää rahaa muuhunkin kuin ruokaan. Ja kaksikymppisenä ei osaa ajatella, että elämä ei ole koko ajan tanssia. Tulee työttömyyttä (minullekin, vaikka olen DI ja pitäisi olla "varma" työllisyys), sairautta, avioeroja. Niitä vaan tulee.
Nyt nelikymppisenä sitä ymmärtää elämän realiteetit. Minun "osakesalkku" on sijoitusasunto suuren yliopistokaupungin keskustassa. Käytännössä asunnossa on koko ajan vuokralainen ja tuotto taattu. Asunnon arvo nyt noin 160 000 euroa, ostin aikanaan lähes kokonaan velkarahalla. Saan tällä hetkellä asunnosta nettona käteen noin 400-500 euroa kuukaudessa, riippuen kuinka paljon kehtaan laittaa verovähennyksiin kuitteja. Ihan kiva lisätulo nyt ja eläkepäiviä ajatellen ja lisäksi voin halutessani myydä asunnon vaikka heti. Sijainti on sellainen, että menee viikossa kaupaksi.
Alue: Aihe vapaa
Muistan että sellainen valuutta kuin markka olis joskus sata vuotta sitten käytössä, paljon muuta en siitä muistakaan.