Olen joutunut täysin väärään työhön :-(
Ehkä turhaa valittaa täällä, mutta tämä on ainoa paikka, johon voin huoleni valuttaa. Eli tilanne on sellainen, että olen ollut hetken työttömänä ja hakenut kaikkea, mitä vähänkään voisin tehdä. Nyt sitten tärppäsi, työhaastattelun jälkeen tuleva päällikköni vain soitti, että aloitanko heti huomenna. Aloitin, ja olen kokenut koko ajan, että olen tähän työhön täysin epäsopiva. Tehtävä on liian vaativa. Koen, että osaamiseni ei riitä näihin kaikkiin vaatimuksiin ja toiveisiin, joita minua kohtaan esitetään. En mitenkään valehdellut tai liioitellut haastattelussani/hakemuksessani/CV:ssäni osaamistani ja olin yllättynyt, että minuun edes päädyttiin. Kenties ala on sen verran epäkiinnostava, ettei hakijoita ollut tarpeeksi. Koen jatkuvaa ahdistusta ja riittämättömyyttä. Valvon öisin ja murehdin työasioita. Jännitän kokouksia ja sitä, että joudun sanomaan painavan mielipiteeni päätöksissä. Koko projektin johto on ihan pihalla itsekin, hekään eivät tiedä, miten johtaa ja mitä tehdään. MInua hirvittää, että joudun tulevaisuudessa mukaan kehitystiimiin, jonka asioista en ymmärrä mitään. Opeteltavaa olisi niin paljon, että parasta olisi olla tämän alan opinnot suorittanut henkilö. Mutta kun en ole.
Miehestäni en tukea huolilleni saa. Hän on suorittaja-tyyppi, joka tuhahtelee valitukselleni. Hänen mielestään suurentelen asiaa ja minun pitäisi olla onnellinen suuresta palkasta ja hienosta tittelistä sekä siitä, että sain töitä. Ja ettei hänkään ilolla hommiinsa joka aamu mene. Helppo hänen sanoa, hän ei ole töissäni 8:aa tuntia kärsimässä joka päivä! Viikot ovat rämpimistä kohti viikonlopun vapautta. Ahdistun jo lauantai-iltana, koska huominen on jo sunnuntai. Su-ma -yönä valvon paineen tunne rinnassa ja olen jopa alkanut rukoilla! Aamuisin töihin mennessäni toivon, että sattuisi onnettomuus ja kuolisin pois. Työpäivät ovat pitkiä ja hitaita. Välillä löydän itseni lukkojen takaa wc-tiloista vain sen vuoksi, että saan siellä olla hetken rauhassa kuluttamassa aikaa.
Minusta uudessa työssä ei pitäisi tuntua tältä. Miten ihmeessä jaksan? Tuntuu pahalta irtisanoutua, ihan kuin työttömyys muka olisi parempi ratkaisu. Mutta en kestä! Miksi tuhlaan elämäni päiviä väärässä paikassa? Haluaisin suorittavaan, selkeään ja vähemmän vastuulliseen työhön. En kaipaa titteleitä tai isoa palkkaa, sillä työn merkitys ja selkeys ovat minusta tärkeitä myös. Stressi ja ahdistus eivät korvaudu millään summalla rahaa. Haen epätoivoisesti illoin uutta työtä, menen kohta ihan mihin vain, kunhan pääsen pois tuolta. Mieheni ei tue asiaa, lähinnä nälvii, että olen heikko luovuttaja.
Niin, mitä tästä... ehkä sitä, että onko vertaistukea? Muita jotka joutuneet loukkuun? Mitä olette tehneet?
Kiitos kun sain purkaa.
Kommentit (30)
No montako virhettä olet tehnyt?
Miten pahasti sinua on sätitty ja monestiko?
Mitä sitten jos tekisit virheen? Mitä sitten?
Mitä sitten jos saisitkin kritiikkiä?
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?
Älä ota lopareita. Ota rennosti. Jos mogaat superpahasti ja saat potkut, niin sitten pääset eroon moisesta.
Vertaapa itseäsi rehellisesti vaikka politiikkoihin ja heidän mokiinsa. He porskuttavat aina vaan, vaikka ovat tehneet vaikka mitä moraalitonta.
Voit kokea riittämättömyyttä ihan eri syistä kuin työn takia.
Syy voi olla siinä miten miehesi sinua kohtelee. Oikeasti.
Hän tuhahtelee ehkä kateellisuuden takia tai heikkouttaan. Mutta silti ansaitset parempaa kohtelua, oli syy mikä tahansa.
Sinä olet riittävän asiantunteva. Käytä googlea ja kysy häpeilemättä niiltä ketkä ehkä voisivat jotain tietää.
Jos kukaan ei pysty edes tietämään jotain juttua, niin mitä sitä märehtimään.
Tän takia naisten euro on 80c. Kun ne hyväpalkkaiset hommat ovat liian raskaita, niin ettehän te niissä viihdy.
Hei jos google ei tiedä, niin kysy vaan täältä palstalta. Ei ehkä tähän ketjuun, vaan omaan ketjuun, jotenkin ettei tunnisteta sua.
Kysy myös ulkomaalaisilta vauvapalstoilta.
Sitten sano että sinun tiedoillasi on lähdesuoja!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas sulla paska mies. Miksi se ei tue sua?
Mies on kasvanut perheessä, jossa ihmisen arvo mitataan huippusuorituksina, hyvällä palkalla, korkealla tittelillä ja koulutuksella. Sanoi minulle, että ottaa avioeron, jos lopetan työssäni.
ap
Pinnallinen ukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä irtisanoudu ilman, että sinulla on uusi paikka.
Eli etsi uutta työpaikkaa, joka sopisi sinulle paremmin, mutta älä ota riskiä joutua työttömäksi ja 3 kk karenssille.
Tai sitten ap laiminlyö tehtäviään pahasti/jättäytyy tulematta töihin ajallaan tms. ja saa loparit pomon toimesta -> ei karenssia.
No niin varmaan 😂 Takuuvarma karenssi, jos hommaa itselleen potkut perseilemällä. Ne kysyy työkkärissä, miksi työsuhde katkesi ja katsovat, että tahallaan aiheutettu työttömyys. Jopa työnantajan tekemä koeaikapurku tuo karenssin (joka voidaan myöhemmin todeta aiheettomaksi, JOS poispotkittu työntekijä lähtee oikeuteen ja voittaa. Mut kuitenkin 3kk ilman työttömyysturvaa, koska oikeusjutut etenee hiiiiiiiiiiiiitaasti...)
Puhu esimiehelle ja kysy, voidaanko sinulle järjestää koulutusta. Se olisi molemminpuolinen etu. Jos ei onnistu, kysy voidaanko työtehtäviäsi järjestellä osaamisesi mukaisiksi, toki palkkaa voidaan joutua laskemaan. Ei työnantajan etu ole se, että ahdistut ja olet kohta sairauslomalla ja burn-outissa.
Vierailija kirjoitti:
Älä irtisanoudu ilman, että sinulla on uusi paikka.
Eli etsi uutta työpaikkaa, joka sopisi sinulle paremmin, mutta älä ota riskiä joutua työttömäksi ja 3 kk karenssille.
Työnantajasi tuli tehdä aloite työsuhteen purkamiselle koeaikana, muuten tulee karenssi. Mulle on käynyt niin että sain niin helkutin surkean perehdytyksen yhteen työhön, että olin alusta alkaen aivan rikki ja mietin pois pääsyä. Mun onneksi työnantaja otti asian puheeksi, eikä irtisanominen siis johtunut minusta enkä joutunut kärsimään karenssia.
Ap sanoi, että hänellä ei ole alan koulutusta. Hän ei siis ole muodollisestikaan pätevä tuohon hommaansa.
Mutta no, työelämä on sellaista. Itse pitäisin kiinni vaativasta työpaikasta jos on sellaisen kerran onnistunut saamaan. Minä taas olen sellaisessa tilanteessa, että olen liian suorittavassa työssä. Työ on kuitenkin asiantuntijatyötä ja haastavaa, mutta kuitenkin liian matalalta tasolta. Teen näissä jatkuvasti virheitä - tosin se ihan oikeasti ei yleensä ole oma vikani. Kaipaisin kehitys- ja johtotehtäviä, tunnen meneväni "hukkaan" noissa vääränlaisissa töissä.