Lue keskustelun säännöt.
Miksi lukiossa on pakko järjestää vanhojen tansseja?
15.02.2018 |
Kun suurin merkitys on saada kiusata niitä joiden pariksi kukaan ei halua.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Minua lähinnä ahdistaa muoviset kiinamekot, joissa tytöt luulevat olevan kovinkin juhlavia. Lähinnä halvan naamiaispuvun oloisia ja silti niistä maksetaan useita satasia.
Itse tanssin ysärin puolivälissä ja meillä oli kyllä leveät iltapuvut, mutta useimmilla laadukkaat pukuvuokraamosta tai itse tehdyt. Moni kävi kampaajalla, mutta ihan itsekin tehdyt kampaukset kyllä kelpasivat. Katselin juuri kuvia ja oikeasti mielestäni näytti juhlavalta ja arvokkaalta.
Meillä oli melko tasamäärä poikia ja tyttöjä ja suurin osa kyllä osallistui. Itse en ollut mikään suosittu, mutta parin kyllä sain.
Samaa mieltä. Ne olkaimettomat pastellihirvitykset ovat jotenkin tämän kertakäyttökulttuurin räikeimpiä ilmentymiä. Plus että se, kun tytöt nykivät mekkojaan ylöspäin tuskaisen oloisena on myötähäpeää nostattavaa. Onneksi ne alkavat jo hieman olla menossa out. Toivottavasti laatu tulee takaisin, vaatimattomuudesta nyt lienee turha haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuonna 2002 kurssin loppupuolella parien muodostus. Ne, joilla ei vielä ollut paria, paritettiin keskenään. Taisi olla ihan arvalla viimeiset. Osa pojista tanssi kahteen kertaan, kun joka tapauksessa kahdessa erässä tanssittiin. Myös tyttöpareja oli, siis ihan kaveripareja.
Jep, meillä oli myös tyttöpareja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ne ei-niin-suositut sitten voi tanssia keskenään?
Koska epäsuositut tytöt ovat mieluummin tanssimatta kuin tanssivat epäsuositun pojan kanssa
Ei pidä paikkaansa, ihme leffaluuloja taas liikenteessä ihan kuin lukiossa enää olisi tuollaista hierarkia järjestystä jossa alempi ihailee ylempää.
Leffaluuloja? :D voisiko olla mahdollista, että oon itse käynyt lukion? Epäsuositut tytöt eivät joko tanssineet tai hankkivat tansseihin jonkun siskonkumminserkun
Huutista. Missäköhän takapajulassa oot käynyt lukion. Silloin kun minulla oli noi tanssit niin monet "epäsuositut" tytöt tanssivat siellä ja saivat parikseen saman koulun poikia.
Kyseessä oli eräs pk-seudun hyvämaineinen tyttövaltainen lukio. Voit vain arvata kuinka voittajafiilis on, kun ei meinaa saada paria, vaikka poikia on selvästi vähemmän
Miksi parin pitää olla vastakkaista sukupuolta? Meillä on todellakin tyttövaltainen lukio ja joka vuosi noin 1/3-1/4 on tyttöpareja. Luultavasti tänäänkin tämä päästään näkemään.
Lukiot tyttöistyneet. Pojan ei tarvinnut aikanaan pyytää tyttöä vaan tyttö varasi pojan varhaisessa vaiheessa. Hienoakatsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Aika eri kokemus minulla samalta ajalta (pääkaupunkiseudun ns. eliittilukio, ei mikään takapajula). Tyttöjä oli enemmän suhteessa poikiin. Jokaisen omalla vastuulla oli hankkia itselleen pari. Jos paria löytynyt, jäi vaan ilman, eikä voinut osallistua. Tuo käytäntö ei ollut mahdollista, että olisi ollut parina joku ulkopuolinen tai joku vanhempi tai nuorempi. Tanssit kuuluivat pakollisena liikuntatunteihin, jos ei ollut paria, piti istua katselemassa. Ujona ja epävarmana jäin ilman paria ja muistan, että tuo muiden tanssiharjoitusten pakollinen seuraaminen tuntui todella ikävältä. Toivottavasti tällaista ei ole enää. Itse päivänä pukeuduin, mutta seurasin siis muiden tansseja. Muitakin meitä "ylimääräisiä" oli. Samat käytännöt oli alueen muissa kouluissa tuona aikana, sisarusteni kouluissa. Tosi hienoa kuulla, että muualla on järjestetty koko homma paremmin. Muistan, että leimasi koko toista luokkaa tämä asia, että jäi ulkopuolelle, kun näistä tansseista vouhkattiin koko syksy ja alkutalvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli paljon hiljaisia poikia, jotka ei vaan menneet tansseihin. Ei kai kiinnostanut. Oli ainakin yksi tyttöpari ja joku eri luokalta lainattu poika. Tosi pitkään olin ajatellut, että en halua ikinä mennä tansseihin, mutta juuri ennen harjoitusten alkamista mieli muuttui. Harmi kun olin koulun epäsuosituin tyttö ja kukaan poika ei olisi minun parikseni ikinä tullut. Enpä olisi uskaltanut kysyäkään. Kadehtien ja katkerana kävin katsomassa salaa muiden tansseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Aika eri kokemus minulla samalta ajalta (pääkaupunkiseudun ns. eliittilukio, ei mikään takapajula). Tyttöjä oli enemmän suhteessa poikiin. Jokaisen omalla vastuulla oli hankkia itselleen pari. Jos paria löytynyt, jäi vaan ilman, eikä voinut osallistua. Tuo käytäntö ei ollut mahdollista, että olisi ollut parina joku ulkopuolinen tai joku vanhempi tai nuorempi. Tanssit kuuluivat pakollisena liikuntatunteihin, jos ei ollut paria, piti istua katselemassa. Ujona ja epävarmana jäin ilman paria ja muistan, että tuo muiden tanssiharjoitusten pakollinen seuraaminen tuntui todella ikävältä. Toivottavasti tällaista ei ole enää. Itse päivänä pukeuduin, mutta seurasin siis muiden tansseja. Muitakin meitä "ylimääräisiä" oli. Samat käytännöt oli alueen muissa kouluissa tuona aikana, sisarusteni kouluissa. Tosi hienoa kuulla, että muualla on järjestetty koko homma paremmin. Muistan, että leimasi koko toista luokkaa tämä asia, että jäi ulkopuolelle, kun näistä tansseista vouhkattiin koko syksy ja alkutalvi.
No, tuo kokemus, jota lainasit, taas on peräisin juuri sellaisesta takapajulasta. Voi sitten miettiä, kumpi mahtoi olla paremmin järjestetty juttu, eliittilukion vai takapajulan lukion tanssit, joissa jokainen halukas pääsi tanssimaan (ja joissa ne tanssit kuuluivat samalla tavalla pakollisena liikunnan kursseihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Eräälle tutulle tytölle yritettiin kovasti hankkia paria muualta, mutta kaikki yritykset kariutuivat. Alkuperäinen pari lopetti kesken. Oli mekko ja harjoitukset käyty. Kyllä mahtoi harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Perinne? Itse olen ollut lukion kakkosella vuonna 83. Ei meillä ollut tuollaisia tansseja. Onneksi, koska olin niitä ei-suosittuja. Oma tyttäreni on kakkosella nyt, mutta ei halunnut tanssia, koska ei halunnut laittaa satasia yhden päivän tapahtumaan.
Mun äiti on syntynyt vuonna 1946 ja jo hän on tanssinut vanhat aikanaan lukiossa. Erona, että vaatteet olivat oikeasti vanhoja, ne etsittiin isovanhempien kaapeista. Tarkoitus on korostaa sitä, että kakkosista tulee lukion vanhimpia kun abit ovat lähteneet pois.
Itse olen aloittanut koulun 70-luvun lopussa ja silloin pukeuduttiin juhlapukuihin, mutta tyyli oli vanhanaikainen. Muistan kun vanhat kiertelivät alakoulussa ja tulivat luokkiin "opettamaan" hetkeksi. Tyttöjen pukuja ihailtiin.
Omat vanhani olivat vuonna 1989 ja silloinkin yhä tyyli oli ennenkaikkea vanha. Tytöt hakivat puvut yleensä pukuvuokraamosta ja muistan, että esim. Maikkarin pukuvarasto vuokrasi pukuja ja sinne jonotettiin tyyliin yötä myöten. Itse olin niin pienikokoinen, että en olis saanut mistään valmista pukua, joten tuttu ompeli mulle puvun. Mallia katsottiin vanhoista kuvista ja kankaat olivat verhokankaita.
Kampaajalla käytiin jo silloin yleisesti, mutta muuten panostuksena oli puvun vuokra ja kampaus. Ihan eri sfääristä kuin nykyinen yli tonninkin panostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Aika eri kokemus minulla samalta ajalta (pääkaupunkiseudun ns. eliittilukio, ei mikään takapajula). Tyttöjä oli enemmän suhteessa poikiin. Jokaisen omalla vastuulla oli hankkia itselleen pari. Jos paria löytynyt, jäi vaan ilman, eikä voinut osallistua. Tuo käytäntö ei ollut mahdollista, että olisi ollut parina joku ulkopuolinen tai joku vanhempi tai nuorempi. Tanssit kuuluivat pakollisena liikuntatunteihin, jos ei ollut paria, piti istua katselemassa. Ujona ja epävarmana jäin ilman paria ja muistan, että tuo muiden tanssiharjoitusten pakollinen seuraaminen tuntui todella ikävältä. Toivottavasti tällaista ei ole enää. Itse päivänä pukeuduin, mutta seurasin siis muiden tansseja. Muitakin meitä "ylimääräisiä" oli. Samat käytännöt oli alueen muissa kouluissa tuona aikana, sisarusteni kouluissa. Tosi hienoa kuulla, että muualla on järjestetty koko homma paremmin. Muistan, että leimasi koko toista luokkaa tämä asia, että jäi ulkopuolelle, kun näistä tansseista vouhkattiin koko syksy ja alkutalvi.
No, huh, onneksi meillä ei sentään millään liikuntatunneilla tanssittu tai minä en ainakaa joutunut muiden harjoituksia seuraamaan, enkä menemään tansseihin katsojaksi. Aika kamala ajatus. Kaikkea kuuleekin. Olisin varmaan itkenyt siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Aika eri kokemus minulla samalta ajalta (pääkaupunkiseudun ns. eliittilukio, ei mikään takapajula). Tyttöjä oli enemmän suhteessa poikiin. Jokaisen omalla vastuulla oli hankkia itselleen pari. Jos paria löytynyt, jäi vaan ilman, eikä voinut osallistua. Tuo käytäntö ei ollut mahdollista, että olisi ollut parina joku ulkopuolinen tai joku vanhempi tai nuorempi. Tanssit kuuluivat pakollisena liikuntatunteihin, jos ei ollut paria, piti istua katselemassa. Ujona ja epävarmana jäin ilman paria ja muistan, että tuo muiden tanssiharjoitusten pakollinen seuraaminen tuntui todella ikävältä. Toivottavasti tällaista ei ole enää. Itse päivänä pukeuduin, mutta seurasin siis muiden tansseja. Muitakin meitä "ylimääräisiä" oli. Samat käytännöt oli alueen muissa kouluissa tuona aikana, sisarusteni kouluissa. Tosi hienoa kuulla, että muualla on järjestetty koko homma paremmin. Muistan, että leimasi koko toista luokkaa tämä asia, että jäi ulkopuolelle, kun näistä tansseista vouhkattiin koko syksy ja alkutalvi.
No, tuo kokemus, jota lainasit, taas on peräisin juuri sellaisesta takapajulasta. Voi sitten miettiä, kumpi mahtoi olla paremmin järjestetty juttu, eliittilukion vai takapajulan lukion tanssit, joissa jokainen halukas pääsi tanssimaan (ja joissa ne tanssit kuuluivat samalla tavalla pakollisena liikunnan kursseihin).
Tuo minun takapajula -kommenttini oli suunnattu aiemmin ketjussa olevaan kommenttiin, jossa arveltiin, että vain jossain "takapajulan" lukioissa olisi ollut huonosti järjestetty tämä parinmuodostus. Se ei tainnut ollakaan sinun kommenttisi. Selvästi on ollut koulukohtaista nämä käytännöt ainakin silloin aikoinaan. Olisin toivonut, että oman kouluni käytännöt olisivat olleet vastaavat kuin teillä, mutta omalla vastuulla oli ja rajoitukset tekivät hommasta käytännössä mahdottoman. Opettajat eivät osallistuneet parinmuodotukseen millään tavalla. Huono maku jäi tosiaan koko kakkosluokasta tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä ole pakko tanssia. Kun itse menin lukioon muistan kun jo ekalla alettiin varailemaan pareja ja katselemaan sillä silmällä yms. Päätin jo siinä vaiheessa että tämä ei ole mun juttu. En tykkää tanssia, en innostu mistään puvuista tai prinsessaleikeistä ja koko perinne on muovautunut aivan älyttömäksi jenkki ball gala -apinoinniksi. Meidän lukiossa oli paljon ihmisiä, jotka eivät halunneet osallistua ja se oli ihan fine. Toki varmasti, ikävä kyllä, heitäkin jotka halusivat tanssia, mutta eivät löytäneet paria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ne ei-niin-suositut sitten voi tanssia keskenään?
Koska epäsuositut tytöt ovat mieluummin tanssimatta kuin tanssivat epäsuositun pojan kanssa
Ei pidä paikkaansa, ihme leffaluuloja taas liikenteessä ihan kuin lukiossa enää olisi tuollaista hierarkia järjestystä jossa alempi ihailee ylempää.
Leffaluuloja? :D voisiko olla mahdollista, että oon itse käynyt lukion? Epäsuositut tytöt eivät joko tanssineet tai hankkivat tansseihin jonkun siskonkumminserkun
Huutista. Missäköhän takapajulassa oot käynyt lukion. Silloin kun minulla oli noi tanssit niin monet "epäsuositut" tytöt tanssivat siellä ja saivat parikseen saman koulun poikia.
Kyseessä oli eräs pk-seudun hyvämaineinen tyttövaltainen lukio. Voit vain arvata kuinka voittajafiilis on, kun ei meinaa saada paria, vaikka poikia on selvästi vähemmän
Miksi parin pitää olla vastakkaista sukupuolta? Meillä on todellakin tyttövaltainen lukio ja joka vuosi noin 1/3-1/4 on tyttöpareja. Luultavasti tänäänkin tämä päästään näkemään.
No kuinka monta poikaparia olet nähnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin kummallista tämä "epäsuositut tytöt eivät tanssi" -mantra... Niin kauan kuin mä olen vanhojen tansseista ollut tietoinen, poikien vähyys on aina ollut ongelma. Mutta jo silloin, kun mä olin lukiossa 90-luvun puolivälissä, ongelmaa ei suinkaan ratkaistu sillä, että "epäsuositut tytöt ei tanssi", vaan tytöille järjestettiin pareja joko oman koulun nuoremmista tai vanhemmista pojista (pari viikkoa sitten juttelin yhden tutut pojan kanssa, joka tanssii tänä vuonna kolmannet vanhansa) ja kauppiksen pojista. Joinakin vuosina tanssipartnereita tuli myös naapuripaikkakunnilta. Opettajat auttoivat järkkäämään, jotta kaikki halukkaat pääsivät tanssimaan.
Aika eri kokemus minulla samalta ajalta (pääkaupunkiseudun ns. eliittilukio, ei mikään takapajula). Tyttöjä oli enemmän suhteessa poikiin. Jokaisen omalla vastuulla oli hankkia itselleen pari. Jos paria löytynyt, jäi vaan ilman, eikä voinut osallistua. Tuo käytäntö ei ollut mahdollista, että olisi ollut parina joku ulkopuolinen tai joku vanhempi tai nuorempi. Tanssit kuuluivat pakollisena liikuntatunteihin, jos ei ollut paria, piti istua katselemassa. Ujona ja epävarmana jäin ilman paria ja muistan, että tuo muiden tanssiharjoitusten pakollinen seuraaminen tuntui todella ikävältä. Toivottavasti tällaista ei ole enää. Itse päivänä pukeuduin, mutta seurasin siis muiden tansseja. Muitakin meitä "ylimääräisiä" oli. Samat käytännöt oli alueen muissa kouluissa tuona aikana, sisarusteni kouluissa. Tosi hienoa kuulla, että muualla on järjestetty koko homma paremmin. Muistan, että leimasi koko toista luokkaa tämä asia, että jäi ulkopuolelle, kun näistä tansseista vouhkattiin koko syksy ja alkutalvi.
No, huh, onneksi meillä ei sentään millään liikuntatunneilla tanssittu tai minä en ainakaa joutunut muiden harjoituksia seuraamaan, enkä menemään tansseihin katsojaksi. Aika kamala ajatus. Kaikkea kuuleekin. Olisin varmaan itkenyt siellä.
Itku tuli kotona monta kertaa. Tuolla harjoituksissa ym. piti yrittää näytellä, että ei tunnu missään, taustalla myös koulukiusaamista. Silloin kiusaamisesta ei puhuttu kovin paljon, onneksi nykyään yritetään tehdä jotain asialle ja on enemmän ok puhua asiasta.
Minä kävin lukion 80-luvulla ja silloin vanhojen tanssit oli lähinnä sellainen läpihuutojuttu, johon kukaan ei kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Mitään suosittuja tai ei-suosittuja oppilaita ei ollut. Tanssittiin (keskellä päivää) jonkin aikaa koulun liikuntasalissa ja homma oli siinä. Tämä oli minun muistoni, joillakin voi olla toista.
Vierailija kirjoitti:
no se on sen luuserin oma vika jos ei ketään saa
Mä oon tanssinut vanhojen tansseja vuonna -88. Kävin lukiota, jossa oli 70 tyttöä ja 30 poikaa meidän luokka-asteella. Sanomattakin on kait selvää, että kaikille tytöille ei riittänyt poikaa pariksi. Mutta kaikki pukeutui, kaikki tanssi ja kaikki lähti jatkoille, ihan tosi kiva päivä ja ilta. Kukaan ei ollut luuseri.
No minä en saanut ketään parikseni kun osallistuvia poikia oli paljon vähemmän kuin tyttöjä, eikä minulla ollut oikeastaan ketään kaveripoikaakaan, joka olisi voinut tulla kanssani. Silloin ehkä harmitti, nykyisin ei vähääkään. Kaikki kaverini - sekä silloin lukiossa että myöhemminkin elämässä - ovat kertoneet, että vanhojen jatkot olivat joko kamalat tai todella tylsät.
En koe menettäneeni mitään, sillä olen saanut pukeutua iltapukuun ja pyörähdellä samat tanssit yliopiston vuosijuhlissa monet kerrat. Kiva juttu kuitenkin niille, joiden vanhat ovat olleet mukava kokemus - enkä tosiaan ole oman kokemukseni vuoksi sitä mieltä, ettei tansseja edes saisi järjestää.
Juuri noin pitäisi ollakin, että järkätään niitä pareja muualta, jos omalla vuosikurssilla ei riitä! Varmasti abeista, ekaluokkalaisista tai vaikka amiksen puolelta löytyisi halukkaita tanssijoita. Kivaa, että opettajat ovat toimineet tämän eteen. Meidänkin ope kauheasti puhui parien järkkäämisestä, muttei tehnyt asialle mitään.
https://www.cosmopolitan.fi/blogit/maryam-razavi/wanhojen-tansseista
Näköjään jäi huippumallikin yksin ilman paria.
Ei minulla ollut kavereita lukiossa saatikka ketään pariksi. Tanssin toisen kanssa jolla ei ollut ketään. Meillä oli ihan yhtää kivaa kuin kaikilla muilla.