Lue keskustelun säännöt.
60-vuotias äitini on muuttunut hirviöksi
15.02.2018 |
Onko kyseessä vaihdevuodet vai tuleeko ne aiemmin? Miten voin toimia? Olen itse ihan puhki tapaamistemme jälkeen, mutta mukavaa olisi jonkinlaiset välit säilyttää.
Äidistäni on yhtäkkiä tullut todella herkkänahkainen marttyyri. Koko ajan saa olla varpaillaan. Veljeni ei ole yhtä läheinen äitimme kanssa ja hän ei ole huomannut mitään muutosta. Tuntuu mahdottomalta huomauttaa äidilleni hänen käytöksestään, sillä siitä vasta seuraisi kohtaus.
Kohtalotovereita?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä alkoivat vaihdevuodet äskettäin, vasta kuudenkympin kieppeillä. Olen huomannut, että niiden myötä hänestä on tullut ajoittain vanhanaikainen ja joustamaton. Jotkut hänen mielipiteistään, mm. tasa-arvoon liittyvät, saavat mut raivon partaalle. Valittaa myös koko ajan työstään ja haluaisi jo jäädä eläkkeelle. Olen huomannut vaihtavani kuulumisia enemmän isäni kanssa...
Sama juttu erään työkaverin kanssa. Muutenkin vähän vanhahtava, jääräpäinen luonne, likainen mielikuvitus ja moralisti samassa paketissa. Plussana( miinuksena...) paljon vaivoja ja tapa raataa liikaa. Hyvänä päivänä ihan ok, mutta huonona tuli silmille kun kysyi tehtiinkö työmme oikein.
Näki r*nkkareita, pervoja ja läähättäjiä siellä missä muut ei- mitäs tunki nenänsä melkein kiinni työhömme kuuluviin peseytyviin ihmisiin. Myös naisiin.
Hävettää myöntää, mutta olin melko huojentunut kun akka katkaisi omaa syytään kätensä ja jäi vuoden saikulle. Sieltä palattuaan oli jo paljon mukavampi ja päättikin jäädä pian töistä.
Toinen esimerkki on mieheni täti, joka alkoi mm. kostaa omalle pojalleen sitä, että tämä ei enää suostunut hänen orjakseen. Irtisanoutui ja otti huostaanotetun alkkisten lapsen tuottamaan itselleen rahaa mm. bilettämiseen.
Ja tämäkin ihminen on parhaimmillaan ollut mitä mainioin muija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kuusikymppinen, mutta en tunne itseäni hirviöksi, enkä usko, että lähipiiri tai ystävät ja tuttavat sanoisivat minua hirviöksi. Olen kaikkea muuta. Voin kuitenkin kuvitella muuttuvani hirviöksi, jos minua kohdellaan alentavasti ja pidetään toisten elämän arkkitehtinä.
Äitisi kohdalla ongelma saattaa olla siinä, että nyt äitisi etsii uusia tapoja kommunikoida. Aikaisemmin hän on ehkä ollut "palvelijan" asemassa, ja joutunut vain ajattelemaan muiden parasta, ja hän on ollut hiljaa omista ajatuksistaan. Hän on ehkä nyt havahtunut siihen, että hänelläkin on ääni ja puhevalta, ja hän haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sinä hänen lapsenaan haluat yhä hiljentää hänet ja alentaa pikku äityliksi, jolla ei ole muuta hyväksyttävää olomuotoa kuin lapsiensa palvelijana.
Itsekin äitinä olen joutunut taistelemaan äänioikeuteni ja oikeuksieni puolesta, enkä ole antanut alentaa itseäni hiljaiseksi ja äänettömäksi yhteistyökumppaniksi. Minulla on omat mielipiteeni, ja olen oikeutettu niihin äitinäkin, ja ihmisenä, ja naisena, ja puolisona, ja lapsena.
Nuivalta kuulostat. N45.
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.
Miksi sitten vedit porot torveen, kun arvosteltiin jotakuta muuta?
Anteeksi jos olen itse nuiva, mutta tunnuit reagoivan liian henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna lapsellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeelle jääminen voi olla usein kriisi, nostaa tarpeettomuuden ja yksinäisyyden tunteita pintaan
Mä saan kriisin, jos EN pääse koskaan eläkkeelle.
Ei se työelämä ole kiinnostunut minusta enkä minä siitä niin paljon, että ikävä tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä vaihdevuodet vai tuleeko ne aiemmin? Miten voin toimia? Olen itse ihan puhki tapaamistemme jälkeen, mutta mukavaa olisi jonkinlaiset välit säilyttää.
Äidistäni on yhtäkkiä tullut todella herkkänahkainen marttyyri. Koko ajan saa olla varpaillaan. Veljeni ei ole yhtä läheinen äitimme kanssa ja hän ei ole huomannut mitään muutosta. Tuntuu mahdottomalta huomauttaa äidilleni hänen käytöksestään, sillä siitä vasta seuraisi kohtaus.
Kohtalotovereita?
Älä välitä. Lähes jokaisesta suomalaisesta naisesta tulee hirviö. Näkeehän sen jo lukemalla tätä palstaa.
Voi olla masentunut, hormonitasot laskee ja siitä seuraa usein masennusta, joka näkyy tuollaisena käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä tavannut pari tuota ikäluokkaa olevaa ihmisoksennusta. Kumpikin naisia.
Ikä ei tuo viisautta kyllä yhtään.
Ne iäkkäät viisaat ovat olleet sitä jo aiemmin.
Sitten on joku sanoo vastaan tai ei myötäle täysin dingdong tyyppiä nin vedetään säälikortti esiin. On joku sairaus. Mitään myötätuntoa ei silti anneta muiden kärsimyksille.
Ja sitten se jatkuva rutina toisten mukamas tekemättömistä töistä vaikka itse tekee ja unohtelee asioita.
Rutisee vain päteäkseen. Esittää empaattisia kun siitä on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kuusikymppinen, mutta en tunne itseäni hirviöksi, enkä usko, että lähipiiri tai ystävät ja tuttavat sanoisivat minua hirviöksi. Olen kaikkea muuta. Voin kuitenkin kuvitella muuttuvani hirviöksi, jos minua kohdellaan alentavasti ja pidetään toisten elämän arkkitehtinä.
Äitisi kohdalla ongelma saattaa olla siinä, että nyt äitisi etsii uusia tapoja kommunikoida. Aikaisemmin hän on ehkä ollut "palvelijan" asemassa, ja joutunut vain ajattelemaan muiden parasta, ja hän on ollut hiljaa omista ajatuksistaan. Hän on ehkä nyt havahtunut siihen, että hänelläkin on ääni ja puhevalta, ja hän haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sinä hänen lapsenaan haluat yhä hiljentää hänet ja alentaa pikku äityliksi, jolla ei ole muuta hyväksyttävää olomuotoa kuin lapsiensa palvelijana.
Itsekin äitinä olen joutunut taistelemaan äänioikeuteni ja oikeuksieni puolesta, enkä ole antanut alentaa itseäni hiljaiseksi ja äänettömäksi yhteistyökumppaniksi. Minulla on omat mielipiteeni, ja olen oikeutettu niihin äitinäkin, ja ihmisenä, ja naisena, ja puolisona, ja lapsena.
Nuivalta kuulostat. N45.
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.
Miksi sitten vedit porot torveen, kun arvosteltiin jotakuta muuta?
Anteeksi jos olen itse nuiva, mutta tunnuit reagoivan liian henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna lapsellisesti.
Ei, vaan ajattelin, että moni nainen herää tässä elämänvaiheessa siihen, että lapset ovat aikuisia, mahdollisesti pitkä työura takana, eläkkeelle jääminen lähenee, eli herää kysymys kuka minä nyt olen. Tarvitseeko vielä olla ulkopuolisessa ohjauksessa, vaan joko saa elää itseellistä elämää, sellaista elämää jota ei ole ehkä koskaan saanut elää. Itse elän täysin erilaista elämää, joten sikäli en voi täysin samaistua. Ja ymmärräthän, että tämä oli vain yksi näkökulma asiaan. Voihan kyseisen henkilön "hirviömäisyys" johtua ihan muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hänellä on vaan jokin kriisi meneillään? Onhan näitä: kolmenkympin kriisi, neljänkympin kriisi jne. Ihminen sitten itse päättää elämänsä suunnan, lähteekö sille katkeran nahkasaranan tielle vai päättääkö iloita siitä hyvästä mitä elämässä on ja nauttia loppuelämästään. Mun lähipiiriin ei kyllä kuulu yhtään tuollaista kuusikymppistä, kaikki ovat iloisia ja hyvinvoivia ja oikein mukavia ja rentoja.
Ehkä sun kannattaisi jotenkin nätisti tiedustella äidiltäsi, että onko hänellä jotain ongelmia ja kertoa loukkaamatta, miltä susta tuntuu?
"Nahkasarana"....voi että, päivän paras!!!😀😄
"Nahkasarana" narisee, hah hah hah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä työkaverilla on aivokasvain, se selittäisi kyllä paljon.
Jotenkin tuossa iässä ne sellaiset viisaat naiset
tulevat viisaammaksi ja nämä ikuisesti keskenkasvuiset juoruakat oikein rumenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kuusikymppinen, mutta en tunne itseäni hirviöksi, enkä usko, että lähipiiri tai ystävät ja tuttavat sanoisivat minua hirviöksi. Olen kaikkea muuta. Voin kuitenkin kuvitella muuttuvani hirviöksi, jos minua kohdellaan alentavasti ja pidetään toisten elämän arkkitehtinä.
Äitisi kohdalla ongelma saattaa olla siinä, että nyt äitisi etsii uusia tapoja kommunikoida. Aikaisemmin hän on ehkä ollut "palvelijan" asemassa, ja joutunut vain ajattelemaan muiden parasta, ja hän on ollut hiljaa omista ajatuksistaan. Hän on ehkä nyt havahtunut siihen, että hänelläkin on ääni ja puhevalta, ja hän haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sinä hänen lapsenaan haluat yhä hiljentää hänet ja alentaa pikku äityliksi, jolla ei ole muuta hyväksyttävää olomuotoa kuin lapsiensa palvelijana.
Itsekin äitinä olen joutunut taistelemaan äänioikeuteni ja oikeuksieni puolesta, enkä ole antanut alentaa itseäni hiljaiseksi ja äänettömäksi yhteistyökumppaniksi. Minulla on omat mielipiteeni, ja olen oikeutettu niihin äitinäkin, ja ihmisenä, ja naisena, ja puolisona, ja lapsena.
Nuivalta kuulostat. N45.
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.
Miksi sitten vedit porot torveen, kun arvosteltiin jotakuta muuta?
Anteeksi jos olen itse nuiva, mutta tunnuit reagoivan liian henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna lapsellisesti.Ei, vaan ajattelin, että moni nainen herää tässä elämänvaiheessa siihen, että lapset ovat aikuisia, mahdollisesti pitkä työura takana, eläkkeelle jääminen lähenee, eli herää kysymys kuka minä nyt olen. Tarvitseeko vielä olla ulkopuolisessa ohjauksessa, vaan joko saa elää itseellistä elämää, sellaista elämää jota ei ole ehkä koskaan saanut elää. Itse elän täysin erilaista elämää, joten sikäli en voi täysin samaistua. Ja ymmärräthän, että tämä oli vain yksi näkökulma asiaan. Voihan kyseisen henkilön "hirviömäisyys" johtua ihan muista syistä.
Moni on hukassa kun on mahdollisuus elää miten haluaa ja tehdä mitä haluaa, mutta ei osaa tehdä vapaudellaan mitään kun on ulkoa aina ohjautunut miten muut haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kuusikymppinen, mutta en tunne itseäni hirviöksi, enkä usko, että lähipiiri tai ystävät ja tuttavat sanoisivat minua hirviöksi. Olen kaikkea muuta. Voin kuitenkin kuvitella muuttuvani hirviöksi, jos minua kohdellaan alentavasti ja pidetään toisten elämän arkkitehtinä.
Äitisi kohdalla ongelma saattaa olla siinä, että nyt äitisi etsii uusia tapoja kommunikoida. Aikaisemmin hän on ehkä ollut "palvelijan" asemassa, ja joutunut vain ajattelemaan muiden parasta, ja hän on ollut hiljaa omista ajatuksistaan. Hän on ehkä nyt havahtunut siihen, että hänelläkin on ääni ja puhevalta, ja hän haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sinä hänen lapsenaan haluat yhä hiljentää hänet ja alentaa pikku äityliksi, jolla ei ole muuta hyväksyttävää olomuotoa kuin lapsiensa palvelijana.
Itsekin äitinä olen joutunut taistelemaan äänioikeuteni ja oikeuksieni puolesta, enkä ole antanut alentaa itseäni hiljaiseksi ja äänettömäksi yhteistyökumppaniksi. Minulla on omat mielipiteeni, ja olen oikeutettu niihin äitinäkin, ja ihmisenä, ja naisena, ja puolisona, ja lapsena.
Nuivalta kuulostat. N45.
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.
Miksi sitten vedit porot torveen, kun arvosteltiin jotakuta muuta?
Anteeksi jos olen itse nuiva, mutta tunnuit reagoivan liian henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna lapsellisesti.Ei, vaan ajattelin, että moni nainen herää tässä elämänvaiheessa siihen, että lapset ovat aikuisia, mahdollisesti pitkä työura takana, eläkkeelle jääminen lähenee, eli herää kysymys kuka minä nyt olen. Tarvitseeko vielä olla ulkopuolisessa ohjauksessa, vaan joko saa elää itseellistä elämää, sellaista elämää jota ei ole ehkä koskaan saanut elää. Itse elän täysin erilaista elämää, joten sikäli en voi täysin samaistua. Ja ymmärräthän, että tämä oli vain yksi näkökulma asiaan. Voihan kyseisen henkilön "hirviömäisyys" johtua ihan muista syistä.
No jos havahtuu tuossa iässä, on elämä jäänyt elämättä. Esim. minun lapseni ovat 32/42 v kun olen 60.
Vähän ääriesimerkki, mutta en minäkään osaa samastua tuollaisiin elämänvaiheisiin.
Onko joku sairaus, kun pääsee noin nuorena eläkkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanat! On tullut paljon hyviä kommentteja. Ja oli hyvä lukea myös äitini ikätovereiden ajatuksia. Ja joku kirjoitti kuinka roolimme ovat voineet muuttua omien lapsieni myötä. Tämä pitää varmasti paikkansa.
Ihmissuhteet ovat aina niin hankalia välillä. Miten joku rakas voikin olla niin raivostuttava! Olemme aina olleet äitini kanssa aika erilaisia. Tämä tuntuu nyt korostuvan vielä enemmän. Ja pitää myös miettiä omaa käytöstäni. Kohtelenko äitiäni oikealla tavalla. Huomaan välillä ärsyyntyväni myös itse liian helposti häneen. Kiitos vastauksista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko joku sairaus, kun pääsee noin nuorena eläkkeelle?
Meillä pääsee ne jotka ovat aikoinaan ehtineet tehdä sopimuksen 60 v. eläköitymisestä. Nykyisillä nuoremmilla työntekijöillä ei tuo ole enää mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihanat! On tullut paljon hyviä kommentteja. Ja oli hyvä lukea myös äitini ikätovereiden ajatuksia. Ja joku kirjoitti kuinka roolimme ovat voineet muuttua omien lapsieni myötä. Tämä pitää varmasti paikkansa.
Ihmissuhteet ovat aina niin hankalia välillä. Miten joku rakas voikin olla niin raivostuttava! Olemme aina olleet äitini kanssa aika erilaisia. Tämä tuntuu nyt korostuvan vielä enemmän. Ja pitää myös miettiä omaa käytöstäni. Kohtelenko äitiäni oikealla tavalla. Huomaan välillä ärsyyntyväni myös itse liian helposti häneen. Kiitos vastauksista!
Ap
Jospa olet itsekin kasvanut äidistäsi eroon tai ainakin erilleen?
Olen omalla kohdallani tehnyt sen havainnon, että on luonnollista etten keski-iässäni enää kaipaa vanhempia. Isää on vähän ikävä, koska hän meni niin äkisti ja meillä olisi vielä ollut paljon asioita. Oikeastaahan tämän ikäisellä ei vanhempien edes kuuluisi olla elossa.
Äitini muutti kauemmas ja nyt olen siinä tilanteessa mistä olen haaveillut: lapsista nuorempi on pian aikuinen eikä äiti ole vielä ihan kasvis. Saan vihdoin hengähdystauon, koska hän ei ole ihan henkisesti terve ja hänen kanssaan ei aina ole ollut helppoa, etenkään viime vuosina.
Pienten lasten kanssa tarvitsisi tietenkin apua= ja on ikävä juttu jos sitä ei saa. Onneksi on muitakin tahoja kuin lähisuku. Toivottavasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös kuusikymppinen, mutta en tunne itseäni hirviöksi, enkä usko, että lähipiiri tai ystävät ja tuttavat sanoisivat minua hirviöksi. Olen kaikkea muuta. Voin kuitenkin kuvitella muuttuvani hirviöksi, jos minua kohdellaan alentavasti ja pidetään toisten elämän arkkitehtinä.
Äitisi kohdalla ongelma saattaa olla siinä, että nyt äitisi etsii uusia tapoja kommunikoida. Aikaisemmin hän on ehkä ollut "palvelijan" asemassa, ja joutunut vain ajattelemaan muiden parasta, ja hän on ollut hiljaa omista ajatuksistaan. Hän on ehkä nyt havahtunut siihen, että hänelläkin on ääni ja puhevalta, ja hän haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta sinä hänen lapsenaan haluat yhä hiljentää hänet ja alentaa pikku äityliksi, jolla ei ole muuta hyväksyttävää olomuotoa kuin lapsiensa palvelijana.
Itsekin äitinä olen joutunut taistelemaan äänioikeuteni ja oikeuksieni puolesta, enkä ole antanut alentaa itseäni hiljaiseksi ja äänettömäksi yhteistyökumppaniksi. Minulla on omat mielipiteeni, ja olen oikeutettu niihin äitinäkin, ja ihmisenä, ja naisena, ja puolisona, ja lapsena.
Nuivalta kuulostat. N45.
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.
Miksi sitten vedit porot torveen, kun arvosteltiin jotakuta muuta?
Anteeksi jos olen itse nuiva, mutta tunnuit reagoivan liian henkilökohtaisesti ja suoraan sanottuna lapsellisesti.Ei, vaan ajattelin, että moni nainen herää tässä elämänvaiheessa siihen, että lapset ovat aikuisia, mahdollisesti pitkä työura takana, eläkkeelle jääminen lähenee, eli herää kysymys kuka minä nyt olen. Tarvitseeko vielä olla ulkopuolisessa ohjauksessa, vaan joko saa elää itseellistä elämää, sellaista elämää jota ei ole ehkä koskaan saanut elää. Itse elän täysin erilaista elämää, joten sikäli en voi täysin samaistua. Ja ymmärräthän, että tämä oli vain yksi näkökulma asiaan. Voihan kyseisen henkilön "hirviömäisyys" johtua ihan muista syistä.
Moni on hukassa kun on mahdollisuus elää miten haluaa ja tehdä mitä haluaa, mutta ei osaa tehdä vapaudellaan mitään kun on ulkoa aina ohjautunut miten muut haluaa.
Tai sitten ei osata hellittää niistä velvollisuuksista. Ollaan korvaamattomia. Monella on kyllä vanhoja vanhempia ym. hoidettavia jotka eivät hyväksy että lapsetkin vanhenee ja väsyy.
Tutulta kuulostaa. Oma äitini on nyt 70, mutta vuosikausia saman asian kanssa on taisteltu. Äidistä on tullut marttyyri, joka ei muista enää mitään hyvää. Hän muistaa vain kaikki vääryydet, lapsuudesta saakka, ja niitä jauhaa ja märehtii päivästä toiseen. Jos ei kiltisti nyökyttele ja ole samaa mieltä, saa kuulla kuinka kylmä ja kamala ihminen on, ja päivittelyä siitä, miten ihmeessä hänen lapsestaan on kasvanut tuollainen ihmishirviö. Omien lastensa asiat ei kiinnosta enää tippaakaan, mutta lasten pitää olla valmiita kuuntelemaan yli kolmen tunnin katkeruuden täyttämiä monologeja puhelimessa iltaisin, useita kertoja viikossa. Lastensa syntymäpäiviä ei viitsi muistaa edes tekstiviestillä, mutta loukkaantuu verisesti jos lapset eivät muista häntä lahjoin ja kukkasin. Näitä juttuja riittäisi. Lapsuudessa oli kyllä hyvä äiti, mutta vanhetessa jotakin outo tapahtui. Eläkkeellejäämisestä ei ole kyse, jäi sairaseläkkeelle noin 10 vuotta ennen varsinaista eläkeikää.
Tekipäs hyvää hieman tuulettaa..
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä vaihdevuodet vai tuleeko ne aiemmin? Miten voin toimia? Olen itse ihan puhki tapaamistemme jälkeen, mutta mukavaa olisi jonkinlaiset välit säilyttää.
Äidistäni on yhtäkkiä tullut todella herkkänahkainen marttyyri. Koko ajan saa olla varpaillaan. Veljeni ei ole yhtä läheinen äitimme kanssa ja hän ei ole huomannut mitään muutosta. Tuntuu mahdottomalta huomauttaa äidilleni hänen käytöksestään, sillä siitä vasta seuraisi kohtaus.
Kohtalotovereita?
Etpä nyt paljon kerro käytöksestä. Kerro nyt jotain esimerkkejä, jotta tämä ei ole vain keskustelu siitä miten vanhat naiset on kamalia. Veli ei huomaa eroa? Millainen äitisi sitten ennen ollut? Rento hippi?
Voin vakuuttaa sinulle, että olen kaikkea muuta kuin nuiva. Jos joltakin läheiseltä tai ystävältä tai tuttavalta kysyttäisiin miten kuvailee minua, niin en usko että ilmaisu nuiva tulisi heille ihan heti mieleen. Kysy minun isältä, veljiltä, siskoilta, tädeiltä, sediltä, puolisolta, hänen sukulaisilta, lapselta, hänen puolisolta, lapsenlapsilta, tuntemiltani serkuilta, läheisiltä ystäviltä, tutuilta.