Päiväkirjastani: Olen neitsyt varmaan 50-vuotiaanakin enkä koskaan saa ketään...

Nyt naurattaa, mutta silloin kai sitä oli ihan tosissaan... Olin myös vielä lukiossa ihan varma siitä, ettei minusta tule ikinä yhtään mitään.

ja laitoin rastin niiden kohdalle, jotka seurustelevat. Sitten nyyhkin, että lähes kaikilla on poikakaveri paitsi mulla. No, nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin olen naimisissa ja toinen lapsi tulossa, ja monet näistä sen aikaisista kavereista sinkkuja. Ei sillä, että " mies ja lapsia" olisi mikään elämässä onnistumisen mittari, mutta eipä sitä kyllä koskaan tiedä, miten elämä menee. Voi kun tuolloin alle parikymppisenä olisi sen tiedostanut, mutta kai siinä iässä tietty epätoivo & ehdottomuus kuuluu asiaan.. =)

Taisin olla kovin itsekriittinen silloin, kun nyt olen ihan tyytyväinen itseeni kolmekymppisenä kohta kolmen lapsen äitinä.