Uusi kumppani (mies) ei kuuntele

Kertomalla, että sinulle tulee tunne, etteivät sinun asiasi kiinnosta häntä, ja siitä tulee sinulle paha mieli.

Turhaa ajanhaaskausta tämä meidän juttu, minä ansaitsen kultaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertomalla, että sinulle tulee tunne, etteivät sinun asiasi kiinnosta häntä, ja siitä tulee sinulle paha mieli.

No näinhän se on ja näin aion sanoa, mikä lie heikko hetki eilen :D

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Miten itse vastaat hänen kuulumisiin? Alat selostamaan omaa päivääsi?

Sillä on toinen.

Miten toisen kuulumiseen pitäisi reagoida? Ihquu, mahtavaa, jne

Kakspiippuinen juttu.. Toisaalta on hyvä, että mies kertoo sinulle omista asioistaan.

Toki pitää olla vastavuoroisuutta. Jos sinusta tuntuu, että hän ei kuuntele vastaavasti sinua, hän ei välttämättä ole kiinnostunut SINUSTA, vaan siitä, että voi vihdoin kertoa ajatuksiaan sinulle.

Ehdottonasti sinun täytyy nyt avata suusi tästä miehelle. Hyvää parisuhdetta rakennetaan keskustelemalla. Kukaan ei voi olla ajatusten lukija.

Just niin kuin mun anoppi: puhuu, puhuu ja puhuu. Sitten, kun saan väliin sanottua jotain, hän sanoo ”Aijaa” ja jatkaa omia juttujaan.

Anoppia en enää ryhdy kasvattamaan, mutta miehelle voisit sanoa, että oletko huomannut, että sinun kannattaisi kehittää kuuntelemisen taitojasi. Se on oikeasti opittavissa oleva asia.

Se ei oo varmaan kauaa ollu sinkkuna?

Jos on kyse kirjoitetuista viesteistä, ehkä ei ole tullut ajatelleeksi että toisen ajatuksia voisi kommentoida.

Etpä se sinäkään taida ihan hiljainen olla viestin pituudesta päätellen, joten tässä taitaa olla nyt kahden moottoriturvan taistelu meneillään.

Seurustelin tuollaisen miehen kanssa kolmisen vuotta. Asuttiin aluksi eri paikkakunnilla niin asia korostui. Soiteltiin joka ilta pitkiä puheluita, joissa hän kertoi asioitaan ja miten päivänsä oli mennyt. Olin vaan jo rakastunut niin en slempannut miestä, mutta huomioin toki asian. Sen jälkeen, kun oltiin erottu pysyttiin jonkinnäköisinä kavereina. Kerran aikojen päästä päästä erosta menin hänen luonaan käymään hakemaan jotakin viimeisiä pikku tavaroitani tms. Istuin hänen luonaan ehkä tunnin. Koko sen tunnin hän kertoi itsestään ja elämästään. Ei kysynyt ollenkaan edes, että mitä kuuluu. Olen sitä mieltä, että se on luonne, jos ei ole kiinnostunut muuta kun itsestään. Toista naista ei ollut ja oltiin molemmat rakastuneita. Toimii kaikkien kanssa samoin.

Minulla on myös ollut tuollainen mieskaveri joskus, mutta huomasin aika nopeasti, että hän ei käytännöllisesti katsoen tiennyt minusta yhtään mitään. Hänen kaikki asiat oli kyllä selvitetty viimeistä myöten, mutta jossakin vaiheessa aloin miettimään, että jos mies ei tiennyt edes oliko minulla sisaruksia kun olimme olleet pari viikkoa yhdessä, niin se kertoi paljon. Enkä ole todellakaan se hiljaisin nainen, vaan juttelen mielelläni.

Huomasin, että tapaamiset ja puhelut olivat menneet suurinpiirtein samalla kaavalla aina, eli minä kyselin häneltä, hän vastasi ja minä kyselin lisää, johon mies taas vastasi. Vastakysymyksiä ei tullut, vaikka ne olisi ollut erittäin helppo siihen sekaan laittaa ja koska en häntä halunnut keskeyttää, niin kuuntelin. Mies myös oletti minun olevan tietynlainen ja suhteen loppuessa oli hyvin yllättynyt siitä, kun kysyin häneltä jotakin ihan perusjuttuja itsestäni ja en ollutkaan sellainen kuin hän oli kuvitellut sitten. Yksi juttu oli, että hän luuli minun juovan kahvia. No en juo, mutta keitin sitä aina hänelle. Ei siis periaatteessa mitään isoja asioita, mutta jos miestä ei kiinnosta minusta mitään tietää, niin ei sellaiselle suhteelle tulevaisuutta ole.

Asian huomattuani pistin poikki ja kerroin miehelle missä oli mielestäni vikaan mennyt. Mies olisi siltä istumalta halunnut alkaa kyselemään minun juttujani, mutta tympäisi niin kovasti, että en lähtenyt enää aloittamaan alusta.

En jaksaisi tuollaista montaa viikkoa. Ehkä nuorempana ja tyhmempänä olisin jaksanut, mutta nyt kun olen tavannut fiksuja ja mukavia miehiä, niin itsestään kalkattava äijä saisi kalkattaa ihan keskenään.

Onko hän tuollainen vain viestitellessä vai ihan muutenkin? Jos mies ei tapaamisten aikanakaan kauheasti kysele mitään tai osoita kiinnostusta toisen asioihin, niin en itse ainakaan jaksaisi kovin kauaa jatkaa. 

Up

Sulla on minäminä-mies. Mutta otsikko johtaa harhaan, ap. Mies kyllä kuuntelee mutta häntä ei kiinnosta miten sun päivä on mennyt yms. pienet arkipäiväiset asiat. Tosi kurjaa kyllä tuollainen monologi-meininki.

Määrä oon joskus miettinyt, että olenkohan mä tuollainen.. Mulla on jotenkin tosi korkea kynnys kysellä ihmisiltä (etenkin vähänkään vieraammilta) niiden asioista. En halua olla tungetteleva, mikä on kyllä tyhmää, sillä tajuan, että keskustelu on vastavuoroista.

Välillä huomaan jyrääväni jotkut hiljaisemmat kaverini ja pitää ihan keskittyä etten puhu vain itsestäni tai vie toisten suunvuoroa (ja muistan kysellä mitä kuuluu ja miltä tuntuu yms.). No pitää tarkkailla tilannetta.

Jätä se Sika! Ansaitset parempaa!

Vierailija kirjoitti:

Määrä oon joskus miettinyt, että olenkohan mä tuollainen.. Mulla on jotenkin tosi korkea kynnys kysellä ihmisiltä (etenkin vähänkään vieraammilta) niiden asioista. En halua olla tungetteleva, mikä on kyllä tyhmää, sillä tajuan, että keskustelu on vastavuoroista.

Välillä huomaan jyrääväni jotkut hiljaisemmat kaverini ja pitää ihan keskittyä etten puhu vain itsestäni tai vie toisten suunvuoroa (ja muistan kysellä mitä kuuluu ja miltä tuntuu yms.). No pitää tarkkailla tilannetta.

Olin nuorempana hieman tuollainen myös. Olin huono sietämään hiljaisuutta ja niinpä täytin sen puhumalla. Joidenkin ystävien kanssa se oli hyvin ok, sillä he olivat samanlaisia ja juttua riitti tuntikausia, mutta eteen tuli myös ihmisiä, joille pälätykseni oli tuskaa.

Muutin nuorena aikuisena ulkomaille ja siellä rauhoituin jo ihan senkin takia, että vaikka kielitaitoni oli hyvä, niin kaikkeen se ei taipunut. Opin kuuntelemaan ja seuraamaan toisten ilmeitä ja eleitä paremmin. Huomasin, että saan vastapuolesta paljon enemmän näin ja juttelemisesta tuli sitä myötä oikeasti mielenkiintoista.

Harvoin suulaat ihmiset pahoja ovat, mutta he saattavat olla kyllä hiljaisempien mielestä itserakkaita ja maanisia. Tämä mielikuva jää myös yllättävän pitkäksi ajaksi mieleen.