HS: varasuhteet, tunnustatteko?
Kommentit (33)
En lämmitellyt, entinen mieheni kyllä teki sitä. On siis nykyään entinen. Mielestäni tosi julmaa sekä vakituista kumppania kohtaan että niitä kohtaan, jotka joutuvat hyllylle odottelemaan jo joiden annetaan olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa kun vielä pyörin suomalaisten naisten kanssa niin kaikilla oli tapana pitää varamiehiä odottamasa. Suomalainen nainen on parhaimmillaan epäluotettava. Ei pahalla..
Sittenhän me ollaan samanlaisia kuin suomalaiset miehet. Minä en kyllä ole koskaan pitänyt varamiehiä.
Olin pitkässä suhteessa ja kyllä mulla ehkä tavallaan voi sanoa olleen pari mielenkiintoista ystävää. Erosin suhteestani, mutta ei ne mielenkiintoiset ystävät kuitenkaan kiinnostaneet niin paljoa, että olisin heidän kanssaan päätynyt edes treffeille.
Elikkä mullakin on tavallaan aiemmin ollut ajatuksen tasolla potentiaalisia varasuhteita, mutta todellisuudessa ne on varoja ihan syystä, eli todellisuudessa potentiaalia oikeaan seurustelusuhteeseen varan kanssa ei ole.
Nykyisin olen jo uudessa suhteessa, enkä koe minulla olevan minkäänlaista varasuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudessa kun vielä pyörin suomalaisten naisten kanssa niin kaikilla oli tapana pitää varamiehiä odottamasa. Suomalainen nainen on parhaimmillaan epäluotettava. Ei pahalla..
Sittenhän me ollaan samanlaisia kuin suomalaiset miehet. Minä en kyllä ole koskaan pitänyt varamiehiä.
Mä olenkin vain puoliksi suomalainen mies ;) Mut joo suomalaiset on yleisesti melko epäluotettavia ja selkäänpuukottajia.
Joo, tunnustan. Minkäs teet, nuorena oli valinnanvaraa ja vanhempana ei ole enää tarvinnut yrittää olla yksiavioinen.
En, mutta viimeksi eilen tutustuin tällaiseen mieheen. Hän kysyi suhdestatustani. Vastasin: "sinkku, sinäkin varmaan?" Hän siihen: "en ole... mutta voisin vaihtaa nykyiseni". Aivan tosissaan oli. Mielestäni helvetin moraalitonta, minkä sanoinkin hänelle. Nainen aivan rakastunut ja mies vaan pitää varalla :|
Mä kyllä flirttailen, lasketaanko?
Olen sinkku. Menneissä parisuhteissa kärsin ilmiöistä, joille nyt sain nimen: varasuhde.
Mies roikotti entisiä panojaan ja vastaavia Facebook-kaverilistalla, mesetti heidän kanssaan, liittyi baarissa heidän seuraansa, kutsui heitä bileisiin.
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, jotka viinipäissään soittelivat hänelle ja avautuivat avio-ongelmistaan tai kyselivät, "onks tää mekko sun mielestä hyvä". (Joo on hyvä, näytät tosi ihanalta siinä.)
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, joita hän nimitti kavereikseen. Ne olivat aina siitä erikoisia kavereita, että niitä ei koskaan esitelty minulle, vaan mies piti niihin yhteyttä vain omin päin. Viestitteli sohvan nurkassa hymyillen tai tapasivat kaupungilla.
Jos ilmaisin mielipahaa, sen pystyi kuittaamaan nerokkaasti yhdellä lauseella: Me ollaan kavereita. Tai näin: V*tun h*llu, kai mulla kavereita saa olla. Sinunko mielestäsi nainen ja mies ei voi olla kavereita. Sinäkö se määräät keneen minä saan pitää yhteyttä. Jne.
Mutta eivät ne olleet pelkkiä kavereita. Ne olivat varasuhteita.
Löytyis edes yks, ei todellakaan ole mitään varakappaleitä :D
Mitä oikein tässä tarkoitetaan tuolla "varasuhteella"? Ei kai kukaan täysjärkinen kuvittele, että joku hänen tutuistaan/kavereistaan on tuosta noin vain otettavissa parisuhteeseen, kun oma suhde särkyy tai ei enää kiinnosta. Olen ollut naimisissa yli kolmekymmentä vuotta, ja tuollainen ajatus on minulle - aina ollut - täysin vieras.
Kyllähän sitä joskus seurustellessa mietti, että onpas joku mimmi nätti ja mukava. Ja että tuota varmaan yrittäisin, jos olisin sinkku. Ei ne mielestäni kuitenkaan mitään varasuhteita olleet. En muista loppupeleissä sitten yhdenkään kanssa alkaneeni myöhemmin seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Löytyis edes yks, ei todellakaan ole mitään varakappaleitä :D
Niinpä musta tässä sinkkuna olemisessa se on kauheinta, kun pitää olla niin moneen yhteydessä jos siis deittailee. Olis yks, niin ei tarvis muiden kanssa pitää yhteyttä. raskasta.
No en lämmittele, enkä koskaan ole pitänyt mitään varasuhdetta. Joskus on ollut ihastuksia, mutta ne on jääneet päiväunien tasolle, en ole viestitellyt tai mitään.
N40, vakisuhteessa kohta 20 v.
Mä oon varalla, selkeesti. Mutta jos joskus tulee tilanne, että mua oltaisiin nostamassa varasijalta ylemmäs, saattaa olla, että mies kokee yllätyksen!
Ei ole koskaan ollut mitään varasuhteita. ”Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään.”
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku. Menneissä parisuhteissa kärsin ilmiöistä, joille nyt sain nimen: varasuhde.
Mies roikotti entisiä panojaan ja vastaavia Facebook-kaverilistalla, mesetti heidän kanssaan, liittyi baarissa heidän seuraansa, kutsui heitä bileisiin.
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, jotka viinipäissään soittelivat hänelle ja avautuivat avio-ongelmistaan tai kyselivät, "onks tää mekko sun mielestä hyvä". (Joo on hyvä, näytät tosi ihanalta siinä.)
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, joita hän nimitti kavereikseen. Ne olivat aina siitä erikoisia kavereita, että niitä ei koskaan esitelty minulle, vaan mies piti niihin yhteyttä vain omin päin. Viestitteli sohvan nurkassa hymyillen tai tapasivat kaupungilla.
Jos ilmaisin mielipahaa, sen pystyi kuittaamaan nerokkaasti yhdellä lauseella: Me ollaan kavereita. Tai näin: V*tun h*llu, kai mulla kavereita saa olla. Sinunko mielestäsi nainen ja mies ei voi olla kavereita. Sinäkö se määräät keneen minä saan pitää yhteyttä. Jne.
Mutta eivät ne olleet pelkkiä kavereita. Ne olivat varasuhteita.
Itse olen ollut juuri tuollainen varasuhde yhdelle miehelle. Kaikki tapahtui hänen ehdoillaan. Se on ollut tosi raastavaa, kun olen kuitenkin ollut häneen ihastunut kunnolla. Tänään sain tarpeeksi tuosta varalla olosta ja laitoin pisteen suhteelle. Sattuu niin saakelisti, mutta oli oikea ratkaisu itseäni ja omaa itsekunnioitusta ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku. Menneissä parisuhteissa kärsin ilmiöistä, joille nyt sain nimen: varasuhde.
Mies roikotti entisiä panojaan ja vastaavia Facebook-kaverilistalla, mesetti heidän kanssaan, liittyi baarissa heidän seuraansa, kutsui heitä bileisiin.
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, jotka viinipäissään soittelivat hänelle ja avautuivat avio-ongelmistaan tai kyselivät, "onks tää mekko sun mielestä hyvä". (Joo on hyvä, näytät tosi ihanalta siinä.)
Miehellä oli naispuolisia tuttuja, joita hän nimitti kavereikseen. Ne olivat aina siitä erikoisia kavereita, että niitä ei koskaan esitelty minulle, vaan mies piti niihin yhteyttä vain omin päin. Viestitteli sohvan nurkassa hymyillen tai tapasivat kaupungilla.
Jos ilmaisin mielipahaa, sen pystyi kuittaamaan nerokkaasti yhdellä lauseella: Me ollaan kavereita. Tai näin: V*tun h*llu, kai mulla kavereita saa olla. Sinunko mielestäsi nainen ja mies ei voi olla kavereita. Sinäkö se määräät keneen minä saan pitää yhteyttä. Jne.
Mutta eivät ne olleet pelkkiä kavereita. Ne olivat varasuhteita.
Täysin sama täällä paitsi sukupuolet toisinpäin. Olin se mustasukkainen. sika. No poikki meni, yllättäen.
Hah, mun ex on just tollanen. Kertoi mulle kuinka voisi olla kiinnostunut nykyisen tyttöystävänsä kavereista, jos vaan olisi sinkku. Puheiden perusteella pitää nykyistä tyttöystäväänsä varalla ja heivaa tämän heti hyvän tilaisuuden tullen. Saman teki mullekin.
Tässä linkki https://www.hs.fi/tiede/art-2000005565910.html