Miten saan tietää, miksi vaarini tehtiin perinnöttömäksi?

kARI tAPIOLLAHAN OLI SE AVIOTON POIKA ,JONKA SAIVAT KIKKAILEMALLA LÄHES PERINNÖTTÖMÄKSI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.

ap

Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?

Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.

Kuulostaa nyt sellaisen kommenteilta joka mielellään lakaisisi omat rikkeensä maton alle ja hiljentäisi sen takia muut, ja syyllistäisi heidät.

No tavallaan. Mä olen se Lapsi, jolle sukukokouksissa tädit kertoi, että olis ollut parempi kun en olis syntynyt, ja jonka kanssa serkut ei saaneet leikkiä ja jota kylän alakoulun opettaja katsoi tarpeelliseksi rangaista vähän ylimääräistä. Koska mun isä oli kyllä mun isä, mutta äiti ei ollut mun äiti vaan vain sieti isän hairahdusta. Äiti itse (ja puhun nyt siitä sosiaalisesta äidistä) kyllä koitti pitää mun puolia, isästä ei siihen ollut, mutta jalkihin äitikin jäi kun kaikki muut yhteisössä tiesivät ”paremmin”.

Ja joo, ymmärsin, että kyse oli paitsi isäni ja biologisen äitini pahoista teoista, myös minun pahuudestani. Ja olisin mieluusti lakaissut sen maton alle ja salannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uteliasta porukkaa, muiden asioita kaivellaan ihan silmät viattomuudesta pyöreinä. Harva teistä suostuisi toisinpäin, että teidän asioita kaivettaisiin. Voisi äkkiä olla poliisille asiaa, jos joku tunkeutuisi yksityiselämäänne luvatta.

Siinä vaiheessa kun olen ollut vuosikaudet kuolleena niin saa tonkia sydämensä kyllyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.

ap

Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?

Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.

Kuulostaa nyt sellaisen kommenteilta joka mielellään lakaisisi omat rikkeensä maton alle ja hiljentäisi sen takia muut, ja syyllistäisi heidät.

No tavallaan. Mä olen se Lapsi, jolle sukukokouksissa tädit kertoi, että olis ollut parempi kun en olis syntynyt, ja jonka kanssa serkut ei saaneet leikkiä ja jota kylän alakoulun opettaja katsoi tarpeelliseksi rangaista vähän ylimääräistä. Koska mun isä oli kyllä mun isä, mutta äiti ei ollut mun äiti vaan vain sieti isän hairahdusta. Äiti itse (ja puhun nyt siitä sosiaalisesta äidistä) kyllä koitti pitää mun puolia, isästä ei siihen ollut, mutta jalkihin äitikin jäi kun kaikki muut yhteisössä tiesivät ”paremmin”.

Ja joo, ymmärsin, että kyse oli paitsi isäni ja biologisen äitini pahoista teoista, myös minun pahuudestani. Ja olisin mieluusti lakaissut sen maton alle ja salannut.

Ajatteletko oikeasti olleesi paha lapsena? Syystä että isäsi oli toisen naisen kanssa maannut ja sinä siitä alkusi saanut?

Tänä päivänä vaikea kuvitella tuollaista suhtautumista lapseen, mutta tapauksessasi vain aikuiset kyläläiset ovat olleet hölmöjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.

ap

Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?

Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.

Voisko alapeukuttajat kertoa, miksi heillä mielestään on oikeus tonkia tosten yksityisasioita?

Koska ei ole kyse vain yhden ihmisen yksityisasiasta välttämättä. Suvussani on ihminen joka ei tiedä isäänsä. Jos tämä on vaiettu häpeän takia että eivät olleet naimisissa, tai vaikka että mies oli, hän voisi silti haluta tietää isänsä. Suvussa on myös annettu lapsi adoptioon. Tämä lapsi voisi haluta tietää biologisen taustansa. Kyse ei ole vain äidin tai isän elämästä vaan myös lapsen. Asiat jotka oli joskus häpeä, ei ole sitä enää.

Ei näissä ikinä ole kyse siitä lapsesta itseetään, vaain jostain serkun lapsesta, joka on utelias. Ja kylmä tosiasia on, että esim raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen ei ehkä itsekään ole hyvä saada tiedää.

Perustele. Lapsi kuitenkin kehittelee kysymyksiä miksi isää ei voi kertoa. Tietää kuitenkin että hän on rakastettu, joten äidin silmissä hän ei ole kuten isänsä.

Jos ei ole ollut rakastettu, silloinhan hänelle selviäisi että vika ei ole hänessä itsessään vaan hänen isänsä teossa.

Milloin salaaminen ja valehtelu on ikinä korjannut teon?

Se, että äiti on rakastanut tai miksi ei ole rakastanut, on vain yksi puoli asiaa, ja jos vain siitä olisi kyse, olisi koko biovanhempikysymys merkityksetön. Tässä kohtaahan on kyse sosiaalisesta vanhemmuudesta, rakkaudesta ja kasvatuksesta. Esimekiksi rakkaudettoman äitisuhteen selittämiseksi ei olisi välttämätöntä tietää, kuka on bioisä, tai että bioisä on raiskaaja, riittäisi ihan hyvin tieto siitä, että äidille on tapahtunut rankoja asioita, jotka selittävät hänen tunteitaan. (Ja lets face it!niidekin kohdalla kovin suuri yksityiskohtaisuus olisi äidin yksityisyyden suojan rikkomista, todennäköisesti lapsen vahingoksi, koska lapsia ei pitäisi rasittaa maailman pahuudella)

Nöitä kuitenkin yleensä perustellaan sillä, että jostain syystä ihmiselle on tärkeä saada selville nimenomaan biologinen alkuperänsä. Se kuulemma selittää genetiikan kautta myös ihmisen luonnetta ja toimintatapoja. Nyt on oikeasti stten kyseenalaista, että onko ihmiselle hyväksi saada tietää olevansa esimerkiksi raiskarin tai sadistin tai narsistin geneettistä jälkikasvua. Vai oisko parempi keskittyä siihen, että koska sulla on kuitenkin muita vastuullisia ihmisiä ympärilläsi, ne antavat sulle mahdollisuuden kehittyä itsekin suht. normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö tieto vaarisi vanhempien perunkirjasta! Ehkä kannattaisi kysyä eli sen kaupungin verotoimistosta, missä vaarisi vanhemmat ovat olleet kirjoilla kuolin hetkellä. Nuo perunkirjathan ovat jo julkisia.

Perukirjat eivät ole julkisia asiakirjoja. Ennen vuotta 1970 tehdyt perukirjat säilytetään maakunta-arkistossa, 1970-1994 säilytetään käräjäoikeudessa ja sitä uudemmat löytyvät verottajalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.

ap

Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?

Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.

Kuulostaa nyt sellaisen kommenteilta joka mielellään lakaisisi omat rikkeensä maton alle ja hiljentäisi sen takia muut, ja syyllistäisi heidät.

No tavallaan. Mä olen se Lapsi, jolle sukukokouksissa tädit kertoi, että olis ollut parempi kun en olis syntynyt, ja jonka kanssa serkut ei saaneet leikkiä ja jota kylän alakoulun opettaja katsoi tarpeelliseksi rangaista vähän ylimääräistä. Koska mun isä oli kyllä mun isä, mutta äiti ei ollut mun äiti vaan vain sieti isän hairahdusta. Äiti itse (ja puhun nyt siitä sosiaalisesta äidistä) kyllä koitti pitää mun puolia, isästä ei siihen ollut, mutta jalkihin äitikin jäi kun kaikki muut yhteisössä tiesivät ”paremmin”.

Ja joo, ymmärsin, että kyse oli paitsi isäni ja biologisen äitini pahoista teoista, myös minun pahuudestani. Ja olisin mieluusti lakaissut sen maton alle ja salannut.

Ajatteletko oikeasti olleesi paha lapsena? Syystä että isäsi oli toisen naisen kanssa maannut ja sinä siitä alkusi saanut?

No niin mulle jatkuvasti kerrottiin, jotn tietenkin minä ajattelin niin. Ja usein ajattelen vieläkin. Syön sen takia msennuslääkkeitä todennäköisesti lopun elämääni.

Eikä siitä ole edes niin kauan. Olin lapsi 1980-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Aika sairasta tuo on toisten onnettomuudella hillua ja hymynaamoja viljellä.

Millä ihmeen onnettoimuudella? Tiedäksä jotain meidän suvusta, jeee, kerro!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tämä pelkkä sukulegenda? Meilläkin täti puhui, miten hänet tehtiin perinnöttömäksi, vaikka tosiasiassa lapsuudenkotinsa myytiin isälleni (joka maksoi siitä täyden arvon mukaisen hinnan) ja näin saaduilla rahoilla maksettiin perheen vammaisen kuopuksen eli pikkuveljen hoito. 70-luvulla laitokset eivät olleet mitään auvoisia paikkoja.

Joka tapauksessa tädin puheissa hän on perinnötön, koska perittävää ei ollut.

Annettiinko tädille mahdollisuutta ostaa sitä samaan hintaan? Yleensä näissä sukutilojen ym. siirroissa on suosittu (vanhinta) poikaa jolloin muut sisarukset katkeroituneet.

Niin, sille myytiin jolla oli rahkeita jatkaa tilan pitoa. Ei vanha pari yleensäkään halunnut lähteä lohkomaan maita, varsinkaan jos kyseessä pientila. Paappani isä oli riitaisille tyttärilleen todennut että mikä estää aloittamasta tyhjästä kuten hekin aikanaan. Kotoa oli lähdetty ja naimisiin menty mutta veljesten työpanos tilan kasvattamiseen ei ollut minkään arvoinen. Lainarahalla ostettiin sopu ja sisaret katkaisivat välit veljiinsä.

Kyllä se mennyt aika hyvin sovinistista oli. Monesti tytär ja vävy olisivat olleet yhtä halukkaita tilan jatkamiseen mutta pojat laitettiin etusijalle. Aika ikävästi tuokin sanottu että tyttäret saisi aloittaa tyhjästä (mutta pojat saa jo olemassa olevan tilan)... Tilan aloittaminen tyhjästä on ollut usein mahdotonta, tiettyjä historiallisia ajanjaksoja lukuunottamatta, esim. torpparilaitosta purettaessa.

Amerikasta otettu vauhtia ja ostettu ensimmäinen pläntti. Myöhemmin sitten isä ja poika uudemman kerran samalla reissulla ja vanhin poika kotitilalla äidin kanssa. Sisarilla puolisot, urat ja talot maailmalla. Maat veljeksille puoliksi, mistä johtuen kaksi vierekkäistä pitkää ja kapeaa sarkaa joilla aikoinaan kaksi pientä maitotilaa. Tyhmyyttään pojat eivät lähteneet kotitilalta vaan sinnittelivät isänsä kanssa ja raivasivat peltoa sieltä täältä, sitä mukaan kun saivat yhdessä ostettua.

Äiti ja hänen kaksi siskoaan jäivät perinnöttömäksi, koska testamentti oli laadittu ennen heidän syntymäänsä. Jostain syystä sitä ei ollut muutettu heidän syntymänsä jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uteliasta porukkaa, muiden asioita kaivellaan ihan silmät viattomuudesta pyöreinä. Harva teistä suostuisi toisinpäin, että teidän asioita kaivettaisiin. Voisi äkkiä olla poliisille asiaa, jos joku tunkeutuisi yksityiselämäänne luvatta.

Siinä vaiheessa kun olen ollut vuosikaudet kuolleena niin saa tonkia sydämensä kyllyydestä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.

Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville  :)

Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.

No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa  :)  Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.

Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.

ap

Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?

Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.

Kuulostaa nyt sellaisen kommenteilta joka mielellään lakaisisi omat rikkeensä maton alle ja hiljentäisi sen takia muut, ja syyllistäisi heidät.

No tavallaan. Mä olen se Lapsi, jolle sukukokouksissa tädit kertoi, että olis ollut parempi kun en olis syntynyt, ja jonka kanssa serkut ei saaneet leikkiä ja jota kylän alakoulun opettaja katsoi tarpeelliseksi rangaista vähän ylimääräistä. Koska mun isä oli kyllä mun isä, mutta äiti ei ollut mun äiti vaan vain sieti isän hairahdusta. Äiti itse (ja puhun nyt siitä sosiaalisesta äidistä) kyllä koitti pitää mun puolia, isästä ei siihen ollut, mutta jalkihin äitikin jäi kun kaikki muut yhteisössä tiesivät ”paremmin”.

Ja joo, ymmärsin, että kyse oli paitsi isäni ja biologisen äitini pahoista teoista, myös minun pahuudestani. Ja olisin mieluusti lakaissut sen maton alle ja salannut.

Ajatteletko oikeasti olleesi paha lapsena? Syystä että isäsi oli toisen naisen kanssa maannut ja sinä siitä alkusi saanut?

No niin mulle jatkuvasti kerrottiin, jotn tietenkin minä ajattelin niin. Ja usein ajattelen vieläkin. Syön sen takia msennuslääkkeitä todennäköisesti lopun elämääni.

Eikä siitä ole edes niin kauan. Olin lapsi 1980-luvulla.

Kuvittelin tämän tapahtuneen heti sodan jälkeen jossain maaseudulla.

Toivottavasti ymmärrät ettei sinun syysi ole isäsi teot eikä niitä tarvitse salailla.

Hae ammattiapua keskustella asiasta

Hämmästyttää tuo hyveellisten määrä tässäkin ketjussa. Miksi ihminen ei teidän mielestänne saa selvittää sukunsa ja samalla omaa historiaansa? Ei se ole tonkimista, nuuskimista tai hillumista. En usko, että ap:n tarkoitus on asioiden selvittyä ruveta revittelemään niillä julkisuudessa joissakin sensaatiojulkaisuissa tai edes kaljakuppiloissa. Aina on parempi tietää kuin vain luulla ja arvailla, vaikka se tieto olisikin kipeä.

Avioton lapsi on nykyään hyvinkin vähäinen rike. On totta, että vielä viime vuosisadan puolivälissäkin se oli häpeällinen juttu. Olen itse 40-luvun lopulla syntynyt "isätön" lapsi ja tiedän mitä on kantaa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka lapsi syytön onkin. Ne tunteet kumpuavat jostain hyvin syvältä ja ovat vaistonvaraisia.  Monet maalaisyhteisöt, varsinkin jos niihin liittyi vielä ahdasmielinen lahkolaisuus, kyllä osasivat pitää huolen siitä, että hairahtunut nuori tyttö tai nainen kuuli kunniansa aina papin puhuttelusta naapurin muijiin asti. Minä kunnioitan suuresti erityisesti isovanhempiani sekä lähisukua muutenkin, että sain kasvaa suhteellisen rauhassa. Perhe ei suinkaan ollut sieltä yhteiskunnan yläportailta, vaan vähävarainen työläisperhe. Mutta se, että isovanhempani eivät tuominneet tytärtään, vaikutti varmasti myös sukulaisten ja lähiympäristön asenteisiin myönteisellä tavalla.

Olen harrastanut sukututkimusta toistakymmentä vuotta alkaen äitini vanhempien suvuista. Kaikenlaista pientä sieltä on löytynyt, ei mitään kovin järisyttävää, mutta kuitenkin. Nyt kun kansalaissota on keskusteluissa ja tiedotusvälineissä pinnalla, niin siihen liittyen on myös löytynyt asioita, joista on vaiettu. Ne tulivat esiin jo tuossa pari kolme vuotta sitten eikä niistä olleet tienneet muut kuin juuri ne, joiden perhettä asia koski, eivät edes lähisukulaiset. Nyt niistä voi puhua jo kiihkottomasti. Mennyt on mennyttä. Meitä on itse asiassa muutaman serkun joukko, jotka olemme tutkineet samoja asioita ja kokoonnumme silloin tällöin vaihtamaan kuulumisia ja tuloksia. Manailemme usein, miksi vanhat polvet eivät suostuneet puhumaan asioista muuta kuin joskus hyvin verhotusti, mitä oli vaikea tulkita.

Kun olin saanut tutkittua pääpiirteissään isovanhempieni suvut, aloin miettiä, että olisi kyllä kiintoisaa rikkoa tabu ja selvittää omat juureni. Aloin kysellä lähisukulaisilta ja sieltähän löytyikin tietoa. Niiden pohjalta otin yhteyden kahdenkin seurakunnan kirkkoherran virastoihin, joista löytyi tarvittavat tiedot. Isä oli siinä vaiheessa jo edesmennyt, mutta olen ollut yhteydessä hänen perheeseensä. Minulla on kaksi sisarusta. Tosin sukulaiseni puhuivat kolmesta sisaruksesta eli jossain saattaa olla veli tai sisko, mutta se lienee mahdoton selvittää. Isän perhe ei ainakaan asiasta tiedä, ei tiennyt minustakaan, ennen kuin otin yhteyden. On muuten ollut jotenkin huvittavaa, joskin myös surullista, kun on käynyt ilmi, että oikeastaan vain minä itse en tiennyt taustaani, sen sijaan asia oli monen ulkopuolisenkin tiedossa. En missään tapauksessa kadu, että olen tutkinut sekä äidin että isän puoleisia sukuja. Vieläkin riittää tutkittavaa eläkepäivien ratoksi. Enkä pelkää pahojakaan asioita.