Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan tietää, miksi vaarini tehtiin perinnöttömäksi?
14.02.2018 |
Sukuuni liittyy sellainen vähille puheille jätetty asia, että vaarini vanhemmat ovat aikanaan tehneet vaarin perinnöttömäksi. Tämä on ilmeisesti tapahtunut joskus 60-luvulla. Olen vuosien varrella yrittänyt hienovaraisesti kysellä tähän johtaneista tapahtumista, mutta en ole ikinä saanut mitään järkevää vastausta. Aiheesta on aina vaiettu, ja nyt useimmat asiasta tietävät - vaari mukaan lukien - ovat kaiken lisäksi kuolleet.
Onko saatavissa jotain julkista asiakirjaa jostain arkistosta, josta voisin saada tähän lisäselvitystä? Tai muuta järkevää tapaa selvittää asiaa olettaen, että sukulaiseni eivät edelleenkään puhu mitään?
Ja selvyyden vuoksi vielä: minua ei kiinnosta tippaakaan perintö vaan se, mitä on vaarin perheessä on tapahtunut.
M43
Kommentit (73)
Eikö sitten ole ketään jolta voisit asiaa kysyä, esim. vaarisi sisarusten lapsia? Kyllä nuo tarinat yleensä suvussa kulkee eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mistään maistraatista testamenttia löydy, ja perinnötyömäksi tekeminen ei ole mitään ihmeellistä eikä mikään sukusksndaali.
Minutkin on tehty perinnötyömäksi. Olen kunnon kansalainen ja hyvin hoitanut aina työni ja perheeni, mutta minulla sattuu olemasn narsisti luonnehäiriö isä. Isä vihaa minua ja kostaa perinnötyä jättämisellä, syy on se että olen sisaruksista ainoa joka ei alistunut ja nujertunut, ja joka uskalsi nousta narsistia vastaan. Ei tämä mikään sukusalaisuys ole.
Mutta ei isäsi voi lakiosaa viedä ellet ole tehnyt jotain vakavaa esim. rikoksen isääsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.
Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville :)
Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.
No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa :) Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.
Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten ole ketään jolta voisit asiaa kysyä, esim. vaarisi sisarusten lapsia? Kyllä nuo tarinat yleensä suvussa kulkee eteenpäin.
Vaarin puolen sukuun minulla ei ole mitään yhteyksiä enkä tunne sieltä ketään.
Yhden oman serkkuni kanssa olen asiasta parin lasin jälkeen kertaalleen puhunut. Hänet ja siskonsa on - yllätys, yllätys - pidetty tästä pimennossa, kuten minut ja minunkin siskoni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lakiosa tuli lakiin vasta jossain vaiheessa. Aiemmin sai ihan luvallisesti jättää koko perinnön yhdelle lapselle tai kai ihan ulkopuolisellekin.
Mummini perheessä vain pojat saivat perinnön ja tytöt jäivät ilman =(
Minun isoäidilleni kävi samalla tavalla, mutta hänen naimattomat tätinsä suuttuivat tuosta ja testamenttasivatkin oman omaisuutensa tälle ainoalle veljentyttärelleen ja jättivät veljenpojat ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten ole ketään jolta voisit asiaa kysyä, esim. vaarisi sisarusten lapsia? Kyllä nuo tarinat yleensä suvussa kulkee eteenpäin.
Vaarin puolen sukuun minulla ei ole mitään yhteyksiä enkä tunne sieltä ketään.
Yhden oman serkkuni kanssa olen asiasta parin lasin jälkeen kertaalleen puhunut. Hänet ja siskonsa on - yllätys, yllätys - pidetty tästä pimennossa, kuten minut ja minunkin siskoni.
ap
Entä jos ottaisit yhteyttä, kertoisit että tuo välien katkaiseminen sukuun vaivaa ja syy siihen askarruttaa? Ette te jälkipolvet ole kuitenkaan osallisia asiaan niin siitä olisi mahdollista keskustella neutraalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.
Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville :)
Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.
No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa :) Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.
Aika sairasta tuo on toisten onnettomuudella hillua ja hymynaamoja viljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko tämä pelkkä sukulegenda? Meilläkin täti puhui, miten hänet tehtiin perinnöttömäksi, vaikka tosiasiassa lapsuudenkotinsa myytiin isälleni (joka maksoi siitä täyden arvon mukaisen hinnan) ja näin saaduilla rahoilla maksettiin perheen vammaisen kuopuksen eli pikkuveljen hoito. 70-luvulla laitokset eivät olleet mitään auvoisia paikkoja.
Joka tapauksessa tädin puheissa hän on perinnötön, koska perittävää ei ollut.
Annettiinko tädille mahdollisuutta ostaa sitä samaan hintaan? Yleensä näissä sukutilojen ym. siirroissa on suosittu (vanhinta) poikaa jolloin muut sisarukset katkeroituneet.
Niin, sille myytiin jolla oli rahkeita jatkaa tilan pitoa. Ei vanha pari yleensäkään halunnut lähteä lohkomaan maita, varsinkaan jos kyseessä pientila. Paappani isä oli riitaisille tyttärilleen todennut että mikä estää aloittamasta tyhjästä kuten hekin aikanaan. Kotoa oli lähdetty ja naimisiin menty mutta veljesten työpanos tilan kasvattamiseen ei ollut minkään arvoinen. Lainarahalla ostettiin sopu ja sisaret katkaisivat välit veljiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.
Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville :)
Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.
No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa :) Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.
Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.
ap
Uteliasta tuo on eikä luonnollista.
Mitä se teille kuuluu muiden elämä.
Vai olisiko se ok että teidän elämää ruvettaisiin tonkimaan?? Tuskin.
Hankkikaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein 60-luvulla perheen vanhin poika peri vanhempiensa omaisuuden eli omaisuus siirtyi isältä pojalle ja muut jäivät ilman perintöä, erityisesti tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Usein 60-luvulla perheen vanhin poika peri vanhempiensa omaisuuden eli omaisuus siirtyi isältä pojalle ja muut jäivät ilman perintöä, erityisesti tytöt.
Vaarini oli se vanhin poika, joten tuo ei selitä tapahtunutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiosaa pitää vaatia. Jos sitä ei vaadi, ei sitä myöskään saa. Ja se on tehtävä tietyn ajan puitteissa. En nyt muista, montako kuukautta on aikaa siitä, kun testamentin sisällön saa virallista tietä nähtäväkseen.
Eli rintaperillisen voi tehdä perinnöttömäksi. Ilman vakavaa rikosta, rintaperillinen voi vaatia lakiosaansa, joka on puolet siitä, minkä hän saisi ilman testamenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.
Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville :)
Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.
No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa :) Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.
Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.
ap
Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?
Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten ole ketään jolta voisit asiaa kysyä, esim. vaarisi sisarusten lapsia? Kyllä nuo tarinat yleensä suvussa kulkee eteenpäin.
Vaarin puolen sukuun minulla ei ole mitään yhteyksiä enkä tunne sieltä ketään.
Yhden oman serkkuni kanssa olen asiasta parin lasin jälkeen kertaalleen puhunut. Hänet ja siskonsa on - yllätys, yllätys - pidetty tästä pimennossa, kuten minut ja minunkin siskoni.
ap
Entä jos ottaisit yhteyttä, kertoisit että tuo välien katkaiseminen sukuun vaivaa ja syy siihen askarruttaa? Ette te jälkipolvet ole kuitenkaan osallisia asiaan niin siitä olisi mahdollista keskustella neutraalisti.
Minäkin mietin, josko tämä onnistuisi. Etenkin jos ap toisi vielä ilmi sen, että haluaa vain tietää miksi näin on tapahtunut, eikä hänellä ole mitään haluja jatkaa "vihanpitoja" tai päästä käsiksi perintöön. Lisäksi sekin varmasti auttaisi, että ap itsekin kertoisi tietävänsä vaarinsa olleen "hankalan miehen" maineessa, niin asiasta tietäville ei tulisi olo, että he puhuisivat pahaa kuolleesta, ja toisaalta uskaltaisivat ehkä paremmin kertoa tietonsa kun kokevat ettei heitä (tai vanhempaa polvea) suinkaan syytetä mistään.
Oletko ap. varma, että vaarin vanhemmilta olisi jäänyt mitään perittävää?
Entä jos vaarin vanhemmat olivat viimeiset elinvuotensa vanhainkodissa ja omaisuus meni hoitomaksuihun, kun eläkkeitä ei tunnettu. Tai mahdollisesti vaari itse?
Vielä 80-luvulla saakka kaupungit/kunnat teki kiinnityksen omaisuuteen, jos ei ollut rahaa maksaa hoitomaksuja, kun omaisuus vaikutti. Ja henkilön kuoltua, hoitolaitos otti omaisuuden haltuunsa ja lapset jäivät ilman perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko tämä pelkkä sukulegenda? Meilläkin täti puhui, miten hänet tehtiin perinnöttömäksi, vaikka tosiasiassa lapsuudenkotinsa myytiin isälleni (joka maksoi siitä täyden arvon mukaisen hinnan) ja näin saaduilla rahoilla maksettiin perheen vammaisen kuopuksen eli pikkuveljen hoito. 70-luvulla laitokset eivät olleet mitään auvoisia paikkoja.
Joka tapauksessa tädin puheissa hän on perinnötön, koska perittävää ei ollut.
Annettiinko tädille mahdollisuutta ostaa sitä samaan hintaan? Yleensä näissä sukutilojen ym. siirroissa on suosittu (vanhinta) poikaa jolloin muut sisarukset katkeroituneet.
Niin, sille myytiin jolla oli rahkeita jatkaa tilan pitoa. Ei vanha pari yleensäkään halunnut lähteä lohkomaan maita, varsinkaan jos kyseessä pientila. Paappani isä oli riitaisille tyttärilleen todennut että mikä estää aloittamasta tyhjästä kuten hekin aikanaan. Kotoa oli lähdetty ja naimisiin menty mutta veljesten työpanos tilan kasvattamiseen ei ollut minkään arvoinen. Lainarahalla ostettiin sopu ja sisaret katkaisivat välit veljiinsä.
Kyllä se mennyt aika hyvin sovinistista oli. Monesti tytär ja vävy olisivat olleet yhtä halukkaita tilan jatkamiseen mutta pojat laitettiin etusijalle. Aika ikävästi tuokin sanottu että tyttäret saisi aloittaa tyhjästä (mutta pojat saa jo olemassa olevan tilan)... Tilan aloittaminen tyhjästä on ollut usein mahdotonta, tiettyjä historiallisia ajanjaksoja lukuunottamatta, esim. torpparilaitosta purettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein 60-luvulla perheen vanhin poika peri vanhempiensa omaisuuden eli omaisuus siirtyi isältä pojalle ja muut jäivät ilman perintöä, erityisesti tytöt.
Vaarini oli se vanhin poika, joten tuo ei selitä tapahtunutta.
ap
Olisiko vaarisi ollut ennen kuolemaansa kunnalliskodissa, eikä ollut rahaa maksaa hoitomaksuja, kun eläkkeitä ei ollut?
Ja hoitolaitos on tehnyt kiinnitykset perintöön? Ja kuoleman jälkeen perintö siirtyi hoitolaitokselle. Näitähän oli ennen paljon.
Itsekin asun tälläisessä talossa, jossa 60-luvulla on mennyt vanhuksilta talot ja maat
kaupungin haltuun hoitomaksuja vastaan, kun olen tutkinut talon historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein 60-luvulla perheen vanhin poika peri vanhempiensa omaisuuden eli omaisuus siirtyi isältä pojalle ja muut jäivät ilman perintöä, erityisesti tytöt.
Vaarini oli se vanhin poika, joten tuo ei selitä tapahtunutta.
ap
Olisiko vaarisi ollut ennen kuolemaansa kunnalliskodissa, eikä ollut rahaa maksaa hoitomaksuja, kun eläkkeitä ei ollut?
Ja hoitolaitos on tehnyt kiinnitykset perintöön? Ja kuoleman jälkeen perintö siirtyi hoitolaitokselle. Näitähän oli ennen paljon.
Itsekin asun tälläisessä talossa, jossa 60-luvulla on mennyt vanhuksilta talot ja maat
kaupungin haltuun hoitomaksuja vastaan, kun olen tutkinut talon historiaa.
Ei ole vaari ollut hoitolaitoksissa, vaan kaatui kuusikymppisenä hautaan ns. suorilta jaloilta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää tämmöset jutut on aina mielenkiintoisia. Munkin suvussa on jotain josta haluaisin enemmän tietää, mutta ne jotka vielä elossa on ei puhu ihan totuutta. Ei perintöön liittyvää mutta muuta jänskää.
Toivottavasti asia selviää! Tuu joskus kertoon mitä sait selville :)
Ei ne näistä selviävät asiat läheskään aina ole yhtään kivoja, kun vähänkään ajattelee! Ja monesti niiden ”jänskinä” pitäminenkin vaatii aika sairasta mielenlaatua.
No ei tietenkään asiat oo aina kivoja, mutta jänniä ne silti on. Eikä mulla mikään sairas mielenlaatu ole, ihan normaalia jotta luurangot kaapissa kiinnostaa :) Jos minäkin saisin selville totuuden yhdestä asiasta se varmasti selittäisi monta juttua jotka meitä sisaruksia askarruttaa ja vaikuttaa ihan meihin saakka.
Olen tietysti jäävi puhumaan, mutta mielestäni on aika luonnollista, että vaiettu sukusalaisuus kiinnostaa. Minunkin lapsuudenperheessä oli monia omituisia tilanteita vaariini liittyen. Olisi mielestäni tässä iässä jo aika saada tietää, mistä oikeastaan on ollut kysymys.
ap
Niissä vaietuissa sukusalaisuuksissa on usein syy sille, miksi asiasta on vaiettu. Niissä on monta osapuolta, myös syyttömiä osapuolia, joiden asiat ei kuulu kenellekään. Mieti, jos sinä olisit se lapsi, jonka raiskaamisesta joku on suljettu ulkopuolelle, niin olisiko kiva, että siitä jauhettaisiin koko suvun voimin joka sukukokouksessa? Että kaikki tietäisivät? Tai jos joutuisit kasvattamaan omanasi ukkosi lehtolasta tyttäresi kanssa, olisiko kiva kun kaikki tietäisivät? Mitä jos olisit se lapsi? Olisitko valmis krtomaan kaikille?
Usein olisi parempi myöntää, että asioiden salaamiseen on hyvä syy, eikä yrittää ottaa sitä syytä selville. Nämä tuottaa vaan lisää tuskaa niin kovin monille.
Voisko alapeukuttajat kertoa, miksi heillä mielestään on oikeus tonkia tosten yksityisasioita?
Alue: Aihe vapaa
Ei mistään maistraatista testamenttia löydy, ja perinnötyömäksi tekeminen ei ole mitään ihmeellistä eikä mikään sukusksndaali.
Minutkin on tehty perinnötyömäksi. Olen kunnon kansalainen ja hyvin hoitanut aina työni ja perheeni, mutta minulla sattuu olemasn narsisti luonnehäiriö isä. Isä vihaa minua ja kostaa perinnötyä jättämisellä, syy on se että olen sisaruksista ainoa joka ei alistunut ja nujertunut, ja joka uskalsi nousta narsistia vastaan. Ei tämä mikään sukusalaisuys ole.