Kaikki treffit, suhteet tai edes sen tapaiset menevät pieleen koska olen lyhytkasvuinen nainen

Up

Ei minua ainakaan haittaisi 130cm pituus, kunhan on sopusuhtainen kroppa. Ei se epäsuhtainen lyhytkasvuisen kroppakaan ehdoton ei olisi, mutta saattaisi vaatia vähän sulattelemista.

Olen 190cm pitkä niin samat pituuseroon liittyvät ongelmat löytyisi 130cm naisen kanssa kun vaikka 150cm naisen kanssa. Toki 190cm ja 130cm pariskunta näyttäisi huvittavalta yhdistelmältä mutta sehän on vain hyvä asia :)

M28

Kannattaa yrittää, koska sinulla on sentään ollut suhteita ja treffejä. Jokaisella on omat ongelmansa, miten löytää se oikea. Sinulla on käynyt huono tuuri, sillä lyhyt mutta fiksu ja aikuinen nainen olisi monelle miehelle sopiva yhdistelmä heikkoutta ja vahvuutta. 

Vaikutat söpöltä pikku äkäpussilta. Kelpaisit minulle. Onko kroppasi sopusuhtainen vai vääristynyt isolla päällä, lyhyillä raajoilla ja jättiperäsimellä varustettu?

Vierailija kirjoitti:

Olen n. 130cm pitkä ja ihan sopusuhtainen kropaltani. Kuitenkin kaikki tapaamiset ja suhteet tyssäävät siihen että miehet häpeävät minua. Tapailin viimeksi 150-senttistä miestä ja hänkin häpesi minua. Esitteli minut ystävilleen serkkunaan.

Olen tapaillut myös lyhytkasvuisia miehiä ja aina sama juttu että minua hävetään.

Pisin suhde minulla oli 165-senttisen miehen kanssa ja aina sain kuulla pottuilua ja "lässyttämistä" Voi eikö se pikku-Sanni nyt yletä siihen mukiin, minäpä annan sen"

Olen lapsenkasvoinen vaikka olen vähän yli 30-vuotias. Monesti vieraatkin ihmiset lässyttävät minulle jos kysyn vaikka kelloa.

Kannattaako enää edes yrittää?

Ottaisin sut milloin vaan. Enkä lässyttäis ja vttuilis. Pitäisin sua hyvänä ja näyttäisin sen sulle. Ite ole 170cm 40v mies ja pidän itteni kunnossa. En ole mikään heman ukko, mutta käyn salilla ja uimassa. Uimarikroppa ja kuulema komea. Itestä vaikee sanoa. Silti en saa tyttöystävää, vaikka asiat on kunnossa ja oma asunto enkä juo juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään lohduttaa niin (todella) lapsenkasvoisena 161cm naisenakin kuulee tuota lässytystä tuntemattomilta. Pitää aina yrittää ujuttaa jotain vihjeitä iästä jos juttelee uusille ihmisille, muuten jossain vaiheessa tulee se hämmentynyt "öö siis... miten vanha sä oikein oot?" Toisen suusta. Ei naurata enää siinä vaiheessa kun reippaasti kahdenkympin puolella kysellään olenko lukiossa, amiksessa vai vasta menossa sinne. Kaverin tupareissakin kysyttiin "miksi tänne on kutsuttu joku alaikäinen".

Tämä!!!

T.158cm

Tämä todellakin. Ei oteta vakavasti missään ja toisinaan arvellaan että valehtelen ikäni.

Toinen 158cm.

Olen 154. Mielestäni olen keskipituinen, esim työkaverit ovat saman pituisia suunnilleen.

Vähän ohi aiheen.

Joskus ikäni on arvioitu väärin ja hämmästelty kun olen oikean sanonut. Joku kerran luuli 16-vuotiaaksi kun olin 21. En kyllä tiedä miksi hän asiaa ihmetteli.

Sekin oli erikoista kun yläkoulussa opettaja teki ison numeron siitä, että luuli ysiluokkalaista minua seiskaksi. Kaikkihan näyttää silloin samalta (paitsi ne joilla ei vielä vartalo aikuistunut, minulla oli).

22-vuotiaana olin työharjoittelussa yläkoulussa. Kun olin lähdössä kotiin arkivaatteet päällä, joku opettaja äkäisesti vähän otti selästäni kiinni ja patisti välitunnille.

Mielestäni nuoret naiset yleensä näyttävät saman ikäisiltä. Ja kukapa erottaa myöskään 50 ja 55 vuotiaat toisistaan. 

Myönnän että silloin saakin hämmästyä jos joku näyttää 10 vuotta ikäistään nuoremmalta/vanhemmalta. Mutta eipä sitäkään tarvitse ääneen sanoa.