Hyvinvointivaltio rapistuttaa ihmisten luontaiset turvaverkostot

Ap, ennen on pitänyt sietää epämiellyttäviä  sukulaisia  siksi että muuta vaihtoehtoa ei ollut.Onneksi nykyään on mahdollisuus valita keiden kanssa on tekemisissä. Ei sukulaisuus velvoita yhteydenpitoon jos ei tulla toimeen.Ei sukulaisuus ole mikään syy kohdella huonosti tai  sietää huonoa kohtelua. Aina  on oikeus laittaa välit poikki jotta saa elää rauhassa mikäli  kokee sellaisen tarpeelliseksi. Ilman syytä ei kukaan katkaise välejä.

Olen miettinyt ihan samaa. Joitain vuosikymmeniä sitten oli enemmän tai vähemmän häpeällistä saada mitään sosiaaliapua ja tilanteesta pyrittiin pääsemään pian eroon, kun taas sukulaiset ja kyläläiset auttoivat toisiaan. Nykyisin ei ole mikään häpeä nyhtää avustuksia vaikka petollisestikin, mutta on tosi noloa elää puolison tuloilla tai pyytää sukulaista auttamaan missään. 

Itsekseen pärjäämisestä on tullut ihan outo hyve. Itsekin kauhistelin ennen maita, joissa vanhemmat ja aikuiset lapset voivat työskennellä yhteisessä yrityksessä tai jopa asua samassa talossa. Sittemmin olen alkanut ajatella, että ei siinä välttämättä mitään "sairasta" ole. Miksi ihmeessä toisilleen rakkaat ihmiset eivät saisi viettää aikaa keskenään ja tehdä asioita yhdessä?

Niin tekee. Samalla se tasa-arvoistaa ihmisiä kun kaikilla ei näitä tukiverkostoja ole samalla tapaa. Pidetään huolta myös niistä kenellä ei ole sukulaisia.

Tuolla kehitysmaissa missä ei ole olemassa mitään yhteiskunnan tukiverkkoa ja kaikkien on pakko tukeutua sukulaisten ja muiden lähimmäisen tukiverkostoihin olet todella pulassa jos jäät oikeasti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Niin tekee. Samalla se tasa-arvoistaa ihmisiä kun kaikilla ei näitä tukiverkostoja ole samalla tapaa. Pidetään huolta myös niistä kenellä ei ole sukulaisia.

Tuolla kehitysmaissa missä ei ole olemassa mitään yhteiskunnan tukiverkkoa ja kaikkien on pakko tukeutua sukulaisten ja muiden lähimmäisen tukiverkostoihin olet todella pulassa jos jäät oikeasti yksin.

Tosin nyt, kun yhteiskunnan tarjoamia palveluita on rankalla kädellä vähennetty ja vähennetään edelleen, eriarvoisuus kasvaa jälleen. On lapsiperheitä, joissa ei olla oltu vuosikausiin missään kahdestaan puolison kanssa, ja on niitä, joissa ollaan monta kertaa kuukaudessa. On ihmisiä, jotka joutuvat sinnittelemään omilla tuloillaan (mukaanlukien yhteiskunnan pienet tuet), ja on niitä, jotka saavat runsaastikin taloudellista apua. On ihmisiä, jotka joutuvat itse maksamaan muutto- tai remonttiavusta, ja on niitä, joiden ei tarvitse maksaa noista mitään. Yhteiskunta pitää huolta vain tiettyyn pisteeseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan totta. Meillä on Suomessa jo pari sukupolvea, jotka eivät edes halua olla tukiverkostona kenellekään vaan edellyttävät, että kaikkien tarvitsema tuki tulee joko yhteiskunnalta tai sitten selvitään ilman tukea. 

Ei nämä pari sukupolvea poikkea aiemmista millään muotoa. Maailma vaan on muuttunut ympärillä ja yrittävät sopeutua siihen.

Maailma muuttuu koko ajan ja siihen on sopeuduttava. Tulevaisuudessa yhteiskunta tarjoaa yksilölle vain minimin. Sen verran, että yksilö pysyy hengissä. Kaikki "hyvään elämään" tarvittava on yksilön hankittava jostain muualta. Joko rahalla ostamalla palveluina tai saatava joko ilmaiseksi tai rahoitus joltain muulta kuin yhteiskunnalta. Tämä on asia, joka vanhempien tulisi jo nyt huomioida kasvattaessaan lapsiaan. Hyvien sisarussuhteiden luominen ja ylläpitäminen tulee olemaan aiempaa tärkeämpää. Vanhempien, jotka eivät ole nyt saaneet tukea ja apua omilta vanhemmiltaan, on kuitenkin annettava tukea ja apua aikanaan omille lapsilleen. On varauduttava siihen, että "luontaisen turvaverkoston" tarve kasvaa, kun yksilön oikeudet saada yhteiskunnalta tarvitsemiaan asioita vähenee. 

Suomessa syntyy niin vähän lapsia ja syntyvyys vain laskee, joten väkisin on niitä, joilla ei ole sukulaisia tai turvaverkkoa. Tällaisissa perheissä ei opi samalla tavalla luomaan niitä turvaverkkoja, jos ei ole sisaruksia ja vanhemmistakin toinen jo kuollut. Olen itse 21v eikä mulla ole ainuttakaan pikkuserkkua, serkkua eikä sisarusta. Olen tekemisissä ainoastaan äitini kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea.