Hyvinvointivaltio rapistuttaa ihmisten luontaiset turvaverkostot

Tämä on ihan totta. Meillä on Suomessa jo pari sukupolvea, jotka eivät edes halua olla tukiverkostona kenellekään vaan edellyttävät, että kaikkien tarvitsema tuki tulee joko yhteiskunnalta tai sitten selvitään ilman tukea. 

Hyvinvointiyhteiskunnan tarve syntyi muuttoliikkeen seurauksena. Kun vanhemmat jäivät Juupajoelle lasten muutettua opiskelujen tai työn vuoksi Turkuun, oli sekä ikääntyville vanhemmille että lapsiperheille järjestettävä yhteiskunnan taholta tarvittavat palvelut. Ei ollut mahdollista, että mummi tulisi Juupajoelta hoitamaan lapsenlapsiaan tai lapset Turusta lähtisivät Juupajoelle käymään vanhemmilleen kaupassa. 

Nykyisin edellytetään, että toisilta saatu tuki ja apu on vastavuoroista. Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat ja vaikka olisit aikoinaan tukenut ja auttanut jotain läheistäsi kymmeniä kertoja, ei ole mitään takeita, että saisit heiltä tukea tai apua silloin, kun itse tarvitset. Nämä voivat olla muuttaneet kauas, on tullut sairauksia, on ehkä niin paljon omia lapsia, ettei ole aikaa eikä voimia enää hoitaa kenenkään toisen lapsia jne. On siis varsin mahdollista, että kuuluessasi jonkun tukiverkostoon olet ja tulet aina olemaan vain antavana osapuolena saamatta koskaan mitään itsellesi. 

Hyvinvointivaltio sopii suomalaisille paremmin kuin luontaiset tukiverkostot. Meistä on suorastaan hyvä asia, että esimerkiksi anopin kanssa EI tarvitse olla edes puheväleissä. 

Luontaiset turvaverkostot toimivat vain silloin, jos kaikilla turvaverkostoon kuuluvilla on kohtuullisen säännöllisesti tuen tai avun tarvetta sekä mahdollisuus antaa tukea tai apua silloin, kun sitä tarvitaan. Vain tällä tavalla säilyy tasapuolisuus avun ja tuen antamisen ja saamisen välillä. Usein tilanne kuitenkin on, että antajalla ei ole tarvetta ja/tai tarvitsijalla ei ole mahdollisuutta antaa. 

Toinen vaihtoehto on, että tukea ja apua annetaan ilman vastavuoroisuuden edellytystä. Nk "antamisen ilosta". 

Vierailija kirjoitti:

Hyvinvointivaltio rapistuttaa ihmisten luontaiset turvaverkostot (perhe, sukulaiset, naapurit ym.) ja lopulta ihmiset eivät enää pärjääkään ilman hyvinvointivaltiota. Neuvostoliitossa nähtiin, mitä tapahtuu, kun hyvinvointivaltio rapistuu vuosikymmenien kuluessa ja lopulta romahtaa äkillisesti. Ihmiset jäivät siellä aivan pulaan, kun valtio ei enää yllättäen pitänytkään heistä huolta, kuten oli totuttu. Hyvinvointivaltiosta riippuvaisiksi tulleet ihmiset eivät kuitenkaan voi varautua tähän hyvinvointivaltion kaatumiseen, koska kalliiksi tuleva hyvinvointivaltio saattaa heidät taloudellisesti niin tiukkaan tilanteeseen, ettei ole varaa säästää pahan päivän varalle.

Neuvostoliitossa ja nyt Venäjällä, suvun ja ystävien, naapureiden turvaverkot on aina toimineet ja toimivat edelleen. 

Että silleen.

En oikein näe mitään kirjoituksessasi. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan totta. Meillä on Suomessa jo pari sukupolvea, jotka eivät edes halua olla tukiverkostona kenellekään vaan edellyttävät, että kaikkien tarvitsema tuki tulee joko yhteiskunnalta tai sitten selvitään ilman tukea. 

Ei nämä pari sukupolvea poikkea aiemmista millään muotoa. Maailma vaan on muuttunut ympärillä ja yrittävät sopeutua siihen.

Enpä usko, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Kyllä Italiassakin ihmisille maksetaan yhteiskunnan tukia ja ovat silti sosiaalisempia ja sukurakkaampia kuin me.

Eläminen on niin kallista, että lähes kenelläkään ei olisi riittävän vahvaa tukiverkostoa. Jos ei olisi esim työttömyyskorvausta ja asumistukea, kuolisimme kylmään jossain sillan alla. Monella ihmisille ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. Suurilla yrityksillä on paras tukiverkosto, heille tuputetaan paljon tukia.

Kaikilla ei ole "luontaisia turvaverkkoja". On aina ollut ihmisiä, joilla ei niitä ole. Toisaalta hyvinvointimallin olemassaolo ei myöskään estä huolenpitoa omaisista, läheisistä, ystävistä, naapureista... Jos olet huolissasi näistä verkostoista, mene ja tee jotain läheistesi ja naapureidesi hyväksi!

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvinvointimallissammekin voitaisiin siirtää painopistettä universaaleista oikeuksista tarveperustaisuuteen vähän enemmän. Ihan kaikkeen ei siis tarvitse olla subjektiivinen oikeus tarpeista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Kyllä Italiassakin ihmisille maksetaan yhteiskunnan tukia ja ovat silti sosiaalisempia ja sukurakkaampia kuin me.

Mä en oikeastaan ajatellut, että kyse olisi taloudellisesta tuesta vaan ihan muunlaisesta avusta ja tuesta. Esim 1980-luvulla, kun perheeseen syntyi lisää lapsia, oli mahdollista saada äidin kotiuduttua sairaalasta perheeseen kodinhoitaja. Tämä siivosi, pesi pyykkiä, laittoi ruokaa ja hoiti lapsia, jotta äiti sai toipua synnytyksestä ja huolehtia vauvasta. Tai kun vanhuksen luona kävi kotisairaanhoitaja, hoitajalla oli hoitotoimenpiteiden jälkeen aikaa myös juoda vanhuksen kanssa kupillinen kahvia ja jutella ja kuunnella, mitä vanhuksella on sydämellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan totta. Meillä on Suomessa jo pari sukupolvea, jotka eivät edes halua olla tukiverkostona kenellekään vaan edellyttävät, että kaikkien tarvitsema tuki tulee joko yhteiskunnalta tai sitten selvitään ilman tukea. 

Ei nämä pari sukupolvea poikkea aiemmista millään muotoa. Maailma vaan on muuttunut ympärillä ja yrittävät sopeutua siihen.

Olet oikeassa. Olisikin pitänyt ilmaista asia toisin. Meillä on siis jo pari sukupolvea, jotka ovat tottuneet siihen, että kaikkien tarvitsema tuki tulee joko yhteiskunnalta tai sitten selvitään ilman tukea. Heitä aiemmat sukupolvet eivät oikein olisi selvinneetkään ilman toistensa (perhe, suku, naapurit) tukea, koska yhteiskunta ei vielä tarjonnut palveluita kuten myöhemmin tarjosi. Ja nyt tosiaan on yritettävä sopeutua siihen, ettei yhteiskunta enää huolehdikaan kuten vielä vähän aikaa sitten, mutta monilta - syystä tai toisesta - puuttuvat luontaiset turvaverkot.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Kyllä Italiassakin ihmisille maksetaan yhteiskunnan tukia ja ovat silti sosiaalisempia ja sukurakkaampia kuin me.

Ei italialaisilla ole mitään sukua, koska ovat jo monen vuosikymmenen ajan hankkineet vain yhden lapsen. Tällä yhdellä on sitten, jos on tuuria, yksi serkku. Ole siinä sitten sukurakas.😂

Italiassa on Euroopan surkein syntyvyys, ja on ollut jo kauan. Suomessa syntyvyys romahti vasta pari vuotta sitten.

Sana kirjoitti:

Kaikilla ei ole "luontaisia turvaverkkoja". On aina ollut ihmisiä, joilla ei niitä ole. Toisaalta hyvinvointimallin olemassaolo ei myöskään estä huolenpitoa omaisista, läheisistä, ystävistä, naapureista... Jos olet huolissasi näistä verkostoista, mene ja tee jotain läheistesi ja naapureidesi hyväksi!

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvinvointimallissammekin voitaisiin siirtää painopistettä universaaleista oikeuksista tarveperustaisuuteen vähän enemmän. Ihan kaikkeen ei siis tarvitse olla subjektiivinen oikeus tarpeista riippumatta.

Muuten samaa mieltä, mutta meitä suomalaisia vaivaa luottamuspula. Ehdimme jo tottua siihen, että apua ja tukea antavat tehtävään koulutetut henkilöt, joiden toimintaa valvoo jokin virallinan taho tai ainakin jokin tunnettu yhdistys kuten SPR. Emme voi noin vain tarjoutua siivousavuksi tai edes kahviseuraksi viereisessä rapussa asuvalle vanhukselle, koska vähintäänkin tämän omaiset olettavat ensimmäisenä, että varastamme tai koitamme jollain tavalla huijata vanhusta. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Kyllä Italiassakin ihmisille maksetaan yhteiskunnan tukia ja ovat silti sosiaalisempia ja sukurakkaampia kuin me.

Italia on hyvin perhekeskeinen maa kultuuriltaan ja uskonnoltaan.

Suomi on täynnä itsekkäitä p**k**a!

Sana kirjoitti:

Kaikilla ei ole "luontaisia turvaverkkoja". On aina ollut ihmisiä, joilla ei niitä ole. Toisaalta hyvinvointimallin olemassaolo ei myöskään estä huolenpitoa omaisista, läheisistä, ystävistä, naapureista... Jos olet huolissasi näistä verkostoista, mene ja tee jotain läheistesi ja naapureidesi hyväksi!

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvinvointimallissammekin voitaisiin siirtää painopistettä universaaleista oikeuksista tarveperustaisuuteen vähän enemmän. Ihan kaikkeen ei siis tarvitse olla subjektiivinen oikeus tarpeista riippumatta.

Ei se ole mikään turvaverkko kun niitä naapureita tai läheisiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ottaa avun vastaan ja jättää itse auttamatta muita.

Monet, esimerkiksi lestadiolaisympyröistä irti päässeet, ovat vain tyytyväisiä ettei tarvitse olla riippuvainen niistä "luontaisista turvaverkoista."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Kyllä Italiassakin ihmisille maksetaan yhteiskunnan tukia ja ovat silti sosiaalisempia ja sukurakkaampia kuin me.

Italia on hyvin perhekeskeinen maa kultuuriltaan ja uskonnoltaan.

Suomi on täynnä itsekkäitä p**k**a!

Mä olen tuosta eri mieltä. Kyse on meidän kulttuuristamme ja arvomaailmastamme. Meillä arvostetaan mahdollisimman nuorena itsenäistymistä, yksilökeskeistä elämää ja ennenkaikkea riippumattomuutta muista ihmisistä. Jos mies asuisi mukavien, rakastavien ja välittävien vanhempiensa luona yhtä pitkään kuin italialaisnuorukaiset, se olisi sosiaalinen itsemurha tälle miehelle. Ei siis ole kyse siitä, että "itsekkäät p**k**at" vanhemmat heittäisivät lapsensa himasta vaan siitä, että on pakko lähteä tullakseen hyväksytyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Monet, esimerkiksi lestadiolaisympyröistä irti päässeet, ovat vain tyytyväisiä ettei tarvitse olla riippuvainen niistä "luontaisista turvaverkoista."

Ja vastaavasti monet suomenruotsalaiset ovat oikein tyytyväisiä, kun on luontaiset turvaverkot. 

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Kaikilla ei ole "luontaisia turvaverkkoja". On aina ollut ihmisiä, joilla ei niitä ole. Toisaalta hyvinvointimallin olemassaolo ei myöskään estä huolenpitoa omaisista, läheisistä, ystävistä, naapureista... Jos olet huolissasi näistä verkostoista, mene ja tee jotain läheistesi ja naapureidesi hyväksi!

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvinvointimallissammekin voitaisiin siirtää painopistettä universaaleista oikeuksista tarveperustaisuuteen vähän enemmän. Ihan kaikkeen ei siis tarvitse olla subjektiivinen oikeus tarpeista riippumatta.

Ei se ole mikään turvaverkko kun niitä naapureita tai läheisiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ottaa avun vastaan ja jättää itse auttamatta muita.

Mistä tiedät? Jos autat naapuriasi lastenhoidossa, kenties hän aikanaan auttaa omia lapsiaan lastenhoidossa, koska muistaa, miten tärkeää sinun apusi hänelle on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Kaikilla ei ole "luontaisia turvaverkkoja". On aina ollut ihmisiä, joilla ei niitä ole. Toisaalta hyvinvointimallin olemassaolo ei myöskään estä huolenpitoa omaisista, läheisistä, ystävistä, naapureista... Jos olet huolissasi näistä verkostoista, mene ja tee jotain läheistesi ja naapureidesi hyväksi!

Olen kyllä sitä mieltä, että hyvinvointimallissammekin voitaisiin siirtää painopistettä universaaleista oikeuksista tarveperustaisuuteen vähän enemmän. Ihan kaikkeen ei siis tarvitse olla subjektiivinen oikeus tarpeista riippumatta.

Ei se ole mikään turvaverkko kun niitä naapureita tai läheisiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ottaa avun vastaan ja jättää itse auttamatta muita.

Turvaverkon näkeminen velkaverkkona ("tein sulle palveluksen, olet mulle palveluksen velkaa") ei oikeastaan toimikaan. Jos palveluksesta on "maksettava", on huomattavasti yksinkertaisempaa ostaa palvelu ja maksaa samantien riihikuivalla rahalla eikä jäädä odottamaan, mitä ja milloin toinen haluaa "maksuksi". Voit hyvin kuulua jonkun toisen turvaverkkoon, vaikka hän ei kuulukaan omaasi.