Kiusaajat, kuinka kova paikka teille on nähdä

Tai onko pelko takapuolessa että jonain päivänä ilmestyy paljastuskirja?

Koskeeko, kun näette television viihdeohjelmissa kiusaamanne ihmisen, jonka elämää varjostaa edelleen lapsena tapahtunut koulukiusaaminen? Vai onko tunteet välinpitämättömiä ja edelleen kiusattua halveksivia?

Minusta on omituista, miten paljon kiusatut puhuvat asiasta, mutta ikinä kukaan kiusaaja ei puhu omasta näkökulmastaan. Oma havaintoni on, ettei kiusaaja muista kiusanneensa tai kokee kiusaamisen olleen vaan pientä kiusottelua "kavereiden" välillä. Aika harva kiusaaja osaa missään vaiheessa elämäänsä tiedostaa, kuinka väärin on tehnyt. Osa jatkaa kiusatun halveksuntaa vielä aikuisiällä. Kiusatun ääni halutaan vaientaa ja kiusatun kokemuksia vähätellään.

Jos tämä olisi kiusattujen ketju, niin täällä olisi jo monta kommenttia. Mutta kun puhutaankin kiusaajista, niin kukaan ei tunnusta kiusanneensa. Kummallista.

En ole ketään kiusannut, mutta luulen, ettei kiusaajia oikeasti kiinnosta kiusatun menestys. Ne kiusaajat kun eivät useinkaan ymmärrä menestystä samalla tavalla kuin kiusattu. Oma veljeni esimerkiksi on omalla alallaan verrattain menestynyt, mutta voin kuvitella, että hänen kiusaajansa edelleen naureskelevat hänelle, koska tuskin ymmärtävät mitään kulttuurialasta.

Yleensäkin ihmetyttää se, että millaisia ihmisiä nämä kiusaajat ovat? Itse en näe, että voisin koskaan esim. pariutua ihmisen kanssa, joka on tai ollut kiusaaja. Tai että ystäväpiiriini kuuluisi ihmisiä, jotka ovat joskus kiusanneet muita. Kammoan ajatusta ja tämänkaltaisia ihmisiä. Yläaste aikaiset kiusaajat, mitä heistä nykyään tiedän, heillä ei kovin vahvasti mielestäni elämässä mene.

Kiusaajista suuri osa ei tajua kiusaavansa. Minun pahin kiusaajani on omasta mielestään suora, oikeudentuntoinen ja solidaarinen. Sisältä musta, kateellinen, kiukkuinen ja myrkyllinen.

Olen samassa työpaikassa kiusaajani kanssa. Mä olen lääkäri ja tämä pahin kiusaaja, joka kovaan ääneen kailotti olevansa seuraava huippumalli on sh. Kyllä sen silmistä huokuu aina se sama halveksunta ja väheksyntä, mikä silloin ala - ja yläasteella. Kyllä mua välillä naurattaa, kun muistelen huvittuneena tämän kyseisen neitokaisen catwalk - kävelyharjoituksia koulun käytävillä :').

Hoitaa hommansa kyllä hyvin, ei pahaa sanottavaa sen puoleen, vaikka rankkaa on kuulemma ollut vuosien saatossa. Ja ei, en kanna kaunaa. En jaksa haaskata aikaani moiseen turhuuteen.

Juu sehän oli vain leikkiä kun sinusta tehtiin luokan hylkiö. Suurta hupia kun sait aina olla yksin. Sinulle naurettiin, osoitettiin kuinka ruma muka olet, annettiin ymmärtää ettei kukaan poika huolisi ikinä tyttökaverikseen. Siis vain leikkiä. Älä nyt sitä enää muistele. Eihän se nyt merkitse mitään että teini-ikäsi tuhottiin, että sait kulkea pelko vatsaa kouraisten miten taas pilkataan. T; eräs kiusattu joka muistaa helvetin 30 vuoden takaa

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajista suuri osa ei tajua kiusaavansa. Minun pahin kiusaajani on omasta mielestään suora, oikeudentuntoinen ja solidaarinen. Sisältä musta, kateellinen, kiukkuinen ja myrkyllinen.

Toivottavasti tämä ei ollut minulle. Edellinen kommentoija voisi joskus tarkastella myös omaa käytöstään.

Voin kertoa, että ei ole kiusaajalle yhtään kova paikka. Koska heitä ei ole alunperinkään kiinnostanut sinä ihmisenä. Olet ollut vain random kohde jota on ollut kiva kiusata. Tuskin edes muistavat sinua. Voivat ehkä onnitella sinua menestyksestä.

Olen nyt myöhemmin tajunnut sen, että eipä tästä kannata liikaa uhriutua. Harvaa kiinnostaa oikeasti toisen asiat, että miten niin kuin oikeasti menee.  Eteenpäin elämässä kannattaa ottaa suunta eikä liikoja jäädä taakse katselemaan.

Up

Kirjoitin pitkän viestin kokemuksistani ja lähetin sen. Tuli teksti, viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Miksi näin? Ei ole aiemmin tullut tuommoista vaan heti on viesti tullut näkyviin. Nyt vaikka viestin lähettämisestä on pari tuntia se ei täällä näy. Täysin asiallinen viesti kuitenkin. Harmittaa, kun vuodatan tunteeni ja ajatukseni viestiin eikä sitä julkaista.

Haluaisin itsekin tietää saman asian.

Minusta on ainakin ihanaa nähdä kiusaajani kulkevan huoltofirman vaatteissa. Hän on jo työn touhussa, kun minä lähden omistusasunnostani aamulla töihin nautittuani kahvini rauhassa, minulla ei ole kiirettä töihin. Oikein nautin tilanteesta, jossa hän hiekoittaa ja kolaa minun edestäni. Kun tulen töistä 5-6 tunnin päivän jälkeen, hän on muutaman talon päässä samoissa hommissa, olen nähnyt.

Ihana ajatuskin on se, että minä omistan asuntoni, maksan suoraan omalta tililtä autoni, omistan osakkeita ja rahastoja, olen naimisissa komean miehen kanssa, minulla on varaa työpäivän aikana lojua vauva.fi -forumilla ja tuo yläasteaikaisen helvetin luoja on edelleen se sama häviäjä, joka oli jo silloin.

Parasta on kuitenkin se päivä, kun näin hänet perheensä kanssa kaupassa. Miehensä on  pallomahainen ja ruokkoamaton, lapset kurittomia, ostoskärryssä perjantain kunniaksi kaljaa ja sipsejä, pennut kiljuivat pakastealtaalla jäätelöä. Kuulin, kuinka hän jäkätti miehelleen siitä, että mies ei taas ollut tehnyt mieliksi. Asetuin ihan kiusallakin pitkän, komean mieheni kanssa hänen peräänsä kassajonossa, tervehdin ja selitin kovaan ääneen miehelleni, että "tässä on se yläasteaikainen tuttava, josta olen kertonut niin paljon", jotta tuo luuseri tiesi tasan tarkkaan, että olen kertonut siitä, kuinka jokainen koulupäivä kolmen vuoden ajan oli ihan saatanasta. En ole koskaan ollut niin hyvällä tuulella kuin sen kauppareissun jälkeen. Varsinkin, kun oma mieheni sanoi, että ymmärrä miten tuollaisella tynnyrillä on ollut varaa haukkua minua. Käytti vielä sanaa tynnyri, joka sattui olemaan yksi kiusaajani minulle antamista nimityksistä.

Nautin niin siitä, kun nyt pukeudun sellaisiin vaatteisiin, josta hän vain haaveilee. Aikoinaan hän haukkui minua vaatteistani, jotka olivat kirpputorilta.

Ihanaa on se, että minä olen edelleen normaalipainoinen ja sileäihoinen, kun taas hän on paisunut ja rypistynyt ennen aikojaan. Ruma juurikasvu liian blondatuissa hiuksissa ja meikki samaa tasoa kuin kouluaikana.

Olen nähnyt missä hän asuu: suuren hypermarketin vieressä kaupungin neukkukuutio-vuokrakasarmissa. Sekin ilahduttaa minua. Etenkin, kun oma asuntoni on suurimmaksi osaksi käsirahalla maksettu ja hyvällä alueella.

Toivon, että kiusaajani aina minut nähdessään kiroaa sen päivän, kun päätti, että minä olen ruma, tyhmä, lihava jne. Itseltäni kesti vuosia tajuta, etten ollut mitään niistä. Nyt saan korvausta siitä kaikesta. Toivon, että hän tajuaa karman pureksivan häntä oikein urakalla.

Pelkkä tämän kirjoittaminenkin kihelmöi ja paikkaa haavoja, jota kolmevuotiskautemme samassa koulussa minulle teki.

Ai että pitäisi tuntea empatiaa, ja ehkä hänen kotitaustansa on huono tai joku muu lässynlässyn -syy? Itse tulen surkeista oloista, niinkin surkeista, että taustani oli osa hänen kiusaamisensa syitä. Luulisi, että siinä kohtaa heruisi myötätuntoa, kun toinen joutuu lastenkotiin, koska oma äiti on yrittänyt tappaa. Mutta ei.. Myötätuntoa ei heru myöskään minulta pätkääkään. Ehkä hänellä oli vaikeaa? Hänen käsittelynsä jälkeen minulla oli vuosikausia vaikeaa. Tuliko hän pyytämään anteeksi? Ei. Ei ehkä tajunnut kiusaavansa? Kyllä viimeistään silloin tajusi, kun häntä uhattiin koulusta "lomauttamisella", mutta ei lopettanut siltikään.

Toivoisin kaikkien kiusaajille samanlaista kohtaloa. Minulle kävi onni, kun kiusaajastani ei koskaan tullut mitään. Heille, joiden kiusaaja on nykyään koulun rehtori, menestyvän firman johtaja, pääministeri, heille minulta riittää myötätuntoa.

Kyllä se mua ilahduttaa, jos nään jonkun kiusaamani tyypin menestyvän elämässään. En ollut mikään varmaan mikään pahimmamlaatuinen kiusaaja, mutta vähintään ilkeä monille kuitenkin. Ja kiusaamistahan on se, jos kiusattu sen sellaiseksi kokee. Mun on nolona myönnettävä, että olin sellainen typerä teini, joka ei vaan älynnyt, että asia mikä itsestä on läppä tai kevyttä naljailua voi toiselle olla se viimeinen kiusaamisen niitti, joka romahduttaa kaiken. Ei mitään käsitystä ihmisten herkkyyden erilaisuudesta tai muustakaan. Ite kun töhötti menemään niin ei sitä edes hoksannut kuin vasta vuosia myöhemmin kun asioita alkoi pohtia. Kypsyin varmaan tässä asiassa muita hitaammin...

Onneksi aikuistuin ja opin virheistäni. En halua kellekään aiheuttaa pahaa oloa. Joten voin vilpittömästi olla iloinen, kun näen entisen tutun koulukiusatun olevan nyt hyvässä työssä, löytäneen hyvän puolison jne. Verrattuna siihen, että olis ollut itse mukana aiheuttamassa toiselle niin pahaa oloa, että tyyppi ois vaikka tappanut itsensä niin luojan kiitos kiusaamisesta voi myös päästä yli ja elää hyvää elämää. Kiusaajan on syytä nöyrtyä, ei katkeroitua.

Levotontuhkimo kirjoitti:

Kirjoitin pitkän viestin kokemuksistani ja lähetin sen. Tuli teksti, viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Miksi näin? Ei ole aiemmin tullut tuommoista vaan heti on viesti tullut näkyviin. Nyt vaikka viestin lähettämisestä on pari tuntia se ei täällä näy. Täysin asiallinen viesti kuitenkin. Harmittaa, kun vuodatan tunteeni ja ajatukseni viestiin eikä sitä julkaista.

Oot käyttänyt jotain automaattisesti kiellettyä sanaa (etenkin naisia pikkuisenkin kritisoivat sanat ovat täällä äärifeministisen moderaattorin ansiosta kiellettyjä). Tällöin tulee automaattinen ilmoitus, että viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen, mutta käytännössä se tarkoittaa että sitä viestiä ei koskaan tulla näkemään.

Vierailija kirjoitti:

Levotontuhkimo kirjoitti:

Kirjoitin pitkän viestin kokemuksistani ja lähetin sen. Tuli teksti, viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Miksi näin? Ei ole aiemmin tullut tuommoista vaan heti on viesti tullut näkyviin. Nyt vaikka viestin lähettämisestä on pari tuntia se ei täällä näy. Täysin asiallinen viesti kuitenkin. Harmittaa, kun vuodatan tunteeni ja ajatukseni viestiin eikä sitä julkaista.

Oot käyttänyt jotain automaattisesti kiellettyä sanaa (etenkin naisia pikkuisenkin kritisoivat sanat ovat täällä äärifeministisen moderaattorin ansiosta kiellettyjä). Tällöin tulee automaattinen ilmoitus, että viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen, mutta käytännössä se tarkoittaa että sitä viestiä ei koskaan tulla näkemään.

No harmi. :/ Että inhoankin tuommoista sensurointia. En nyt äkkiä keksi mistä sanasta voisi olla kyse, mutta enhän sanatarkasti voi muistaa tekstiäni.

Myötätuntoa ei oikein voi opettaa, mutta sitä voi vahvistaa lapselle näyttämällä itse esimerkkiä kasvattamalla myötätuntoisesti. Monesti kiusaajat elävät omassa kuplassaan ja käytöksellään luovat lapsistaan uusia kiusaajia. Katkeruus, kateus ja se, että syytetään kaikkia muita omasta pahasta olosta. Sen sijaan, että he huomaisivat kiusatun menestyksen, he keskittyvät aikuisena purkamaan pahaa oloaan esim mamuihin ja politikoihin. Näin haukkuminen jatkuu ja oma olo vaan pahenee. Joku täällä sanoikin, että tärkeintä ei olisi uhriutua, vaan jatkaa elämää ja yrittää nauttia siitä.

Levotontuhkimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levotontuhkimo kirjoitti:

Kirjoitin pitkän viestin kokemuksistani ja lähetin sen. Tuli teksti, viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Miksi näin? Ei ole aiemmin tullut tuommoista vaan heti on viesti tullut näkyviin. Nyt vaikka viestin lähettämisestä on pari tuntia se ei täällä näy. Täysin asiallinen viesti kuitenkin. Harmittaa, kun vuodatan tunteeni ja ajatukseni viestiin eikä sitä julkaista.

Oot käyttänyt jotain automaattisesti kiellettyä sanaa (etenkin naisia pikkuisenkin kritisoivat sanat ovat täällä äärifeministisen moderaattorin ansiosta kiellettyjä). Tällöin tulee automaattinen ilmoitus, että viesti julkaistaan tarkistuksen jälkeen, mutta käytännössä se tarkoittaa että sitä viestiä ei koskaan tulla näkemään.

No harmi. :/ Että inhoankin tuommoista sensurointia. En nyt äkkiä keksi mistä sanasta voisi olla kyse, mutta enhän sanatarkasti voi muistaa tekstiäni.

Jos tuommoinen vahinko käy ja viestin lähettämisen jälkeen tulee se "viesti julkaistaan tarkistamisen jälkeen" -ilmoitus, niin kannattaa palata selaimessa edelliselle sivulle koska silloin yleensä selaimen muistissa on vielä se juuri lähetetty viesti siellä alhaalla kommenttikentässä, jolloin sen voi helposti lukea läpi ja katsoa mikä sana mahdollisesti aiheutti sen automaattisen ilmoituksen ja sitten muuttaa sen joksikin toiseksi, ja lähettää sitten viestin uudestaan, eli ei tarvitse kirjoittaa koko viestiä uudestaan.

Nämä luuserit yleensä lähtevät tästä maailmasta iäisyyteen niin nuorina, etteivät edes ehdi nähdä kiusaamiensa menestyvän. Vähän harmittaa kun ei pääse näpäyttämään takaisin mutta mitäpä niistä.

Terveisiä vaan sullekkin H, en toivo pahaa, mutta eipä näköjään tartte kun paskot elämäsi ihan ite.