Kiusaajat, kuinka kova paikka teille on nähdä

Entä mitä kiusaajat ajattelevat, kun näkevät kohteella menevän huonosti - huonommin kuin oli odotettavaa? Koulussa ei halunnut näyttää kiusaamisen loukkaavan, mikä varmaan provosoi kiusaajaa lisää, että saisi toisen vihdoin murtumaan. Jos sitten aikuisena näkee kiusatun kulkevan arkana ja säikkynä kumarassa eli olevan kuin eri ihminen, tunteeko kiusaaja tyydytystä näkemästään, vaikkei olisikaan saanut sitä aikaan pelkästään itse? Ajatteleeko tyytyväisenä "vihdoin se on murtunut", vai harmittaako edes vähän?

Entä mitä kiusaajat ajattelevat, kun näkevät kohteella menevän huonosti - huonommin kuin oli odotettavaa? Koulussa ei halunnut näyttää kiusaamisen loukkaavan, mikä varmaan provosoi kiusaajaa lisää, että saisi toisen vihdoin murtumaan. Jos sitten aikuisena näkee kiusatun kulkevan arkana ja säikkynä kumarassa eli olevan kuin eri ihminen, tunteeko kiusaaja tyydytystä näkemästään, vaikkei olisikaan saanut sitä aikaan pelkästään itse? Ajatteleeko tyytyväisenä "vihdoin se on murtunut", vai harmittaako edes vähän?

Minustakin on ihana ajatus että kaikki kiusaajani ovat jääneet amistasolle, ja joillakin jopa peruskoulu jäi kesken. Jopa ne passiiviset kiusaajat jotka seurasivat vierestä ja hengailivat pahimpien kanssa. Heistä monet ovat saaneet lapset todella nuorena, ovat naimisissa jonkun luuserin kanssa tai jopa yksinhuoltajia. Itse karistin sen koulun roskan menemällä yliopistoon ja lukemalla itseni tohtoriksi. Minulla on komea mies ja sivistyneitä ystäviä, ja koko elämä omassa hallinnassani. Kun joskus näen vanhoja kiusaajiani tai kuulen heistä, olen katkera mutta myös tyytyväinen että heidän nuoruuden ongelmansa ovat seuranneet heitä aikuisuuteen, eivätkä he ole päässeet etenemään siitä kaupunginosastakaan mihinkään. Siitä tulee voitonriemu, että minua ette saaneet tuohon samaan paskaan vedettyä. Voin nousta heidän yläpuolelleen, ja ehkä jonain päivänä löydän itseni asemasta jossa voin antaa heille potkut tai kieltäytyä palkkaamasta vain siksi että tiedän kuinka hirveitä olentoja he ovat. Tosin olen koulutukseltani jo niin kaukana heistä että jos minusta ei poliitikkoa tule, niin tuskin päädyn vaikuttamaan heidän elämiinsä.. sääli.

Sehän on kiusaajan ansiota, että kiusatulle on tullut joku tarve näyttää muille, että menestyy elämässä. Ilman kiusaamista siitä olisi tullut harmaata massaa alemmassa keskiluokassa. Nyt se on menestymisensä velkaa kiusaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Entä mitä kiusaajat ajattelevat, kun näkevät kohteella menevän huonosti - huonommin kuin oli odotettavaa? Koulussa ei halunnut näyttää kiusaamisen loukkaavan, mikä varmaan provosoi kiusaajaa lisää, että saisi toisen vihdoin murtumaan. Jos sitten aikuisena näkee kiusatun kulkevan arkana ja säikkynä kumarassa eli olevan kuin eri ihminen, tunteeko kiusaaja tyydytystä näkemästään, vaikkei olisikaan saanut sitä aikaan pelkästään itse? Ajatteleeko tyytyväisenä "vihdoin se on murtunut", vai harmittaako edes vähän?

Tietenkin ovat tyytyväisiä tulokseensa.

Kertokaa lisää elämän kostoja