Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaisi katkeruuteen sen suhteen kun elämä jätti toiveet toteuttamatta?
12.02.2018 |
Olen käynyt eräänlaista kriisiä läpi, jossa kaikki tähänastinen on tullut punnittavaksi. Lopputulos on se, että sain huonot kortit lapsuudessa, joilla en edes oppinut pelaamaan. Kun yhdestä koettelemuksesta selvisin, tuli kaksi lisää. En haluaisi muuttua katkeraksi ja vihaiseksi akaksi vaan löytää toivoa ja valoa. Miten?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Asiaa itse pohtineena täytyy nyt sanoa että todella klassisia plus miinus nolla vastauksia. Filosofiset lauseet kuulostavat hienoilta kun niiden sisällön on jo ymmärtänyt itse elämässään, mutta muille ne ovat pelkkiä korulauseita. Kuten esimerkiksi "Päästä irti ja mene eteenpäin." Niin...? Varmasti tässä on jotain totuutta, mutta se ei aukea konkreettisesti ainakaan minulle ja miten tuohon pisteeseen edes päästään.
Tuo tarkoittaa, että mieti elämässäsi tapahtuneet asiat, jotka ovat johtaneet siihen tilanteeseen, jossa olet nyt. Kirjoita vaikka paperille. Mieti, mitkä tekemäsi valinnat vaikuttivat mihinkin. Sen jälkeen mieti, olisitko voinut sen hetkisillä tiedoillasi ja elämänkokemuksellasi valita toisin vai teitkö - kuten hyvin todennäköistä - silloisessa tilanteessa ihan oikean tai ainakin vähiten huonon ratkaisun. Mieti, mitä voisit oppia tekemistäsi asioista. Mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Mitä kannattaa tehdä toistekin ja mitä ei missään tapauksessa kannata. Tämän jälkeen mieti, mitä haluaisit tulevaisuudessa. Ja mieti, mitä toiveesi toteutuminen sinulta edellyttäisi ja onko nuo edellytykset realistisia. Tee sen jälkeen alustava suunnitelma välietappeineen. Esimerkiksi jos haluaisit opiskella vielä jollekin tietylle alalle, mieti, mitä se sulta edellyttää. Pitäisikö sun suorittaa lukio tai korottaa jotain vanhoja arvosanojasi. Jos pitää, aseta tavoiteaika, johon mennessä olet tehnyt sen. Nykyisinhän voi vielä aikuisenakin korottaa pelkästään peruskoulun päättötodistuksen yksittäisiäkin arvosanoja.
Kun olet tuon kaiken tehnyt, voit "päästää irti ja mennä eteenpäin". Joskus ongelmat ovat niin syvällä, että niihin tarvitsee ammattilaisen apua (esim lapsuudessa koettu väkivalta tms) ja silloin ei yksin selviäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa itse pohtineena täytyy nyt sanoa että todella klassisia plus miinus nolla vastauksia. Filosofiset lauseet kuulostavat hienoilta kun niiden sisällön on jo ymmärtänyt itse elämässään, mutta muille ne ovat pelkkiä korulauseita. Kuten esimerkiksi "Päästä irti ja mene eteenpäin." Niin...? Varmasti tässä on jotain totuutta, mutta se ei aukea konkreettisesti ainakaan minulle ja miten tuohon pisteeseen edes päästään.
Tuo tarkoittaa, että mieti elämässäsi tapahtuneet asiat, jotka ovat johtaneet siihen tilanteeseen, jossa olet nyt. Kirjoita vaikka paperille. Mieti, mitkä tekemäsi valinnat vaikuttivat mihinkin. Sen jälkeen mieti, olisitko voinut sen hetkisillä tiedoillasi ja elämänkokemuksellasi valita toisin vai teitkö - kuten hyvin todennäköistä - silloisessa tilanteessa ihan oikean tai ainakin vähiten huonon ratkaisun. Mieti, mitä voisit oppia tekemistäsi asioista. Mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Mitä kannattaa tehdä toistekin ja mitä ei missään tapauksessa kannata. Tämän jälkeen mieti, mitä haluaisit tulevaisuudessa. Ja mieti, mitä toiveesi toteutuminen sinulta edellyttäisi ja onko nuo edellytykset realistisia. Tee sen jälkeen alustava suunnitelma välietappeineen. Esimerkiksi jos haluaisit opiskella vielä jollekin tietylle alalle, mieti, mitä se sulta edellyttää. Pitäisikö sun suorittaa lukio tai korottaa jotain vanhoja arvosanojasi. Jos pitää, aseta tavoiteaika, johon mennessä olet tehnyt sen. Nykyisinhän voi vielä aikuisenakin korottaa pelkästään peruskoulun päättötodistuksen yksittäisiäkin arvosanoja.
Kun olet tuon kaiken tehnyt, voit "päästää irti ja mennä eteenpäin". Joskus ongelmat ovat niin syvällä, että niihin tarvitsee ammattilaisen apua (esim lapsuudessa koettu väkivalta tms) ja silloin ei yksin selviäkään.
Ja lisään vielä tähän, että elämä on matka, ei päämäärä. Elämän päämäärä on kuolema. Sen vuoksi olisi hyvä opetella nauttimaan matkasta eikä perille pääsystä.
paradoksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua helpottaa ajatus, että tämä kaikki täällä on vain laimeaa heijastusta varsinaisesta Elämästä. Vaikka nyt asiat menisi pieleen, kuoleman jälkeen kaikki on toisin, kun uskon Jeesukseen. Taivaassa ei ole surua, kipua, kurjuutta, ahdistusta, sairautta, väsymystä, mitään ikävää. Raamatun lukeminen auttaa jos täällä on kurja fiilis, Psalmeja suosittelen . Voimia ap <3
Mitäs te noilla alapeukuilla haluatte ilmentää? Että taivaaseen ette ainakaan halua? Valitsette helvetin täällä ja helvetin kuoleman jälkeen? Oikeasti, miettikää nyt vähän!
No sitä, että se 'kärsimyksen kruunu' on kaunein kruunu...vaikka se tarkoittaisikin helvettiin menoa.
Perinteisestihän uskovaiset ovat ajatelleet noin, mutta väitätkö siis, että nyt muutkin ajattelee? Raamatusta ajatus ei joka tapauksessa ole. Elämä on annettu meille lahjaksi, ja saamme olla kiitollisia ja nauttia siitä jo täällä. Todella surullista, kun on ihmisiä jotka kärsii täällä, ja jos vielä haluavat kärsiä kuolemansa jälkeenkin :(
Tulee tehdä rehellinen ja nöyrä välitilinpäätös elämästään. Muuttaa, mitä voi ja hyväksyä, että joitakin asioita ei vaan pysty itse hallitsemaan.