Miksi elämä on niin epäreilua?

Elämä on epäreilua kun 30 vuotiaana menettää äitinsä äkillisesti vai 10 minuttia viimeisen puhelun jälkeen. Elämä on epäreilua kun itse sairastuu ja joutuu eläkkeelle 33 vuotiaana. Elämä on epäreilua kun 35 vuotiaana joutuu avosydänleikkaukseen, jonka jälkeen vaimo jättää kun haluaa kokeilla " uusia asioita ja minun sydänleikkaus on ollut hänelle suuri rasite ". Elämä on epäreilua kun isä sairastuu haimasyöpään ja kuolee siihen.

Elämä on epäreilua kun eläkkeeni on pieni koska jouduin sille nuorena.

up

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua kun 30 vuotiaana menettää äitinsä äkillisesti vai 10 minuttia viimeisen puhelun jälkeen. Elämä on epäreilua kun itse sairastuu ja joutuu eläkkeelle 33 vuotiaana. Elämä on epäreilua kun 35 vuotiaana joutuu avosydänleikkaukseen, jonka jälkeen vaimo jättää kun haluaa kokeilla " uusia asioita ja minun sydänleikkaus on ollut hänelle suuri rasite ". Elämä on epäreilua kun isä sairastuu haimasyöpään ja kuolee siihen.

Elämä on epäreilua kun eläkkeeni on pieni koska jouduin sille nuorena.

Oletko sinä katkeroitunut, vai jaksatko vielä säilyttää positiivisuuden elämässä?

Miksi se EI olisi epäreilua? Ei kai kukaan kuvittele, että joku jossain jakaisi jotain kortteja? Sattumaa kaikki.

Paskan voi laittaa aina kiertämään.

Maailma on julma paikka. Sen näkee jo luontoakin katsomalla. Se mitä me voidaan tehdä, on olla itse sellaisia kuin haluaisi muiden olevan. Ei pidä sortua julmuuteen ja pahuuteen. Kaikkea tapahtuu silti, mutta yhtä voidaan pitää ja yrittää parantaa edes jotain. Mä päätin jo lapsena, ettei musta ikinä tule sellaista kuin vanhempani tai muut mun elämäni epäreiluksi ja karseaksi muuttaneet. Se on valinta, joka on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan.

Sympatiani ensimmäiselle vastaajalle. Tuo on... Ei löydy edes sanoja. Epäreilua. Just sitä. Toivon, että pärjäilet siellä. Toivon, että löydät uuden ihmisen rinnallesi, joka jaksaa läpi elämän pskamyrskyjen, joita tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua kun 30 vuotiaana menettää äitinsä äkillisesti vai 10 minuttia viimeisen puhelun jälkeen. Elämä on epäreilua kun itse sairastuu ja joutuu eläkkeelle 33 vuotiaana. Elämä on epäreilua kun 35 vuotiaana joutuu avosydänleikkaukseen, jonka jälkeen vaimo jättää kun haluaa kokeilla " uusia asioita ja minun sydänleikkaus on ollut hänelle suuri rasite ". Elämä on epäreilua kun isä sairastuu haimasyöpään ja kuolee siihen.

Elämä on epäreilua kun eläkkeeni on pieni koska jouduin sille nuorena.

Oletko sinä katkeroitunut, vai jaksatko vielä säilyttää positiivisuuden elämässä?

Vastaan valitettavasti että olen katkeroitunut koska olen joutunut kokemaan niin paljon negatiivista. Mutta toisaalta jos katkeroituu sisältä niin sama on lopettaa eläminen?

Ja kaikilla meillä on ns. ristinsä kannettava.

MIKSI elämä on epäreilua? On aika pahuksen vaikea kysymys. Mutta se todella on. Kaverilla elämä vetää mattoa jalkojen alta koko ajan ja pyytämättä. Hän on terve, joten kaikki mahdollisuudet periaatteessa on hänellä olemassa. Mutta elämä on rikkonut hänet niin, ettei hänellä voimat riitä itsensä auttamiseen. Ei vaikka minä olen rinnalla tukemassa. Vaikka tekisin kaiken hänen puolestaan, ettei olisi hänen voimistaan kiinni. Ihmetyttää miten joillekin on elämä tehty vaikeaksi.

Jos saa elää kuysikymppuseksi terveenä, ei voi olla kuin iloinen. Sen jälkeen aljaa rempat, vaikka kuinka viilaisi tottumuksiaan. Ärsyttää vanhemnat valittajat samoin kuin ne jotka eivät mielesttään vanhene :D

Mun mielestä epäreilua on se, että kusipäisyys jatkuu niin kauan kuin kusipäät jatkavat kusipäisyyttään naama pokkana. Kiltit ihmiset nujerretaan, heille vittuillaan ja he joutuvat kestämään enemmän kuin moni muu.

Olet nyt ymmärtänyt väärin. Ei tuo ole epäreiluutta vaan laiskutta.

Elämä syntyi luonnollisista prosesseista todella kauan ennen kuin synnytti älykkäitä eläimiä. Älykkäät eläimet keksivät reiluuden idean. Reiluudella ei ole ollut koskaan mitään tekemistä eikä osaa siihen, kun elämä syntyi ja kehittyi sellaiseksi kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on epäreilua kun 30 vuotiaana menettää äitinsä äkillisesti vai 10 minuttia viimeisen puhelun jälkeen. Elämä on epäreilua kun itse sairastuu ja joutuu eläkkeelle 33 vuotiaana. Elämä on epäreilua kun 35 vuotiaana joutuu avosydänleikkaukseen, jonka jälkeen vaimo jättää kun haluaa kokeilla " uusia asioita ja minun sydänleikkaus on ollut hänelle suuri rasite ". Elämä on epäreilua kun isä sairastuu haimasyöpään ja kuolee siihen.

Elämä on epäreilua kun eläkkeeni on pieni koska jouduin sille nuorena.

Oletko sinä katkeroitunut, vai jaksatko vielä säilyttää positiivisuuden elämässä?

Vastaan valitettavasti että olen katkeroitunut koska olen joutunut kokemaan niin paljon negatiivista. Mutta toisaalta jos katkeroituu sisältä niin sama on lopettaa eläminen?

Ja kaikilla meillä on ns. ristinsä kannettava.

Täällä on toinenkin katkera ja kyyninen. Jotenkin koitan itse elää ikäänkuin noita tunteita ei olisi edes olemassa. Olen kehittänyt jonkin sairaan huumorintajun, jolla kyllä selviää yllättävän hyvin. Kunhan ei tosiaan päästä katkeruutta luihin ja ytimiin asti, niin pystyy jotenkin elämään taas yhden päivän.

Eihän täältä hengissä selviä kukaan ja kärsimystä riittää. Maailma saa kiinni jokaisen lopulta. Jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin puolestasi.

Koitan uskoa siihen, että jos säilyttää hyvän tahtonsa, joka muu ainakin saattaa saada elämäänsä jotain helpotusta jossain muodossa, jos ei itse siitä hyödykään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se EI olisi epäreilua? Ei kai kukaan kuvittele, että joku jossain jakaisi jotain kortteja? Sattumaa kaikki.

Juuri niin. Jokainen on oman onnensa seppä. Toisille lasi on puoliksi tyhjä, toisille puoliksi täysi - riippuu ihan omasta ajattelutavasta, joka taas on ihan itse päätettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se EI olisi epäreilua? Ei kai kukaan kuvittele, että joku jossain jakaisi jotain kortteja? Sattumaa kaikki.

Juuri niin. Jokainen on oman onnensa seppä. Toisille lasi on puoliksi tyhjä, toisille puoliksi täysi - riippuu ihan omasta ajattelutavasta, joka taas on ihan itse päätettävissä.

Ei se ole omasta ajattelutavasta kiinni, jos vaikka toinen lapsi kuolee syöpään ja toinen kuolee liikenneonnettomuudessa. Itse sairastuu etenevään sairauteen ja saa lopputilin. Ihanko positiivinen ajattelutapa tässä auttaa? Samaan aikaan joku toinen porskuttaa elämän ensimmäiset 60 vuotta ilman suurempaa huolen häivää. Silloin on helppoa sanoa, että muuta vain ajattelutapa positiiviseksi.

Nallekarkit ei mene tasan. Ainakin sen olen oppinut että raha ei tee onnelliseksi. Mutta kohtuullinen terveys ja hyvät ihmissuhteet kyllä. Pahinta on jos omalla lapsella on ongelmia joissa vanhempi ei voi auttaa.

Elämä on epäreilua, mutta osa epäreiluuden kokemuksesta syntyy myös ihmisten omista päätöksistä.

Ei ole pakko tupakoida ja hankkia keuhkosyöpää.

Kannattaisi opiskella, niin saa hyvän työpaikan.

Olisi hyvä liikkua ja syödä terveellisesti, niin ei liho muodottamaksi palloksi ja sairastu diabetekseen.

Ei ole pakko hankkia perhehelvettiä.

Alkoholistiksi ei tarvitse ryhtyä.

Jnejne

Kannattaa perehtyä Marcus Aureliukseen ja stoalaisuuteen, kun alkaa epäreiluus harmittaa.

Toisilla päälle päin paremmat kortit, muttei me tiedetä edes pelin sääntöjä. Jokainen meistä on tavannut kauniita ja rikkaita, jotka itkee itsensä uneen, ja kaiken ryssineitä, jotka lopulta löytäneet tasapainon.

Aina lotossa voittaa joku 50v mies jolla on lainaton omakotitalo ja mökki

En ymmärrä tuota vastausta, jossa lukee, että ei ole pakko hankkia perhehelvettiä. Eli päteekö tämä myös siihen, jos oma lapsi kuolee nuorena sairauteen? Sinunko vastuksesi on, että ei kannata hankkia lapsia jos ei halua heidän kuolevan ennen sinua. Tai se että opiskelulla välttämättä saa hyvän työpaikan. Entäs jos itse sairastuu opiskelujen aikana tai sairastaa lapsena/nuorena niin paljon, että opiskeleminen ei onnistu kunnolla ollenkaan? Ovatko nämä ihmisen omia valintoja? Ajattelusi on mustavalkoista. Ja tiedän, että tämä on vanha ketju, mutta kirjoitan nyt enemmän heille jotka tänne eksyvät ja ajattelevat yhtä mustavalkoisesti. Toki on paljon asoita, joihin voi vaikuttaa tai ainakin yrittää vaikuttaa, mutta se ei todellakaan aina takaa hyvää lopputulosta. Ja siitä täällä keskusteltiin; elämä on välillä valtavan epäreilua ja ihminen ei aina itse siihen pääse vaikuttamaan.