Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun toinen vanhemmistani ei usko, että en halua olla tekemisissä menneisyyden takia?
11.02.2018 |
Toinen vanhemmistani on tehnyt muutamia ikäviä asioita ollessani lapsi/nuori. Ei mitään rikoksia, mutta asioita, joita en voi hyväksyä. En mieti itse niitä enää eikä ne vaikuta minun elämään enää. Mutta niiden vuoksi en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei kuitenkaan usko, vaan eri tavoin koko ajan painostaa minua "antamaan anteeksi" tms ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä tehdä? Millä saan hänet uskomaan, että en halua olla tekemisissä?
Kommentit (37)
Ei tarvi ajatella että opettaa niille muille niiden rajat, riittää kun pitää huolen OMISTA rajoista.
Sukulaissuhteet on vaikeampia kuin muut. Vanhemmat on saattaneet jopa ajatella että lapsi on jotenkin vanhuudenturva tms. Ei pidä yliarvioida noiden älyä, eivät välttämättä tajua mitään.
Googlaa "jämäkkyys". Voit yhä olla kiltti (niille jotka sen ansaitsee), mutta myös jämäkästi pitää omat rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda puhelinnumero tai laita estoon. Et avaa ovea, jos ilmestyy oven taakse. Ei mitään kontaktia, jossain vaiheessa kyllä ymmärtää.
Olen laittanut jopa osoitteeni salaiseksi ja muuttanut pari kertaa. Silti joku sukulainen (niistä harvoista jotka tietää osoitteeni) paljastaa hänelle osoitteeni vaikka olen kieltänyt monta kertaa. Ap.
Et kerro uutta osoitetta tai puhelinnumeroa kenellekään sukulaiselle.
Olen kertonut sen vain harvoille, mutta en sentään halua katkaista yhteydenpitoa muihin sukulaisiin ja tuttaviin. Kyllä haluan, että edes joku voi joskus käydä luonani kylässä tai soittaa minulle. Ap.
Jos et voi luottaa yhteenkään sukulaiseesi tai tuttavaasi sen vertaa, että he kunnioittaisivat selväsanaista pyyntöäsi olla antamatta yhteystietojasi eteenpäin, niin ovatko he todella niin tärkeitä ihmisiä sitten? Eikö sinulla ole luotettavia läheisiä, vai miksi haluat pitää kiinni sellaisista, jotka eivät ole luottamuksesi arvoisia?
Kannattaisiko asioita yrittää vielä selvittää puhumalla? Vaikka perheterapeutin kanssa? Vai ovatko tapahtuneet asiat niin pahoja, etteivät ne ole selvitettävissä?
Itse on vaikea kuvitella, että totaalisesti katkaisisin kaiken yhteydenpidon omaan vanhempaani. Tietysti, jos vanhempi on ollut henkisesti väkivaltainen eikä yhtään kykene tarkastelemaan omaa toimintaansa, taitaa puhuminen olla turhaa.
Kyseessä on asia, jonka toinen kokee mitättömän pienenä/ ei muista koko asiaa. Mikä tuska hänellä on, ettei oma lapsi halua olla missään tekemisissä! Eikö tuollaista asiaa voi yrittää selvittää, korjata välejä? Oletan siis, ettei kyse ole mistään hyväksikäytöstä/ pahoinpitelystä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda puhelinnumero tai laita estoon. Et avaa ovea, jos ilmestyy oven taakse. Ei mitään kontaktia, jossain vaiheessa kyllä ymmärtää.
Olen laittanut jopa osoitteeni salaiseksi ja muuttanut pari kertaa. Silti joku sukulainen (niistä harvoista jotka tietää osoitteeni) paljastaa hänelle osoitteeni vaikka olen kieltänyt monta kertaa. Ap.
Laitat välit poikki siihenkin sukulaiseen koska ei ole luottamuksesi arvoinen. Seuraavan muuton jälkeen et ilmoita suvulle osoitettasi lainkaan. Ikävää etteivät sukulaiset ole puolellasi tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä ne syyt sitten on? Vaikea vastata mitään kun et avaa tuon enempää. Sanot että ei väkivaltaa ja vanhemman mielestä syyt on mitättömiä. Ei kai kukaan vanhempi sivuuta olan kohautuksella lapsensa välien katkaisemista, varsinkaan jos ei itse edes ymmärrä mitään syytä olevankaan.
EIkö mitään muuta ratkaisua ole kuin totaalinen välien katkaisu? Eikö asioita voi selvittää puhumalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vanhemmistani on tehnyt muutamia ikäviä asioita ollessani lapsi/nuori. Ei mitään rikoksia, mutta asioita, joita en voi hyväksyä. En mieti itse niitä enää eikä ne vaikuta minun elämään enää. Mutta niiden vuoksi en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei kuitenkaan usko, vaan eri tavoin koko ajan painostaa minua "antamaan anteeksi" tms ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mitä tehdä? Millä saan hänet uskomaan, että en halua olla tekemisissä?
Sun ei tarvitse selitellä yhtään mitään kenellekään kenen kanssa et halua olla tekemisissä. Se että mainitsit että sinua painostetaan on jo huolestuttavaa. Kenenkään ei tarvitse elää jonkun painostuksen alla. Suosittelen että vedät terveen ihmisen lailla rajan jota ei ylitetä eli toisinsanoen jos painostaminen jatkuu voit mainita että jos se ei lopu, joudut ottamaan yhteyttä viranomaisiin koska sellainen ahdistelu ei ole sallittua. Jos ihminen ei tajua jotain, se ei ole enää sinun käsissäsi se asia. Ja kuten mainitsin, sinun ei tarvitsisi edes selittää jos et halua olla tekemisissä jonkun kanssa, riittää kun sanoo ettet halua olla tekemisissä ja se siitä. Jos ihminen välittää yhtään niin hän ei painostaisi sinua mitenkään.
Sun täytyy pitää puoliasi ja vaalia omaa mielenrauhaa.Omaa mielenrauhaani olen jo vaalinut katkaisemalla kaiken yhteydenpidon omalta puoleltani. En vain saa toista lopettamaan yhteydenpitoa, vaikka en siihen koskaan mitenkään reagoikaan, siis sen jälkeen kun olen pari kertaa selvästi kieltänyt. Ap.
Kuten edellä jo kerrottiin, jos ei kaunis puhe auta niin sitten yhteys viranomaisiin. Muu kun ei näytä auttavan tässä tapauksessa. Se ihminen ei kunnioita sinun tahtoasi vaan ottaa yhteyttä kielloista huolimatta - > vainoamista eli viranomaisasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on asia, jonka toinen kokee mitättömän pienenä/ ei muista koko asiaa. Mikä tuska hänellä on, ettei oma lapsi halua olla missään tekemisissä! Eikö tuollaista asiaa voi yrittää selvittää, korjata välejä? Oletan siis, ettei kyse ole mistään hyväksikäytöstä/ pahoinpitelystä tms.
Mikä hvetti sinua riivaa ettet sinä kunnioita ap:n halua saada olla rauhassa vaan puolustelet ihmistä joka häntä on loukannut?Jos toinen ilmoittaa ettei halua yhteydenottoja, ei oteta yhteyttä. Se ettei väärintekijä pidä asiaa minään ei poista sitä että se asia on tapahtunut.Tämä ei ole se ketju missä säälitään rajatonta ihmistä joka mitätöi toisen kokemukset sanomalla ettei se hänen mielestään mitään ollut.
Minunkin isäni sen jälkeen, kun äitini jätti hänet alkoi seurustella naisen kanssa, jota en halua hyväksyä.
Miten saisin isäni ymmärtämään, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä ennen kuin hän hankkiutuu tuosta naisesta eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan äiti ole mitään laitonta tehnyt mutta en silti halua olla tekemisissä. Äitini on psyykkisesti sairas, manipuloi ympäristöään ja selittää vaikka mustan valkoiseksi. Tulen vaan itsekin sairaaksi hänen seurassaan. Ja omasta mielestään on täydellinen vanhempi.
Ap älä välitä noista jankkaajista, eivät selvästikään tiedä mistään mitään. Ja joskus voi olla syytä katkaista välit myös muihin sukulaisiin jos eivät ymmärrä rajojasi kunnioittaa.
Näihin muihin sukulaisiin, eli voin hyvin kuvitella kuin joku muu sukulainen yrittää "palauttaa teidän välejä" jakamalla sun yhteystietoja eteenpäin ja miettii miten se Maijakin osaa olla itsepäinen ja tuolla tavalla hylkää läheisen. Näitä kontrolloijia ja mahdollistajia on minunkin lähipiirissä ja siinä ei auta kuin jämäkkyys. Mä en katkaissut välejä näihin "epäluotettaviin" sukulaisiin, mutta olen etäännyttänyt heidät kauemmaksi arjestani. Valitettavasti sukua pakoon pääsy on hankalaa, joten perisuomalaiset kylmät välit, jolloin nähdään häissä ja hautajaisissa on ihan toimiva konsepti. Elämä vaan ei ole selkeää saati helppoa. 😁 Väärintekijä ei myöskään koskaan pyydä anteeksi tai edes tunnusta tekojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi ajatella että opettaa niille muille niiden rajat, riittää kun pitää huolen OMISTA rajoista.
Sukulaissuhteet on vaikeampia kuin muut. Vanhemmat on saattaneet jopa ajatella että lapsi on jotenkin vanhuudenturva tms. Ei pidä yliarvioida noiden älyä, eivät välttämättä tajua mitään.
Googlaa "jämäkkyys". Voit yhä olla kiltti (niille jotka sen ansaitsee), mutta myös jämäkästi pitää omat rajat.
Miten niin riittää, että pitää huolen omista rajoistaan? Jos ihmiselle on okei, että kiva ihminen puuttuu hänen asioihinsa ja raja on siis siinä? Niin eihän se tässä selkeästikään RIITÄ.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna en pitäisi välejä tuohon läheiseen, joka jatkuvasti ilmiantaa sinut henkilölle, jolta olet nimenomaa pyytänyt salata yhteystietosi. Tai otat salaisen puhelinnumeron, jonka kautta ei voi osoitetta selvittää, ja annat tuolle läheiselle vain sen, mikäli on pakko saada pitää yhteyttä hänen kanssaan. Salaat osoitteesi häneltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi ajatella että opettaa niille muille niiden rajat, riittää kun pitää huolen OMISTA rajoista.
Sukulaissuhteet on vaikeampia kuin muut. Vanhemmat on saattaneet jopa ajatella että lapsi on jotenkin vanhuudenturva tms. Ei pidä yliarvioida noiden älyä, eivät välttämättä tajua mitään.
Googlaa "jämäkkyys". Voit yhä olla kiltti (niille jotka sen ansaitsee), mutta myös jämäkästi pitää omat rajat.Miten niin riittää, että pitää huolen omista rajoistaan? Jos ihmiselle on okei, että kiva ihminen puuttuu hänen asioihinsa ja raja on siis siinä? Niin eihän se tässä selkeästikään RIITÄ.
t.kristallikissa
Ihmisellä on oikeus pitää puolensa, että joku toinen ei vahingoita häntä, mutta hänen ei tarvitse ruveta kouluttamaan tuota toista muuten sen suhteen miten tuon toisen tulisi toimia tai ei tulisi toimia.
Täydellinen huomiottajättäminen, ja sinnikkyyttä pitää linja. Jossain vaiheessa henkilö luovuttaa, ja jos ei, niin yhteys poliisiin.
Jos sillä narsistisella henkilöllä on edellytyksiä saada apua tultuaan lyhtypylvään satuttamaksi, niin hän hakee kyllä apua itselleen. Ellei suostu, ei siinä muut oikein voi mitään tehdä. Mutta luota siis, että jos hän ansaitsee hoivaa, hän saa sitä. Joltain toiselta, kuin sinulta. Ja sitten vain annat häneen sattua. Ei ole sinun syysi.
t.kristallikissa