Etsin kanssaihmisiä saadakseni asiaan uutta näkemystä ja tukea

Tilannehan on siis se, että olen tasapainoisessa ja hyvässä parisuhteessa mieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta. Minä olen tämän neljän vuoden aikana mm. Ollut raskaana ja hoitanut pientä lastamme kotona. (Kaikki ne jotka olleet samassa elämäntilanteessa tietävät mitä se voi pahimmillaan tarkoittaa omien menojen tai kaverisuhteiden osalta-sen heikkenemistä) olen aina ollut asian kanssa sinut, eli toki tunnen ajoittaista yksinäisyyttä ja kateutta joilla on työyhteisö ja kaverit mutta pääosin ymmärrän että lapsi on pieni ja vanhemmastaan riippuvainen vain hetken ja oman ajan lisääntyminen tapahtuu kyllä kun lapsi itsenäistyy sinusta. Olen edelleen rakastunut puolisooni, ja kaipaan häntä kun hän on pois. Tätä tapahtuu harvoin,kun mies viettää aikaa ystävien kanssa esim mökkeillen tms muuta miesmäistä-mutta silloin kun hän on pois, ja jo suunnittelee seuraavaa viikonloppua ystävien kanssa, onko normaalia tuntea lievää mustasukkaisuutta ja harmitusta, että ne kokemukset ja nauramiset mitä hän kokee kaveriensa kanssa, ei tapahdu mun kanssa? Kyllä mekin siis yritämme aikaa järjestää niin ettei lapsia ole paikalla, eli säännöllistä parisuhdeaikaa, ja käymme saamassa yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä matkustamisesta leffateatteriin. Silti joudun tunnustamaan että taannun kuin lapsi kun kuulen että hänellä oli niin kivaa että oksat pois. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin, mieheni on hyvä ja sitoutunut mies, hän ansaitsee hyvää oloa jne, mutta kaipaan vain tunnetta siitä, että on muitakin kanssasisaruksia jotka voisi antaa tukea ko. Asiassani, myöntää, että itsekin tuntee ajoittain mustasukkasuutta siitä, että minä en ole ainoa asia hänen elämässään joka saa hänet onnelliseksi ja kenen seurassaan viihtyy. Kun jo tätä kirjoitan, ymmärrän kuinka hölmöltä kuulostan. Tiedän kuitenkin sisimmässäni, että ihmisen pitää olla kosketuksissa kaikkiin tunteisiinsa-myös niihin epämiellyttäviin ja epävarmuutta aiheuttaviin, jotta voisi kasvaa ihmisenä ja ymmärtää mistä ne kumpuaa. Ja kyllä, minulla oli onneton lapsuus, en ollut äidilleni tärkeä, hänen miehensä oli.