Onko teille opetettu, että pitää olla täydellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sen opettelussa. ^ Yritän parhaani mukaan opetella käyttäytymään inhimillisesti.

ap

Silloin olet parantumisen tiellä. Se on hyvä keino parantaa omat haavat.

Idioootti, se ei ole se keino lainkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sen opettelussa. ^ Yritän parhaani mukaan opetella käyttäytymään inhimillisesti.

ap

Silloin olet parantumisen tiellä. Se on hyvä keino parantaa omat haavat.

Vttu sä oot tyhmä ja yksinkertainen. Harmi, että sullakin on läheisiä. Haavoitettujakin, ehkä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Ei, vaan mä parannan ne haavat. Terapiassa. Vtun idiootti. Sitten niitä ei enää ole. Olen vapaa. Enkä enää triggeröidy edes sinusta.

ap

Mikä haava paranee kun siitä ei välitä!?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Ei, vaan sinä itse parannat ne opettelemalla käyttäytymään inhimillisesti ja ajattelemaan niin. Sinä voit itse vapautua tuosta ajatuksesta. Voit päästää irti äitisi ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Kun olen parantunut, hymyilen vain tällaisten kommenttien antajille vaikka ajattelenkin, ettet sä tiedä, etkä tajua yhtään mitään, ja itse kannat kaikki haavasi mukanasi, enkä kykene sille tekemään yhtään mitään, turha siis sanoa siihen yhtään mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä haava paranee kun siitä ei välitä!?

ap

Sellainen haava, joka vuotaa aina, kun sitä ronkkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Ei, vaan sinä itse parannat ne opettelemalla käyttäytymään inhimillisesti ja ajattelemaan niin. Sinä voit itse vapautua tuosta ajatuksesta. Voit päästää irti äitisi ajatuksista.

Miten tämä ajatus "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet" paranee, jos oikeastaan toimin sen mukaan, koittaen siis olla kaikille oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Kun olen parantunut, hymyilen vain tällaisten kommenttien antajille vaikka ajattelenkin, ettet sä tiedä, etkä tajua yhtään mitään, ja itse kannat kaikki haavasi mukanasi, enkä kykene sille tekemään yhtään mitään, turha siis sanoa siihen yhtään mitään.

ap

Toivon, että parannut. Minä olen parantunut niin, että olen ymmärtänyt, ettei minun ole pakko ajatella itsestäni tai toisista niin kuin omat vanhempani ovat ajatelleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä haava paranee kun siitä ei välitä!?

ap

Sellainen haava, joka vuotaa aina, kun sitä ronkkii.

Ei kun kysyin, että millainen haava paranee, kun siitä ei välitä? Sehän jää paranematta, jos sitä ei avata, puhdisteta ja hoideta. Sun ohjeilla se mätänee.

ap

Minulle on iskostettu päähäni ettei minulla ole oikeutta olla olemassa jos en ole kaikessa paras.

En tietenkään ole missään paras ja haluaisin listiä itseni, kun hengitän muiden ihmisten ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Kun olen parantunut, hymyilen vain tällaisten kommenttien antajille vaikka ajattelenkin, ettet sä tiedä, etkä tajua yhtään mitään, ja itse kannat kaikki haavasi mukanasi, enkä kykene sille tekemään yhtään mitään, turha siis sanoa siihen yhtään mitään.

ap

Toivon, että parannut. Minä olen parantunut niin, että olen ymmärtänyt, ettei minun ole pakko ajatella itsestäni tai toisista niin kuin omat vanhempani ovat ajatelleet.

Minäkin sen tajuan ja mulla on yhä haavani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Ei, vaan sinä itse parannat ne opettelemalla käyttäytymään inhimillisesti ja ajattelemaan niin. Sinä voit itse vapautua tuosta ajatuksesta. Voit päästää irti äitisi ajatuksista.

Miten tämä ajatus "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet" paranee, jos oikeastaan toimin sen mukaan, koittaen siis olla kaikille oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen?

ap

Ei sinun tarvitse olla oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen, vain inhimillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Kun olen parantunut, hymyilen vain tällaisten kommenttien antajille vaikka ajattelenkin, ettet sä tiedä, etkä tajua yhtään mitään, ja itse kannat kaikki haavasi mukanasi, enkä kykene sille tekemään yhtään mitään, turha siis sanoa siihen yhtään mitään.

ap

Toivon, että parannut. Minä olen parantunut niin, että olen ymmärtänyt, ettei minun ole pakko ajatella itsestäni tai toisista niin kuin omat vanhempani ovat ajatelleet.

Sun kannattaa vastata tuohon kysymykseen 173 kirjoituksessa. Oikein ajattele, mitä siinä kysyn.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Ei, vaan sinä itse parannat ne opettelemalla käyttäytymään inhimillisesti ja ajattelemaan niin. Sinä voit itse vapautua tuosta ajatuksesta. Voit päästää irti äitisi ajatuksista.

Miten tämä ajatus "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet" paranee, jos oikeastaan toimin sen mukaan, koittaen siis olla kaikille oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen?

ap

Ei sinun tarvitse olla oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen, vain inhimillinen.

Se ei auta mua tajuamaan, että muiden kuuluisi välittää minusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Okei. No minun käytökseni arvosteleminen on kuitenkin täysin hyödytöntä, koska se ei ole tiedon puutetta vaan haavoista kumpuavaa. Enkä minä välitä, jos mulle aiheutetut haavat haavoittavat toisiakin. Olemme aivan yhtä syyttömiä siihen, että se tuntuu pahalta. Ja ettemme osaa puolustautua.

ap

Ei ne haavat sinua vapauta, vaikka se voi epäreilulta tuntuakin. Ei ne haavat ole myöskään sellaisia, etteivätkö ne voisi parantua. Kaikilla on mahdollisuus.

Siis miestä eivät vapauta? Vapauttavathan ne.

ap

Siis niiden hoito vapauttaa minut toimimasta niiden ohjailemalla tavalla.

ap

Ei, vaan opettelet käyttäytymään niin, että ne haavat eivät enää hallitse sinua. Opettelet olemaan välittämästä niistä. Kun et enää välitä, ne alkavat umpeutua ja paranevat

Kun olen parantunut, hymyilen vain tällaisten kommenttien antajille vaikka ajattelenkin, ettet sä tiedä, etkä tajua yhtään mitään, ja itse kannat kaikki haavasi mukanasi, enkä kykene sille tekemään yhtään mitään, turha siis sanoa siihen yhtään mitään.

ap

Toivon, että parannut. Minä olen parantunut niin, että olen ymmärtänyt, ettei minun ole pakko ajatella itsestäni tai toisista niin kuin omat vanhempani ovat ajatelleet.

Minäkin sen tajuan ja mulla on yhä haavani.

ap

Kyllä se siitä sitten paranee, kun opit myös toimimaan ja ajattelemaan inhimillisesti, siis eri tavalla kuin oma äitisi.

Erittäin hyvä, ellei täydellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihminen ei yleensä saa mistään uusia vanhempia, jos ne ekat oli huonot, ei kai sitä voi kuin surra. Ja olen siitä kyllä samaa mieltä kuin suurin osa kirjoittajista, se, ettei ihmisestä pidetä tässä ja nyt johtuu kyllä ikävästä käytöksestä. Kyllä ihminen voi aikuisenakin muuttua, mutta se tietysti edellyttää, että hirveän paljon rakennuspalikoita pitää heittää ulos, paljoa ei sitten jää jäljelle.y

Mutta olen sen verran usein kuitenkin nähnyt, että ap:kin on saanut kammettua itsensä negatiivisesta jumista ulos, että uskon että sen voi oppia tavaksi. Sitten joku voi onnistua pitämäänkin ihan hyvin. Ei ehkä ne samat, jotka ovat mielensä pahoittaneet jo, mutta ainakin seuraavat.

Minulla ei ole mitään huonoja maneereja, joita pitäisi kammeta ulos. Enää. Sen työn tein jo kaksikymppisenä. Mutta enpä ollut tajunnut, että oletettavasti äidilleni tiedostamattomasti "mukava ihminen" tarkoitti muiden paskat sietävää. Sorry ma'm, I ain't like that. Mä en siedä mitään pskaa itseäni kohtaan, ehkä siksi en tullutkaan äitini kanssa toimeen.

ap

Voi olla, ettei sulla livenä ole ikäviä maneereita, vaan mölyt pysyy mahassa. Se on tietysti huippujuttu, jos niin on. Mutta kyllä sulla täällä netissä, anteeksi nyt, on sellaisia. Kerkeät haukkumaan ihmiset jopa ennen kuin ne ovat sanoneet mitään. Jos joku täällä huomauttaa käytöksestäsi, ei hän arvostele sinua vaan käytöstäsi.

Käytöstäni on aivan turha arvostella, koska se johtuu haavoista, joita äiti minuun synnytti, ei minusta. Aivan kuin itsekään aina käyttäytyisit vailla haavoja.

ap

Kyllä sinun käytöstäsi saa arvostella. Sinun äitisi käytöstä saa arvostella ja sinun käytöstä saa arvostella. Myös minun käytöstä saa arvostella.

Ei se ole vaarallista!

Minun suhtautumiseni muihin ja siis käytökseni ei parane siitä käytöksestä arvostelemalla, vaan ne haavat parantamalla.

ap

Ne haavat paranee niin, että muutat käytöstäsi ja ajattelutapojasi. Siksi käytöksesi arvosteleminen voi auttaa sinua parantamaan haavasi.

Mitä vttua!!? Ehei.

Haavat ovat äitini aiheuttamia tyyliin "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet", siis virheineni. Kun se parannetaan, minä muutun, ilman mitään ponnisteluja miellyttää esim. sinua, etä voit välittää minusta, koska olen niin sopuisa ja kiltti sinulle.

ap

Ei, vaan sinä itse parannat ne opettelemalla käyttäytymään inhimillisesti ja ajattelemaan niin. Sinä voit itse vapautua tuosta ajatuksesta. Voit päästää irti äitisi ajatuksista.

Miten tämä ajatus "sinun on oltava täydellinen, että voit edellyttää KENENKÄÄN välittävän sinusta tuollaisena kuin olet" paranee, jos oikeastaan toimin sen mukaan, koittaen siis olla kaikille oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen?

ap

Ei sinun tarvitse olla oikein hyvä ja täydellisen inhimillinen, vain inhimillinen.

Ja aika moni ihan inhimillinen ihminen on sellainen, josta ei kukaan välitä.

ap