Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjetön mustasukkaisuus, epävarmuus ja harhaluulot missä ei järkeä
Tulen hulluksi
09.02.2018 |
Ja puhun nyt itsestäni. Minulla on jokin epävakaa persoona, tiedostan sen itsekin. Olen aloittamassa terapian koska en kestä tätä jatkuvaa mielialan heittelyä ja tuskaa nollasta sataan koko ajan. Olen niin paljon joutunut pettymään elämässä, jo ihan lapsesta asti. Päihdekoti, väkivalta ym hylkääminen. Nuo traumat seuraa edelleen vaikka kuinka selitän itselleni että se on mennyttä. Pelkään hylkäämistä ihan kamalasti ja haen koko ajan merkkejä siitä että miesystäväni on jättämässä mua ä.En haluaisi olla hankala ja impulsiivinen. Mieheni ei varmasti tiedä yhtään mitä mun päässä liikkuu ja kuinka paljon pelkään koko ajan että hän jättää tai pettää tai löytää jonkun toisen. Ollaan vasta 8kk oltu ja epäilen häntä koko ajan kaikesta ilman syytä. Jos hän on whatsupissa oon varma että juttelee jonkun kanssa. Jos ei oo siellä,oon varma että hä on jonkun seurassa. Jos hänellä uus shampoo oon varma et se jonkun naisen vaik hänellä on teini ikäisiä tyttöjä jotka mitä tarvii. Epäilen kaikkea ihan päätöntä koko ajan vaikka mitään syytä ei oo. Mielikuvitus laukkaa liikaa ja oon ihan vainoharhainen. Miten pääsen tästä samperin taakasta eroon? Turha sanoa että hanki elämä,olen niin täystyöllistetty ku voi olla omien lasten, kokoaikaduunin, opiskelun ja harrastusten kanssa. Mies ei oo sen tyyppinen yhtään että säätäisi muiden kanssa. Tiedän sen että hän on rehellinen eikä mun harhaluuloilla oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Nämä mun kuvitelmat alkaa mennä liian pitkälle että alan epäillä omaa mielenterveyttä kohta.
Kommentit (38)
No eihän tuo nyt vielä mitään. Musta oli kerran sairaalloisen mustasukkainen mies, jonka kanssa mulla ei ollut mitään tekoa. Ei mitään. Viatonta kännisen akan silmäpeliä ainoastaan. Että sä sentään olet suhteessa sen kanssa, jota epäilet. Minä kuulemma vedätin häntä. Missähän kohdassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se kuppi vaan menee nurin, kun tarpeeksi potkitaan päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyminen samaa luokkaa mitä miehellä oli suhteemme alkuvaiheessa. Vainoharhainen, järjetön, mustasukkainen, epävarma. Kerran kännissä haukkui mut valehtelevaksi huoraksi, olin kuulemma hänen veljensäkin kanssa vehdannut. Seuraavana aamuna häpesi käytöstään, annoin 2 vaihtoehtoa. Suhde loppuu siihen paikkaan, tai hakee jostain apua. Kävi seuraavan puolen vuoden ajan puhumassa jonkun terapeutin kanssa. Ihan vaan soitti paikalliseen terveyskeskukseen, ja aloitti homman kysymällä pääsiskö jutteleen jonkun kanssa, kun on ongelmia. Auttoi, vaikka vielä viiden vuoden jälkeenkin välillä keksii jotain ihmeellistä, mutta ne menee nopeasti ohi. Toivottavasti kumppanillasi on pitkä pinna, koska mm. ystäväni parisuhde kariutui ystäväni mustasukkaisuuteen ja epäluuloisuuteen, eikä mies vaan jaksanut enää todistella hänelle uskollisuuttaan 24/7. Minä jaksoin todistella pahimman vaiheen yli, onneksi. Pyydä kumppaniltasi kärsivällisyyttä. Ja ihan oikeasti, koita päästä keskustelemaan ajatuksistasi jonkun (ammattilaisen) kanssa.
Sun mies oli sitten ilmeisesti lievemmästä päästä kuitenkin?
Mun puhelimen se kävi monta kertaa hakemassa yöpöydältä kun olin nukkumassa, luki kaikki keskustelut, luonnokset yms. Tietokoneen sivuhistoriat kävi aina läpi. Joskus kellojen siirron aikaan kone oli heittänyt aamupäiväiset sivuhistoriat pari sivua "taaksepäin" (oikealla päivällä ja kellonajoilla), mutta mies sekosi, kun sivuhistoriassa ei näkynyt heti aamupäiväisiä selailuitani, vaikka koneella olinkin ollut. Olin kuulemma poistanut historian, koska mulla on joku profiili jossain seksi/tai deittisivulla. Karjui siis aivan kurkku suorana, ja vaati saada tietää mitä helvettiä puuhaan sen selän takana. Menin hämmentyneenä koneelle etsimään, ja historia löytyikin, mutta "väärästä" paikasta. Kaupassa jos joku morjesti, niin alkoi inttäminen "toi oli joku sun pano, siihen malliin sua katto". Joskus joku vanhempi mies oli kuulemma morjestanut mulle kaupassa, mutten ollut huomannut. "Kyllä sä sen näit, mitä sä multa pimität ku et voi kertoo kuka se oli?!" -EN MINÄ NÄHNYT KUKA SE OLI. Näitä esimerkkejä olis miljoona. Ihan jos sanoin käyväni äitini luona, alkoi kysely että miksi, mitä siellä teen ja aijonko sopia treffit oikeasti johonkin jonkun kanssa. Ostin uutta suihkugeeliä/parfyymia; miksi, ketä varten. En sanoisi että oli lievimmästä päästä.
Laitapa hakuun ketju "mustasukkaisen kumppaninne sairaimmat aivoitukset".
Pitkä ketju, jossa paljon tarinoita miltä tuntuu olla suhteessa se, jota vainoharhaisesti epäillään.
Suurin yhtenevyys tarinoissa on se, että puhutaan EX-puolisosta. Eli kaikki se, millä on yritetty vahtia ja vakoilla puolison pysyvyyttä ja uskollisuutta, on se millä puoliso on ajettu pois.
Hiljalleen hauskuus ja hyvät tunteet katoavat, kun rakkausliitto muuttuu vain vankika-asetelmaksi, jossa toiselle pitää jatkuvasti olla todistelemassa, ettei esim. viiden minuutin kauppareissun aikana käynyt missään pikapanolla.
Ja joo, olen itse ollut myös tuollaisessa suhteessa se epäilty osapuoli. Ero tuli kun piti esittää kauppakuiteista kellonajat, että oikeasti kävin ruokakaupassa enkä "salarakkaalla", ja kun uhkasi hakata naamani tohjoksi etten pääse töihin "työkavereita iskemään. Ja siinä loppuvaiheessa tosiaan töissä ollessa puhelin soi taukoamatta, ja tuli h*oritteluviestejä tyyliin "tiiän ettet oo oikeasti töissä vaan jonkun miehen luona!".
Joten lähde nyt ainakin miettimään tilannetta sen epäillyn kannalta.
No mun tapauksessa kyseessä ei ollut mikään rakkausliitto ja sen jatkuvasti vaistottuani epäilinkin jatkuvasti. Pikemminkin hyvin pitkä yhden illan juttu sisäisen pelimiehen kanssa. Vielä kaapissa olevan.
Jos mies ei heti katso sua, kun Lamborginia, unohda koko juttu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, mulla tämä nyt ei noin pitkälle mene koska sen verran vielä järki leikkaa ja pysyn todellisuudessa kiinni. En käyttäydy psykopaattisesti, en paljon kysele hänen menoista eikä hän ole tilivelvollinen mulle kaikesta. Enkä minä hälle. Sen verran oon järjissäni että suhtaudun niin että jos toinen on mennäkseen niin menee enkä sitä voi estää. Mutta ei se tätä ahdistusta ja pelkoa poista koska tykkään hänestä paljon. Pelkään kaikkea.Mulle jäänyt jo lapsesta trauma kun isäni tuli ja meni, hakkasi äitiä kellon ympäri ja toi naisia kotiinkin,En voinut luottaa oikeen kehenkään ja myöhemmin äitini pisti mut muuttaan pois kotoa 16v kun meni uusiin naimisiin. Olin niin yksin että takerruin väärään mieheen nuorena jolle tein lapsen ja hän petti ja meni ja tuli kans miten sattu. Sen jälkeen mulla ei oo ollut yhtään täysin normaalia suhdetta koska en oo koskaan pystynyt rakentaan tervettä suhdetta kehenkään ja pelkään sitoutua jollain tapaa vaikka olenkin sellanne että tykästyn harvoin kehenkään.
Kokemuksesta voin sanoa, että mies kykenee leikkimään tunteillasi jopa hyvin pitkäänkin. Nainen harvemmin on niin julma, mutta onhan noita narskuja naisissakin.
Se tunne, kun sun tekis mieli raastaa ihos vereslihalle jollain kovalla harjalla, tuollaisen suhteen jälkeen. Se kipu, se tuska, se nöyryytys. Saa ajattelemaan silloin jopa elämänsä lopettamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä jos kerrot miehelle tuon mitä tänne kirjoitit?
Sitten joku p*skasäkki tulee haukkumaan sua vielä tiesmiksi, vailla mitään totuuspohjaa ja jonka mielipide susta ei ketään kiinnosta, viimeiseks mua.. Olen tuo johon joku psykopaatti sairaalloisesti "rakastui." Nro 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ei ole diagnosoitu epävakaata persoonallisuutta, samanlaisin ongelmin. Itse olen tällä hetkellä kokenut parhaaksi ratkaisuksi olla parisuhteessa uuden puolison kanssa ja ilman mitään silmäpeliä vakavampaa, koska kun vastapuoli on täysin luotettava mielikuvitukseni ja vainoharhani eivät lähde käsistä ja jälki on kaunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis silmäpeliä vakavampaa kummaltakaan osapuolelta vieraille ihmisille. Flirtti piristää ja olemmekin molemmat kovia flirttailemaan.
Ymmärrän niin täysin sua. Itselläni vaan on niin että oon eronnut 11v sitten lasten isästä enkä ole sen jälkeen ollut kunnon suhteessa. Siis sellasessa terveessä ja onnellisessa ja pitkässä .En oo asunut saman katon alla tai jakanut arkea tms. Haluaisin niin kovasti päästä jo elään sitäkin enkä antaa tää pelon pilata lopunelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten joku p*skasäkki tulee haukkumaan sua vielä tiesmiksi, vailla mitään totuuspohjaa ja jonka mielipide susta ei ketään kiinnosta, viimeiseks mua.. Olen tuo johon joku psykopaatti sairaalloisesti "rakastui." Nro 26
Ei ole haukkumista, vaan laajentaa näkökulmaa kun kuulee, minkälaisia tarinoita sillä toisella puolella on. Sitä kautta voi myös tajuta edes vähän niiden omien epäilyjen järjettömyyttä.
Yhtä juttua en muuten käsitä. Jos ei pysty luottamaan ihmisiin, niin miksi sen asian työstämisen ajan ei voi olla sinkkuna? Parisuhteeseen vasta kun on ehjempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tausta ja samat tuntemukset. Yhdessä olemme olleet tosin yli 20 vuotta, mutta silti takaraivossa kytee jatkuvasti epäilys pettämisestä eli hylkäämisestä. Terapiat on käyty, mutta ajatusmalli on ja pysyy. En kyttää puolisoani, mutta kiristelen hampaita sen aikaa kun hän on poissa. Kostoksi teen katoamistemppuja vaikka en näitä ääneen myönnäkään. Tyyliin siinähän miettii missä olin. En tiedä mitä tässä enää pitäisi tehdä. Oikeasti puolisoni on rehellinen ja kiltti. En ymmärrä miten tästä pääsisi eroon.
Se on eri asia että käy terapiassa kuin aktiivisesti koittaa muuttaa toimintaa ja ajatteluaan. Ei terapiassa kukaan muuta sinua vaan sinä sen teet.
Hyvä että olet aloittamassa terapiaa. Liialla mustasukkaisuudella karkotat ihmiset läheltäsi, toivottavasti terapia auttaa pääsemään eroon siitä.
Ketään ei voi omistaa. Mistään ei ole mitään takeita kuin omasta itsestään. Eli sellainen elämän totuus on vain hyväksyttävä.
Alue: Aihe vapaa
Koska sua on satutettu liikaa, siksi.