Olin kohtelias miehelle kaupassa ja sen jälkeen se seuras mua kotiovelle asti

Menin tuossa pari päivää sitten kauppaan ja kaupan ovelle tuli just samaan aikaan joku mies joka oli menossa myös kauppaan. Hän avasi mulle oven ja kiitin kohteliaasti tottakai, samalla sitten vastavuoroisesti avasin hänelle sen sisemmän oven.

Tein ostokset, sama äijä oli mun edellä kassajonossa mutta ei puhunut mitään. Se lähti kaupasta pois pari minuuttia ennen mua. Maksoin ja lähdin kävelemään kotiin (matkaa 100m).

Just kun pääsin kotiovelle (tai siis alaovelle, kerrostalo) niin auto ajaa viereen ja se sama ukko jonka kohtasin kaupassa on siellä. Auton ikkuna aukeaa. Keitätkö kahvit? Joo sori en keitä. No haluuks lähtee kahville johonkin? En mä oo lähdössä mihinkään, oon menossa kotiin. Hei lähtisit nyt, eiks tuossa oo lähellä toi yks paikka? Joo niin taitaa olla mutta en mä nyt lähde. No mitäs me sit tehdään? Ei me nyt varmaan tehdä mitään. Hei anna numeros! En mä nyt vaihtele numeroita. No ota tästä mun numero! En mä tarvi sitä. No miten me sit päästään kahville? Huokaus.

Äijä siinä jankutti aikansa, kunnes ajattelin että otan sen käyntikortin vastaan niin pääsen tyypistä siististi eroon. Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joten en mä uskalla alkaa vittuilemaan, vaikka joku muu oliskin varmaan sanonut suoraan että lähde nyt pappa vittuun siitä. No, tuossa oli mulla juonena että saan tietooni että kuka toi on, mutta hän ei saa tietoonsa että kuka mä olen. Ennen kun joku sanoo että no toi tyyppi nyt ainakin tietää missä asut niin tää on iso rappu missä asuu ihan hitosti porukkaa ja oon just muuttamassa pois, laatikot jo pakattuna. Eli ei mitään väliä.

Olen siis 25v ja tää ukko noin 50-54v. Mitä tästä opin? Älä ole kohtelias kun tottakai joku käsittää väärin. Ei vaan ennen oo käynyt mitään vastaavaa.