Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

"Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä."

Tämä. Kiitos näkökulmasta. Tiedän oikein hyvin, että yliopisto on teoriapainotteinen, siksi kai ne AMK:t keksittiin. Esim. Britanniassa yliopisto on kolmivuotinen, 21 v-vuotiaana yleisimmin valmistutaan ja lukea voi vaikka muinaiskreikkaa, arkeologiaa, taidehistoriaa ja kenenkään ei oleteta menevän alansa töihin, vaan työelämään astutaan ja mennään esim pankkiin tai tavarataloon graduate programmiin oppimaan se työelämä. Suomessa maistereiden oletukset korkeammat, toisin sanoen teoriayliopistoista saa suuret odotukset ja suuret egot. 

Tylsintä akateemisessa pitkaikaistyöttömyydessä on eristyminen ja masentuminen, vuoden työttömänä olleena ei vain kehtaa pitää yhteyttä ihmisiin. Alamäki alkaa rullata ja yhtäkkiä huomaa että pitää puhua kaupan kassalle että olis edes yksi ihmiskontakti päivässä.  

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan tutkintoja teillä on?

Luonnontieteiden kandidaatti. Naistutkimuksesta 50 op sivuaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Rekrytoijan kolmas paragraafihan alkaa: "Ei osata vastata työhaastattelussa." Nii-i. Me akateemisesti ylpeät oletamme, että työnantajien ja rekrytojien pitää suuntautua meitä kohti. Tosielämässä se on päinvastoin, työntekijöiden pitää työpaikoista kilpaillessa huolehtia omasta markkinoinnistaan ja ulosannostaan. Palatkaamme lähtöruutuun ja karistakaamme akateemiset ylimielisyydemme. Työnhakijan velvollisuus on selittää miten juuri hänestä on hyötyä yritykselle. 

Menin uudestaan opiskelemaan. Yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Rekrytoijan kolmas paragraafihan alkaa: "Ei osata vastata työhaastattelussa." Nii-i. Me akateemisesti ylpeät oletamme, että työnantajien ja rekrytojien pitää suuntautua meitä kohti. Tosielämässä se on päinvastoin, työntekijöiden pitää työpaikoista kilpaillessa huolehtia omasta markkinoinnistaan ja ulosannostaan. Palatkaamme lähtöruutuun ja karistakaamme akateemiset ylimielisyydemme. Työnhakijan velvollisuus on selittää miten juuri hänestä on hyötyä yritykselle. 

Tuosta saa kuvan, että hakijoiden pitäisi etukäteen tietää juuri tietyssä yrityksess käytettävät ohjelmat ja käytännöt. Kysyikö rekrytoija myös akateemiselta hakijalta, osaako hän SAPia ja jos ei osaa, pystyyko oppimaan sen viikossa?

Eri aloilla saatetaan käyttää täysin samanlaisista tehtävistä aivan erilaista jargonia. Se, että pystyy ymmärtämään hakijan potentiaalin erilaisesta kielenkäytöstä huolimatta osoittaa rekrytoijalta todellista älykkyyttä. Valitettavasti sellainen on harvinaista - muutenhan se rekry olisi toki akateeminen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Rekrytoijan kolmas paragraafihan alkaa: "Ei osata vastata työhaastattelussa." Nii-i. Me akateemisesti ylpeät oletamme, että työnantajien ja rekrytojien pitää suuntautua meitä kohti. Tosielämässä se on päinvastoin, työntekijöiden pitää työpaikoista kilpaillessa huolehtia omasta markkinoinnistaan ja ulosannostaan. Palatkaamme lähtöruutuun ja karistakaamme akateemiset ylimielisyydemme. Työnhakijan velvollisuus on selittää miten juuri hänestä on hyötyä yritykselle. 

Tuosta saa kuvan, että hakijoiden pitäisi etukäteen tietää juuri tietyssä yrityksess käytettävät ohjelmat ja käytännöt. Kysyikö rekrytoija myös akateemiselta hakijalta, osaako hän SAPia ja jos ei osaa, pystyyko oppimaan sen viikossa?

Eri aloilla saatetaan käyttää täysin samanlaisista tehtävistä aivan erilaista jargonia. Se, että pystyy ymmärtämään hakijan potentiaalin erilaisesta kielenkäytöstä huolimatta osoittaa rekrytoijalta todellista älykkyyttä. Valitettavasti sellainen on harvinaista - muutenhan se rekry olisi toki akateeminen itsekin.

Hakijan pitäis tietää paikkaa hakiessaan, että tarvitaanko sappi-osaamista vaiko ei ja jos tarvitaan niin minkä tasoista. Kertoo hakijan ammattitaidosta kaiken, jos hakee paikkaa joka vaatii sappi-osaamista vaikka sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmasti miettiä, samaistuuko herroihin vai tunnustaako, että on joutunut narriksi.

Tästä tunnustamisesta voi sitten lähteä miettimään esimerkiksi omaa äänestyskäyttäytymistä vaaleissa jne.

näinpä-

" 

Tylsintä akateemisessa pitkaikaistyöttömyydessä on eristyminen ja masentuminen, vuoden työttömänä olleena ei vain kehtaa pitää yhteyttä ihmisiin. Alamäki alkaa rullata ja yhtäkkiä huomaa että pitää puhua kaupan kassalle että olis edes yksi ihmiskontakti päivässä. "

Tämä saattaa nyt tulla isona yllätyksenä kaltaisillesi akateemisille pitkäaikaistyöttömille, mutta kyllä se kuule tuntuu pitkäaikaistyöttömyys ihan yhtä pahalta jokaisesta - oli akateeminen tai ei.

Voin tähän oikeastaan kirjoittaa parin tuttuni elämästä. Molemmilla siis yliopisto käytynä ja toisella parikin alaa sieltä. Tämä ensimmäinen sai viimein noin 30- vuotiaana eräästä yksityisestä firmasta töitä, joissa nyt asiantuntijana. Ala vastaa oikeastaan aika hyvin sitä mitä opiskeli. Oli sitä ennen työttömänä aika pitkään, mutta tuo firma aika uusi joten pääsi sinne sitten. Toinen puolestaan opiskeli kaksi tutkintoa yliopistossa ja teki vähän aikaa töitä, jotka vain löyhästi liittyivät hänen alaansa ja asetelma oli vähän kuin se kuin lähihoitajana toimisi sairaanhoitaja ( ei siis ollut silti hoitoala ja tämä vaan esimerkki)  eli teki lihan duunaritöitä sillä koulutuksella. Myöhemmin päättikin, että hakee ammattikorkeaan ja kävi siellä hoitoalaa ja valmistui ja sai heti töitä. Harmittaa toisaalta, kun on opiskellut yliopistossa niin paljon ja nyt niistä aloista ei sitten paljon ole hyötyä nykyiseen. Aika sekava selitys tämä, mutta en voi kovin tarkasti kirjoittaa.

"Tylsintä akateemisessa pitkaikaistyöttömyydessä on eristyminen ja masentuminen, vuoden työttömänä olleena ei vain kehtaa pitää yhteyttä ihmisiin. Alamäki alkaa rullata ja yhtäkkiä huomaa että pitää puhua kaupan kassalle että olis edes yksi ihmiskontakti päivässä."

Lainasin nyt itsekin tämän kohdan ja olen kyllä samaa mieltä. Itse tosin en ole ainakaan vielä akateeminen ihminen, mutta kyllä se on todella ikävää kaikille ja itsekin häpeän välillä todella paljon tätä tilannetta. Olen vasta nuori ihminen ja oikeastaan monet tuttuni ovat ainakin jossain töissä ja itsellä ei taas ole ollut mitään nyt aika pitkään aikaan joten pakostakin joutuu miettimään mitä voi edes puhua muille. Koen olevan vaikeaa pystyä yleensä keskustelemaan muiden kanssa, kun on paljon niitä asioita, jotka hävettävät. Työttömyys, rahattomuus, se ettei juuri voi käydä missään kun ei ole edes rahaa, se kun jotkut puhuvat töistään ja itse ei tiedä mitä sanoisi yms. Toisaalta olen tottunut siihen, ettei minulla edes ole paljon seuraa, joten siinä mielessä ei ole uusi tilanne. Ajattelinkin juuri tänään, että toisaalta parempi ettei olekaan seuraa, kun oikeasti olisi aika hävettävää tutustua muihin tässä tilanteessa ja selitellä heille elämäänsä.

Tässä vaiheessa en kovin paljon haluaisi kertoa itsestäni muille. Tosin oikeasti välillä pelkään sitä, ettei tämä asia muutukaan niin äkkiä ja sama tilanne jatkuu pitkään. Silloin sitä ei tavallaan olisi pitkään aikaan siinä tilanteessa, että olisi mukavaa kertoa muille mitään. Silloin tämä asia tuntuukin ja aika ikävältä. Opiskelemaan on myös minun vaikeaa päästä ja senkin vuoksi aina ajattelen jäänkö sitten johonkin välitilaan niin etten saa töitä, enkä pääse edes opiskelemaan. Tarkoitan opiskelulla juuri yliopistoa ja amk:n voisi olla joillekin aloille vaikeaa päästä. Pelkään etten koskaan edes pääse yliopistoon, kun tulee se haku-uudistuskin. En siinä mielessä tosin kuulu tähän ketjuun.

Huonoa kuuluu edelleen. Toivoisin että meille olisi joku yhdistys tyyliin akateemiset työttömät, josta voisi saada vertaistukea mutta ei kai sitten.

Nostetaan vanhaa ketjua. Hei, mitä teille kuuluu?

Löysin ketjun sattumalta ja luin kaikki vastaukset. Samaistun tuskaan; masentaa ja ahdistaa työelämä ja työn saamisen mahdottomuus. Koko ajan olen mennyt eteenpäin, käynyt koulut ja opiskellutkin lisää, mutta lieköhän ikä (31) ja naissukupuoli karsivia tekijöitä. Ja tietenkin se iänikuinen "lähtee kuitenkin kun saa oman alansa töitä". Mustavalkoista ja typerää ajattelua.

Nyt kuukauden verran olen tykittänyt työhakemuksia ihan kaikkialle ja ihan kaikkeen. tulos pyöreä nolla. Varmaan epätoivo paistaa kilometrin päähän. Suurin osa työpaikoista ei edes laita kiitos mutta ei kiitos-viestiä jälkikäteen. Aktivoiduin myös soittelemaan hakemusten perään ja se lähinnä aiheutti rekrytoijissa järkytyksensekaista inhoa; mitä toi tänne soittelee? ME otamme yhteyttä, ET sinä.

Joo, toivotonta on. Unettomia öitä, ahdistus toimeentulosta, pelko tulevaisuudesta. Ja olen pettymys vanhemmille.

Nosto.

Eivät näytä asiat vuoden 2018 jälkeen meillä akateemisilla parantuneen. Ulkomaille lähtö olisi minulla varmaan ainoa vaihtoehto työllistymiseen, mutta ei sekään tapahdu noin vain, varsinkaan kun ei ole ihan nuori. Parikymppisenä olisi tilanne toinen. Ahistaa ja **tuttaa.

Työttömyyttä, työttömyyttä...edelleen.

Työttömyyttä kuuluu, kiitos kysymästä. Tulossa sangen vähälahjainen joulu.

Vessanpönttöjen pesua muutama tunti viikossa. Eli olen edennyt urallani, hurraa, hurraa!

Työkokemuksen ja työelämäkontaktien ja verkostojen luominen aloitetaan jo yläasteen ja lukion aikaisilla kesätöillä ja opintojen ohessa tehtävien töiden kautta. Pienin portain eteenpäin. Ihan varmasti on vaikeuksia työllistyä esim. puhtaan luonnontiede- tai hum. aineen pohjalta maisterina saati tohtorina, jos ei mitään työelämäkontekstia aiemmin.

jos tarkastellaan akateemista työttömyyttä vain ajanjaksosta valmistumisen jälkeen, jää se jakso tarkastelematta jolloin ne varsinaiset työllistymisen askeleet luodaan tai ollaan luomatta.

akateeminen työllistynyt ja lukuisten opiskelukavereiden työttömyyttä seurannut

Vierailija kirjoitti:

Työkokemuksen ja työelämäkontaktien ja verkostojen luominen aloitetaan jo yläasteen ja lukion aikaisilla kesätöillä ja opintojen ohessa tehtävien töiden kautta. Pienin portain eteenpäin. Ihan varmasti on vaikeuksia työllistyä esim. puhtaan luonnontiede- tai hum. aineen pohjalta maisterina saati tohtorina, jos ei mitään työelämäkontekstia aiemmin.

jos tarkastellaan akateemista työttömyyttä vain ajanjaksosta valmistumisen jälkeen, jää se jakso tarkastelematta jolloin ne varsinaiset työllistymisen askeleet luodaan tai ollaan luomatta.

akateeminen työllistynyt ja lukuisten opiskelukavereiden työttömyyttä seurannut

Tämä ei ihan hirveästi auta niitä, jotka on ilman töitä. He kun ei omista aikakonetta ja voi palata yläasteelle.

Ei tietenkään autakaan, mutta vie keskustelun oikeisiin syihin. Ettei vain hoeta että vika on työelämässä ja leikkauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään autakaan, mutta vie keskustelun oikeisiin syihin. Ettei vain hoeta että vika on työelämässä ja leikkauksissa.

Jos yläasteella tosiaan ratkaistaan, kuka saa töitä ja kuka ei, koulutuksella ei olisi mitään merkitystä.