Nainen, kerro miksi sinut on jätetty

Vierailija kirjoitti:

En halunnut lasta. Miestä rakastin.

Sama.

Mies löysi työmatkallaan ihanan naisen, jonka kanssa oli ilmeisesti jo jonkin aikaa viettänyt hotelliöitä. Nainen antoi painaa kakkoseen, minä en ja nainen halusi nukkua sylikkäin, minä en. Niinpä mies yhtenä päivänä ilmoitti että hän on vähän seikkaillut ja meidän juttu on tässä.

Sitten selvisi että se nainen on perheellinen ja ihania hotelliöitä on vain kun sattuvat samaan paikkaan työmatkalle. Saatoin naurahtaa pilkallisesti.

Mies löysi - omien sanojensa mukaan - sielunkumppanin. Minä olen analysoinut tämän ihmiseksi ihmiseksi, joka tykkää asioista asioista.

Mies ei ollut onnellinen. Tarkempaa erittelyä en koskaan saanut. No, minä ja lapset olemme olleet huomattavasti onnellisempia eron jälkeen, joten hyvä näin.

Joskus 18-vuotiaana minut jätettiin, koska suhde "meni liian vakavaksi". Jäin hölmistyneenä miettimään, kun ei oltu viiden kuukauden aikana edes vielä seksiä harrastettu.

En antanut persettä enkä niellyt mällejä+olin muutenkin estoinen seksin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ot, mutta kuvailkaa tylsää naista? Siis milloin mies kokee naisen niin tylsäksi, ettei halua jatkaa?

Ymmärrän, jos on sängyssä lahna, mutta jos petileikit sujuu, haittaako muu elämän tasaisuus?

Tylsässä naisessa ei ole räväkkyyttä eikä syvyyttä. Syvyyttä voi olla ilman räväkkyyttä (tai monesti just ne ujot on pohtivia). Tylsä on sellainen joka hoitaa arkiaskareet, mutta ei ajattele tai tee mitään erityistä. Tylsältä puuttuu joku sellainen sisäinen palo mikä saa naisen säteilemään.

M31

Minä olen tosin nainen, mutta pidän tylsänä ihmistä, jolla ei ole mielipiteitä. Joojoo- mies on aina tylsä.

Ei minusta tylsyydellä ole mitään tekemistä rauhallisuuden kanssa.

Koska pihtasin ja nalkutin. Ei ku siis tarkoitin, että koska mies oli narsisti.

Ei mua oo jätetty ikinä, oon paras!

Vierailija kirjoitti:

Löin miestä riidan yhteydessä ja hänellä oli periaate, että häntä voi suhteessa lyödä vain kerran. Hyvä periaate, vaikka silloin tuntuikin pahalta.

Naistenkin kannattaisi käyttää samaa periaatetta, ettei sitten tarvitsisi keskustelupalstalla itkeä, että "mies on hakannut minua jatkuvasti 11 vuotta. Nyyh. Olen uhri. Nyyh"

Vierailija kirjoitti:

Ei mua oo jätetty ikinä, oon paras!

Kulta, meidän pitäisi puhua.

Ulkonäköpuutteiden vuoksi.

Minut on tasan yksi poika jättänyt, sanaakaan sanomatta, ja syy oli se että yhteinen kaverimme käski. Ei kyllä pitkään jaksanut harmittaa niin tohvelin poikakaverin ja kieron "ystävän" menettäminen. 😂

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosin nainen, mutta pidän tylsänä ihmistä, jolla ei ole mielipiteitä. Joojoo- mies on aina tylsä.

Ei minusta tylsyydellä ole mitään tekemistä rauhallisuuden kanssa.

No minä olen siis tylsyyden vuoksi jätetty, ja viaksi luettiin myös se, että "minulle aina kaikki käy"... mutta annan tähän toisen näkökulman: kun on niin paljon asioita pohtinut, osaa nähdä ne samat asiat monesta eri näkökulmasta ja harmaan sävyjä on kymmenittäin, miten voi olla enää jyrkkä?

On todella vaikeaa yrittää esittää mustavalkoista, räväkkää ja mielipiteitään kovasti puolustavaa ihmistä, kun tietää ja ymmärtää, että se "oma totuus" ei välttämättä olekaan absoluuttinen totuus.

Tästä syystä minua pidettiin sitten tylsänä.

Niin ja kun tämä mies mm. hermostui niinkin "merkityksellisistä" asioista, kun esim. kyseli mielipidettäni miesten tuoksuista, enkä osannut sanoa parasta, tuoksuttelin kaikki ehdottamisan ja sanoin kaikkien olevan hyviä. Veti tästä kunnon kiepit ostoskeskuksessa ja piti mykkäkoulua loppureissun.

T.tylsä nainen

Minä olen ollut aina jättäjä, en koskaan jätetty. Oma valinta.

Mies löysi elämänsä naisen. Joka oli naimisissa. Jonka kanssa sitten lopulta erosivat ja molemma ovat tahoillaan nyt naimisissa ja perheellisiä. Alkuun olin katkera, mutta lopulta ymmärsin, että se oli meidän kaikkien parhaaksi. Jokainen on nyt varmasti onnellinen.

Olin liian vaikea ihminen. Joo, myönnän, että olin hyvinkin tulinen... Saata hermostua nollasta sataan ihan mitättömästä, jos olen kovin väsynyt, stressaantunut (töissä ihan hirveää silloin), v*ttuuntunut, mollattu jne. Olin siis suhteessa miltei jatkuvasti pahalla päällä (2 vuotta) ja voin sanoa, että vika ei ollut vain minussa.

Olin kuulemma hullu nalkuttaja, jos raivostuin siitä, että mies ei tullut yöksi kotiin baari-illan päätteeksi, vaikka seuraavana aamuna oli siskoni valmistujaiset. Sain ihan silmittömät raivarit ja pistin hänen omaisuuttaan paskaksi ja kostin todella v*ttumaisilla asioilla jne.

Riitaan tarvitaan kaksi ja myönnän, että olin ihan crazy bitch ajoittain.

Kunpa tietäisinkin... "Tästä ei vaan tuu mitään" jne. Ei mitään selvää syytä ja olemus kertoi aina ihan muusta kuin ettei kiinnosta. Oikeastaan samaan tapaan on käynyt kahdenkin kanssa. Ei osaa sanoa syytä, mutta toisen kanssa palattiin vielä yhteen ja olemme edelleen. Yhden jätin itse ja muut on jotenkin hiipuneet.

Nalkutin ja pihtasin.

Olen ollut vain jättäjä, toisaalta en ole seurustellut erityisen usein.

Toisaalta jos vain miettii miksi jättää, vähänkään pidempien suhteideni pohjalta voin kertoa seuraavat: 1. tuntui siltä että seurustelukumppani ei halua viettää aikaa kanssani, 2. seurustelukumppanini ei arvostanut lainkaan minun mielihalujani tai pyyntöjäni, vaan kaiken piti aina mennä hänen sanomansa mukaan 3. Tunsimme entuudestaan melko pitkään, mutta kun suhde lopulta pääsi fyysiselle tasolle emme kohdanneet. Tietenkin olimme nuoria ja hän oli kokematon. Mutta sen lisäksi alkuun tuli jo ns esileikeissä, eli ei päästy edes yhdyntään asti. Ja sitten kun se vaihe saavutettiin, koko vastasi tyyliin pikkurillin puolikasta jopa täytenä. Eli seksuaaliset harrastukset saattoi unohtaa, ja oli hyvä palata pelkkään kaveruuteen - varsinkin kun mies oli äskettäin lähtenyt armeijaan, eli ajankohtakin sopi erolle.