Lue keskustelun säännöt.
Unihalvaus, joka ei vaikuta unihalvaukselta
08.02.2018 |
Tästä on jo hyvän aikaa, mutta muistan silti selkeästi tapahtuman ja aloin vain miettimään sitä tässä yksi päivä. Oletan sen olleen unihalvaus, mutta se ei tuntunut siltä. Unihalvauksessahan tyypillistä on, että halvauksen aikana tuntuu, että sinulle tahdotaan pahaa, eikä pysty liikkumaan. Minä pystyin sulkemaan ja avaamaan silmäni, mutta halvaus ei silti loppunut.
Tämä tapahtui siis silloin, kun lapseni oli n. 6-7kk:n ikäinen ja nukkui pinnasängyssään meidän vanhempien parisängyn jalkopään puolella. Heräsin yöllä, kun kuulin lapsen itkevän, pidin silmiä hetken kiinni, mutta kun lapsi ei kuulostanut siltä, että olisi rauhoittunut, avasin silmäni ja meinasin nousta.
Kuitenkin kun avasin silmäni, näin pinnasängyn päälle kumartuneena vaaleahiuksisen naisen, jolla oli vanhanaikainen mekko, ehkä 1600-luvulta. Mekko näytti siltä, että sen alla oli vanne, että pysyi pöyhkeänä ja leveänä, väriltään se oli vaaleansininen. Nainen itki ja tuntui katsovan lasta.
En pystynyt liikkumaan, sydämeni hakkasi aivan hulluna, järki sanoi ettei tätä tapahdu ja suljin silmäni, avatessani ne nainen liikkui pinnasängyltä kohti ovea sen vieressä ja jatkoi itkemistä.
Suljin taas silmäni ja avasin ne. Nyt nainen oli hakkaamassa ja työntämässä ovea auki ja itku kasvoi entisestään ja alkoi kuulostaa jo raivokkaalta. Muistaakseni kun suljin ja avasin silmäni 6. kerran, nainen katosi viimein, mutta se itku ja huuto kaikui korvissani vielä pitkään.
Kun nainen oli kadonnut, en pystynyt hetkeen vielä nousemaan. Syöksyin tietysti heti katsomaan lastani, mutta hän nukkui aivan tyytyväisenä sängyssään, eli hän ei ainakaan ollut itkenyt.
En ymmärrä, että jos tuo oli unihalvaus, miksei se loppunut kun pystyin sulkemaan ja avaamaan silmiäni? Nainen ei kertaakaan katsonut minuun, eikä tuntunut, että minulle haluttiin pahaa, vaikka olo oli tietysti kamala. Tuntui ehkä jotenkin, että tunsin sen, mitä nainen tunsi, hankala selittää.
Olisiko ollut ennemminkin valveuni? Vai onko jotakin muita samankaltaisia halvauksia tai vastaavia? Pelottava tuo oli, muistan vieläkin sen itkun, vaikka tapahtuneesta tosiaan on kohta 2 vuotta. Tuo on ainoa, mikä minulle on käynyt, sen jälkeen ei ole tullut tällaisia. Olen myös ymmärtänyt, että aika usein jos saa unihalvauksen, saa myös toisen kerran.
Ja niin, sanon nyt ettei tarvitse kysyä, näin aivan selkeästi naisen ja kaikki yksityiskohdat, koska tuohon aikaan makuuhuoneessamme oli kaksi ovea, toista pidettiin auki, jotta eteisessä oleva valo valaisee makuuhuonetta jos lasta tarvitsee yöllä käydä katsomassa.
Olisiko jollakin jotain ajatuksia tästä?
Kommentit (50)
Mulla ollut tuollaista pahassa kuumehoureessa kun asteita ollut 39,5 tai yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko ja jännitys nukkumaan mennessä lisää riskiä kokea noita. On myös tutkittu, että useimmiten unihalvauksia tulee ihmisille, jitka nukkuvat selällään.
Käännä siis kylkeä ja yritä olla ressaamatta yön tapahtumista.
Kiitos kaikille vinkeistä ja tiedoista. En koskaan nukkumaan mennessä oikein pelkää että saan tuollaisen halvauksen, mutta kyllä se silti joskus käy mielessä. Onneksi ei käy kovin usein kuitenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle käy unihalvauksessa monesti niin että luulen pystyväni vaikka avaamaan/sulkemaan silmiä ja jopa nousemaan sängystä, mutta ainakin jälkimmäinen on ollut aina mielen kepposia ja oikeasti olen ollut sängyssä halvaantuneena koko ajan. :D Olen myös pystynyt pitämään ääntä halvauksen aikana, yritin huutaa apua mutta kun äänihuulet ei liiku niin ulos tulee vain sellaista mölinää. Tämä on varmistettu kun perheenjäsen oli ihmetellyt sitä ölinää ja ravistellut hereille.
Varmaan kokemuksesi oli jotain unihalvauksen ja valveunen väliltä, mieli ei ole ihan skarpeimmillaan siinä tilassa niin voi sekoittua "hereillä" olo ja unimaailma.
Tästä en tiennytkään, ehkä en siis saanutkaan silmiä suljettua, vaan luulin vain niin. Kaipa kaikilla silti on ihan omanlaisensa unihalvaukset, aina hiukan erilaiset. Sitä vain ihmettelen, ettei tuntunut siltä, että minulle haluttiin pahaa tai että huoneessa olisi pahuutta tai jotakin. Kai se sitten oli puoliksi jotakin valveunta. En kyllä muista nähneeni tuollaista unta ennen heräämistäni, mutta tiedä häntä.
Ap
Näin varmastikin on. Esim. minulla on ollut unihalvauksia ihan lapsesta asti eikä niihin ole ikinä liittynyt mitään tunnetta että joku tahtoisi pahaa, tai että läsnä olisi jokin pahantahtoinen olento. Se inhottava tunne tulee pelkästään siitä ettei pysty liikkumaan eikä säätelemään hengitystä josta joskus tulee tukehtumisen tunne.
Olen onneksi oppinut vuosien aikana herättämään itseni unihalvauksesta, pitää vaan puskea sen "on mahdotonta liikkua"-tunteen läpi ja vaikka kääntää päätä sivulle. Tuntuu uskomattomalta voimanponnistukselta mutta ainakin minulla toimii nykyään joka kerta.
-tuo lainattu
Mullakaan ei ole ikinä ollut unihalvauksessa noita "aavemaisia" kokemuksia joita useimmilla tuntuu olevan (?), mutta olen kyllä ollut varsinkin alussa aivan kauhuissani liikuntakyvyttömyydestäni. Olisin varmaan kuollut niille sijoilleni jos olisin vielä kokenut jotain läsnäoloja...
Aloitusta lukiessa tuli tunne, että ap pelkää jatkavansa perinnettä, jolla suku tuottaa jälkeläisilleen sanoinkuvaamatonta tuskaa. Se hahmo unessa koki sen valtavan surun, jopa raivon, "ap:n puolesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on kunnon kummitustarina.
Yleensä äidit, joille tulee irrationaalinen huoli lapsesta, eivät konkreettisesti lisää hellyyttään lasta kohtaan. Pelko on ehkä heidän tapansa kokea ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus on kunnon kummitustarina! Näistä saisi hyvän kokoelman novelleja.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina luullut, että unihalvauksia on vain "pahoja". Ilmeisesti sitten ihmiset kertovat pitkälti vain niistä ja olen saanut täydellisen harhakäsityksen asiasta.
Mieleeni muistui nyt yksi toinen, ehkä unihalvaus tai valveuni, joka meni kylläkin ohi ihan muutamassa sekunnissa, joten saattoi olla myös vain unenpöpperössä kuviteltua tai jotakin.
Tästä on joitakin kuukausia. Minulla on välillä kausia, kun näen joka yö painajaisia äidistäni. Niissä yleensä olen jostain syystä joutunut takaisin vanhaan kotikaupunkiini ja olen taas äitini vallan alla. Joskus näissä unissa olen taas teini-ikäinen ja asun hänen luonaan. Joskus hän yrittää tehdä pahaa lapselleni. Joskus hän vain jahtaa minua ympäri kaupunkia, toisinaan hän ei tee mitään ihmeellistä, mutta minulla on jatkuvasti unessa inhottava olo hänen läheisyydestään. Usein herätessäni sydämeni hakkaakin inhottavan lujaa.
Sinä yönä olin nähnyt unta, jossa jouduin asumaan hänen kanssaan taas, mutta yritin karkuun ja hän seurasi minua. Heräsin tuosta unesta ja nousin istumaan sängyn reunalle. Näin aivan selkeästi äitini makuuhuoneemme ovella. Hän katosi kyllä melkein heti, mutta se oli aivan kauhea tunne, että hän olisi ollut siinä.
En ole ollut missään tekemisissä tai puheissa äitini kanssa nyt 4 vuoteen, mutta silti näen näitä unia. En ymmärrä miksi, mutta nyt olen taas tämän viikon jokaisena yönä nähnyt unia joissa hän on. Pelkään, että näen hänet taas kun herään yöllä, mutta hän ei katoakaan niin nopeasti.
Ap
Mitä lapselle täytyy tehdä, että hän aikuisena vielä vuodenkin päästä kokee näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran olen kokenut unihalvauksen nuorena tyttönä, yöllä heräsin painostavaan oloon ja oli aivan kuin joku olisi ollut päälläni makaamassa ja tehnyt sukupuolisia asioita mutta en kyennyt liikkumaan ollenkaan ja kohta olin näkevinäni isäpuoleni oviaukossani. Sitten kun heräsin ja pystyin liikkumaan niin tajusin kuvitelleeni kaiken mutta on kyllä erikoisen vahvoja tuntemuksia jopa fyysisiä kun aamulla oli alapääkin hellänä aivan kuin olisi oikeasti jotain sattunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole unihalvauksissa koskaan nähnyt mitään, mutta niistä tulee joskus ruumiista irtautumis kokemuksia. Harmi vaan että noita halvauksia tulee tosi harvoin, yleensä krapulassa.
Joskus törmäsin netissä johonkin hihhuliteoriaan että ruumista voisi oikeasti irtautua jos unihalvauksen aikana kuvittelee vaikka köyden sängyn yläpuolelle ja lähtee kiipeämään sitä köyttä pitkin.
Itse olen päässyt unihalvauksen aikana konttaamaan poispäin sängystä, ja tuntuu kyllä realistiselta se kun kädet koskee mattoa/lattiaa mutta muut aistit on jotenkin sekavat, ei esim. kunnolla näe ympäristöä. Joskus pääsin melkein ulko-ovelle mutta ihan kuin kuminauha olisi vetänyt kohti sänkyä ja kun keskittyminen herpaantui niin huomasin olevani taas sängyssä halvaantuneena.
Harmi etten unihalvauksen aikana kovin usein ole rohkealla tuulella, riittäisi vaikka miten paljon tutkittavaa siitä mihin kaikkeen mieli venyy tuollaisessa tilassa.
Jossain vanhassa OOBE-oppaassa neuvottiin mm. kääntämään kylkeä, itse olen vain lähtenyt leijumaan, jos on käynyt hyvä tuuri. Yleensä kohtaus loppuu, kun tajuaa mistä on kyse ja alkaa liikaa järkeilemään mitä tehdä.
Ai, minä tiedän aina alusta asti mistä on kyse muttei se ole kyllä helpottanut heräämistä. Unihalvausten lisäksi näen selkounia, joissa tiedän olevani unessa ja pystyn jossain määrin hallitsemaan unen sisältöä, mutten välttämättä silti pysty heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle käy unihalvauksessa monesti niin että luulen pystyväni vaikka avaamaan/sulkemaan silmiä ja jopa nousemaan sängystä, mutta ainakin jälkimmäinen on ollut aina mielen kepposia ja oikeasti olen ollut sängyssä halvaantuneena koko ajan. :D Olen myös pystynyt pitämään ääntä halvauksen aikana, yritin huutaa apua mutta kun äänihuulet ei liiku niin ulos tulee vain sellaista mölinää. Tämä on varmistettu kun perheenjäsen oli ihmetellyt sitä ölinää ja ravistellut hereille.
Varmaan kokemuksesi oli jotain unihalvauksen ja valveunen väliltä, mieli ei ole ihan skarpeimmillaan siinä tilassa niin voi sekoittua "hereillä" olo ja unimaailma.
Tästä en tiennytkään, ehkä en siis saanutkaan silmiä suljettua, vaan luulin vain niin. Kaipa kaikilla silti on ihan omanlaisensa unihalvaukset, aina hiukan erilaiset. Sitä vain ihmettelen, ettei tuntunut siltä, että minulle haluttiin pahaa tai että huoneessa olisi pahuutta tai jotakin. Kai se sitten oli puoliksi jotakin valveunta. En kyllä muista nähneeni tuollaista unta ennen heräämistäni, mutta tiedä häntä.
Ap
Olen eri, mutta miten niin ajattelit että et ehkä oikeasti saanutkaan silmiä suljettua? Meinaatko että ne olisivat olleet koko ajan auki? En usko että tuo on mahdollista, eikös silmän sidekalvo hyvin nopeasti kuivu jos sitä pitää räpyttämättä auki? Minulla on ainakin ollut unihalvauksessa aina silmät nimenomaan kiinni, joskus illuusio niiden avaamisesta mutta silloin nimenomaan se silmien avaaminen on se epätodellinen osuus, ei niin että silmät olisi lähtökohtaisesti auki ja sulkeminen olisi kuviteltua.
Ketju on vanha, mutta aihe aina ajankohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on kunnon kummitustarina! Näistä saisi hyvän kokoelman novelleja.
Onko kellään vastaavaa kokemusta, kuin ap:llä? Eli hahmo unessa ei tuntuisi uhalta epäsuorasti.
ääh, siis tuntuisi uhalta epäsuorasti...
Onko joku kokenut unihalvauksen, jossa paha uhkaakin itselle rakasta.
Unihalvauksessa en ole koskaan nähnyt tai tuntenut mitään olentojen läsnäoloa. On vain kamalaa kun ei pysty liikkumaan ja erityisesti kerran kun kasvot olivat puoliksi tyynyä vasten ja tuntui ettei saa henkeä.
Sitä vain yrittää väkisin liikkua päästäkseen pois siitä tilasta, mutta se tuntuu vähän kuin olisi hautautuneena hiekkaan tai jotain. Sitten se menee ohi ja yhtäkkiä se hiekkapeite katoaa.
En muista tai tiedä pystyykö tuossa sulkemaan silmiä vai ei, koska en ole varmaan yrittänytkään.
Kannattaa yrittää alkaa mielessään laskea omia sormia jos käy noin. Jos sormien laskeminen ei kuitenkaan onnistu, niin tietää että on ollut unessa eikä hereillä ollenkaan.