Siskoni on vihainen minulle siitä, että äiti suosi vähän minua testamentissa!

Suosittelen mieluummin lahjojen antamista elinaikana. Testamentti synnyttää isompaa katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen mieluummin lahjojen antamista elinaikana. Testamentti synnyttää isompaa katkeruutta.

Entä jos ei ole mistä antaa, sillä suurimmalla osalla on vain asunto, missä on rahat kiinni ja jokaisella pitää olla koti, myös vanhuksella.

Aistin vahvasti että äitihullulla/kivikissaäidillä/kristallikissalla on näpit tässä keskustelussa. Muutama kommentti täällä on ajatusmalliltaan niin kieroutunut etten keksi "kuka muu muka" kuin äitihullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan kohtuullista, että lapsi, joka ei ole ollut äidin elämässä silloin kun hän olisi sitä ehkä eniten kaivannut, jää vähän vähemmälle perinnönjaossa. Ymmärrän toki, että toisella on ehkä vaikeampi käydä äidin luona välimatkan tms takia, mutta puhelin on keksitty.

Välimatkaa ainakaan tässä ei voi syyttää, koska sisko asui samassa kaupungissa kuin äiti. Ymmärrän toki siskoa siinä ettei halunnut äidin olevan sairas, kuten en minäkään halunnut. Siskoni olisi kuitenkin pitänyt miettiä myös äidin tunteita asiassa, koska äitini ei todellakaan valinnut sairastumista!

No ihmiset kyllä ajattelevat heitä hyvinkohdelleiden ihmisten tunteita, joten turha uhriutua asiassa.

Voiko noin tyhmää ollakkaan? Minähän sanoin heillä olleen hyvät välit ennen sairastumista, mutta sinä vain jankutat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla syy oli äidin sairastuminen? Eihän sen pitäisi vaikuttaa tasapuolisuuteen lapsia kohtaan.

Totta kait se vaikuttaa, jos äiti on tarvinnut apua viimeisinä elinvuosinaan ja ap. on sitä antanut.

Meillä on sama ongelma ja välit isosiskoon on mennyt. Kannustin äitiäni tekemään testamentin ja antamaan veljelleni suuremman perinnön, kuin meille tytöille, kun asumme kaukana, emmekä sen vuoksi pystyneet antamaan apua, kuin satunnaisesti ja lähellä asuva veljeni huolehti äidistäni monta kertaa viikossa, kun asui 30km päässä ja teki sitä toistakymmentä vuotta.

Siitähän riemu repesi isosiskolle äidin kuoleman jälkeen, vaikka hän ei juuri auttanut äitiä, vaan oli pikemminkin passattavana.

Olet ihana lapsi ja ihana sisko. Todella ajattelevainen veljeäsikin kohtaan <3

Vierailija kirjoitti:

Aistin vahvasti että äitihullulla/kivikissaäidillä/kristallikissalla on näpit tässä keskustelussa. Muutama kommentti täällä on ajatusmalliltaan niin kieroutunut etten keksi "kuka muu muka" kuin äitihullu.

Et kai sinä minua sekoita siihen olioon? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistin vahvasti että äitihullulla/kivikissaäidillä/kristallikissalla on näpit tässä keskustelussa. Muutama kommentti täällä on ajatusmalliltaan niin kieroutunut etten keksi "kuka muu muka" kuin äitihullu.

Et kai sinä minua sekoita siihen olioon? Ap

Ei nyt en tarkoita aapeeta vaan tuota yhtä kommentoijaa 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistin vahvasti että äitihullulla/kivikissaäidillä/kristallikissalla on näpit tässä keskustelussa. Muutama kommentti täällä on ajatusmalliltaan niin kieroutunut etten keksi "kuka muu muka" kuin äitihullu.

Et kai sinä minua sekoita siihen olioon? Ap

Ei nyt en tarkoita aapeeta vaan tuota yhtä kommentoijaa 😂

Niin vähän ajattelinkin, mutta varmistin vain😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla syy oli äidin sairastuminen? Eihän sen pitäisi vaikuttaa tasapuolisuuteen lapsia kohtaan.

Sisko siis hylkäsi äidin, koska äitini sairastui syöpään. Siskoni siis ei enää pitänyt äitiin mitään yhteyttä viimeiseen viiteen vuoteen.

Niin? No ihan vain ilkeäkö kuvittelette siskon halunneen olla? Ja jos olisikin halunnut olla, niin mitä äitisi oli tehnyt?

Mitä edes ajat takaa? Äitini olisi antanut siskolle saman osuuden, jos sisko olisi edes pitänyt yhteyttä! Äitini ei todellakaan vaatinut kummaltakaan mitään hoivaamista vaan toivoi, että olisimme olleet läsnä hänen elämässään.

Ajan takaa sitä, että ehkä äitisi on ollut ilkeä siskollesi jo eläessään.

Ai sairastumalla syöpään? Mikä tun äitihullu jankkaaja säkin olet? - ei ap

No siskosi aiemman käytöksen perusteella et varmaan odottanutkaan häneltä kovin kohtuullista käytöstä testamentin suhteen. Valitettavasti siskosi on ns. hankala ihminen. Sinä olet oikeassa (tai siis, oli oikein että sait enemmän perintöä), mutta hyväksy se, että hän ei näe asioita samalla tavalla kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä lailla syy oli äidin sairastuminen? Eihän sen pitäisi vaikuttaa tasapuolisuuteen lapsia kohtaan.

Sisko siis hylkäsi äidin, koska äitini sairastui syöpään. Siskoni siis ei enää pitänyt äitiin mitään yhteyttä viimeiseen viiteen vuoteen.

Niin? No ihan vain ilkeäkö kuvittelette siskon halunneen olla? Ja jos olisikin halunnut olla, niin mitä äitisi oli tehnyt?

Minä luovuin osan perinnöstä veljeni hyväksi ja pyysin äidin huomioimaan sen myös testamentistä, sillä veljeni oli auttanut äitiäni enemmän yli 10v aikana, eikä hän olisi pärjännyt kotona viimeisiä elinvuosiaan, jos veli ei olisi auttanut.

Ja minusta se oli kulukorvaus ja palkkaa äitini hoidosta ja itse sain elää luottavaisin mielin, jonka arvoa ei voi edes mitata rahassa, kun tiesin äitini saavan apua, jos hän tarvitsee.

Sama meillä. Meitä on neljä sisarusta ja yksi meistä huolehti äidistä viimeiset vuodet kun asui lähellä. Toki me muut kävimme mahdollisuuksien mukaan päästämässä hänet välillä "vapaalle ".

Äidin kuoleman jälkeen järjestettiin niin, että tämä "huolehtija " sai enemmän.