Parisuhteessa vanhemman naisen kanssa.

Joko vanhempasi hyväksyvät, tai ovat hyväksymättä. Itse et kuitenkaan voi asialle tehdä juurikaan mitään.

Olet jo aikuinen ihminen, vaikkakin nuori vielä. Päätät ihan itse asioistadi, hyväksyi joku päätäksiäsi tai ei. Kannattaa elää omaa elämää ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalle

Jos vanhempasi ajattelevat naisen pitävän sinua leluna ja yrittävät suojella. Toivottavasti vanhempasi huomaa suhteen toimivan. Keskity nyt vain elämäänne äläkä ole pahoillasi.

Mulla ja miehelläni on myös 11v ikäeroa, hän oli 21v kun tavattiin.

Meidän molempien vanhemmat ovat aina hyväksyneet asian, sitä ei edes ikinä kummasteltu heidän toimestaan. Tokikaan minulla ei ole lapsia ja se varmasti vaikutti asiaan. Uskoisin että aloittajankin vanhemmat hyväksyvät asian pikkuhiljaa kun huomaavat miten toimitte yhdessä eikä mitään "kamalaa" tapahdu ikäeronne takia :)

Me ollaan oltu yhdessä pian 5 vuotta, yhteinen koti ja ihan normaali elämä meillä on. Kukaan ei edes tiedä meidän ikäerosta jos asiasta ei mainita joten se ei vaikuta yhtään mihinkään. 

Tsemppiä. He hyväksyvät tilanteen ajan myötä jos haluavat onneasi. Jos eivät tajua sitä, älä ota liikaa painolastia asiasta. Sinä itse valitset kumppanisi, jos hän on hyvä juuri sinulle ja teillä menee hyvin, ei kannata muiden mielipiteistä välittää.

Oma mieheni on 8 vuotta nuorempi. Tapasimme kun olimme 21 & 29, minulla oli tuolloin yksi lapsi vastikään päättyneestä suhteesta, tai no erosta oli alle vuosi. Hän oli seurustellut kerran pari vuotta, mutta ollut sitten pari vuotta sinkkuna.

Nyt olemme kymmenen vuotta vanhempia, edelleen yhdessä, naimisissakin, ja meillä on kaksi yhteistä lasta.

Emme sinänsä kokeneet vastustelua suhteellemme. Minun exäni oli oikeastaan ainoa, joka oli vähän kielteinen, mutta hän olisi ollut varmaan ketä tahansa kohtaan.

Kiitos kannustuksesta ja omien kokemusten jakamisesta. :) Toivottavasti minunkin vanhemmat joskus näkevät kuinka hieno ihminen minun naiseni on ja unohtavat ennakkoluulonsa.

Vau, olet ihana tapaus.

Vaiha sit ;)

Psykologian kannalta kyse posttemporaalisesta äiti-lapsi -suhteesta, eli olet naisesi vanhin lapsi. Eihän siinä mitään, jos homma pelittää.

Vierailija kirjoitti:

Psykologian kannalta kyse posttemporaalisesta äiti-lapsi -suhteesta, eli olet naisesi vanhin lapsi. Eihän siinä mitään, jos homma pelittää.

Me keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä , maksetaan yhteiset kulut tasapuolisesti ja molemmat tehdään arkiaskareita. Mikä tästä nyt tekee äiti-lapsi -suhteen? Kyllä minulla oli ainakin äitini kanssa hyvin erilainen suhde. Äitini päätti säännöt ja minun tehtäväksi jäi noudattaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vau, olet ihana tapaus.

Kiitos. Parhaani yritän jotta olisin. ;) Mukava saada tällaista viestiä.

Mietipä sitä, oletko ottanut kumppanin itsellesi vai vanhemmillesi / ympäristöllesi. Jos hän ei ole sarjamurhaaja tai muuten täysin mahdoton itsesi kannalta, niin mitä loppujen lopuksi ihmisten mielipiteet vaikuttavat, jos todella tahdotte olla yhdessä? Toki ymmärrän oikein hyvin, että varsinkin nuoren aikuisen on tärkeää saada vanhempien hyväksyntä suhteelleen, tai onhan se ainakin hyvä juttu, jos sen saa, mutta olet täysi-ikäinen etkä taida muutenkaan olla vajaavaltainen, niin itsehän sinä valintasi teet ja elämäsi elät.

Minulla itselläni on sinun ikäisesi lapsi, enkä voisi kuvitellakaan puuttuvani hänen suhteisiinsa tai olevani hyväksymättä kumppania, jonka hän on itselleen valinnut. Tietysti - jos kumppani olisi vaikkapa huumeveloissa kärvistelevä hampuusi, voisin sanoakin jotain, mutta sellaisia kumppaneita ei lapsillani ole koskaan ollut. Eikä näytä olevan sinullakaan - ehkä sinun vaan kannattaa kertoa vanhemmillesi, että tämä nyt on tilanne, kumppanisi on kuka on ja tulee olemaan niin kauan kuin se jatkuu. Heidän asiansa sitten on, hyväksyvätkö he suhteesi vai eivät. Sille sinä et oikeastaan voi mitään.

Vanhemmat saattavat pelätä ympäristön reaktioita ja ehkä salaa surra että eivät pääse isovanhemmiksi tuon kumppanisi vuoksi. Sun kannattaa kertoa heille että sinä itse et halua lapsia.

Tuttavapiirissäni on pariskuntia, joissa nainen 10v vanhempi tai enemmänkin. Avioliittoa kestänyt yhdellä parilla 30v, toisella 20v.  Juuri kuulin parista, jossa mies 13v vaimoaan nuorempi ja rakastaa tätä syvästi.

Kun saa osakseen rakkautta ja tulee itse rakastetuksi, kannattaa siitä pitää kiinni. Vanhempien osa on yleensä ajatella lastensa parasta ja sinunkaan kohdallasi eivät tarkoita pahaa. Kyllä he näkevät, mikä on sinulle hyväksi. Kuljet omaa tietäsi ja otat vastuun valinnoistasi, et ole tilivelvollinen vanhemmillesi.

Kaikkea hyvää teille !

Taidan ottaakin tuon lapsiasian puheeksi vanhempieni kanssa ja yrittää saada heidät ymmärtämään valintani vaikka se ei muuksi muutu olivat he mitä mieltä tahansa.

Kuulostaa siltä, että tiedät mitä haluat ja olet löytänyt oikeanlaisen ihmisen rinnallesi. Sillä ei ole merkitystä mitä muut ajattelevat. Vanhempasi joko haluavat parastasi, hyväksyvät tilanteen tai ovat hyväksymättä.

Hyvää jatkoa teille.

Miksi naisesi haluaa seurustella natiaisen kanssa? Hänellä on varmasti löysä toosakin

Sori, mutta 20-vuotias ei voi vielä varmuudella sanoa, että ei halua lapsia. Luulen, että mielesi tulee muuttumaan sen asian suhteen, n. 30-vuotiaana. Mutta nauttikaa yhteiselosta siihen saakka:)

Kertoo olennaisen, kun puhuu omistavaan sävyyn naisestaan. Lähettäisin kasvamaan.

Mikko20.... Tai Leena 40.

Mäki haluan nuoren miehen sänkyyni.