Miksihän minulle tulee eräästä ihmsestä epämääräisen ahdistunut olo? Onko teille tullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee kahdesta ihmisestä sellainen tunne. Toinen on päällekäyvä, vaikka tarkoittaa hyvää. Toinen on paha ihminen ja pelaa koko ajan jotain psykologista peliä. Onneksi ei kumpaakaan tarvitse usein nähdä.

Tässä tyypissä josta puhun, tulee myös olo että kommunikointi ei ole aitoa tai että siellä taustalla on jotain mitä kommenteillaan haluaa saavuttaa, minussa jonkun tietyn reaktion kai sitten.  On hurjaa kun joidenkin kanssa tulee hyvä, vapautunut ja toista tukeva olo ja yhteys- tämä olo on sen vastakohta. ap

Onko siis sanonut jotain erityistä vai onko sävy vain sellainen, että tuntuu, että siinä on jotain muuta takana? Tunnen tuollaisen tyypin, joka juuri sanoo asioita, mutta itselle sanottuna sen kyllä tajuaa, ettei niillä ihan tarkoiteta sitä, mitä sanotaan. Se on se sävy tai eleet tai jonkin.

Mulla on tuollainen ihminen. Luotin häneen ja uskouduin, sitten kuulin ensin muilta, ettei ole luotettava ensinkään, ja sain kokea itsekin saman. Nyt on vaikea olla mitenkään, kun pelkään hänen kertovan salaisuuksiani eteenpäin. Harmittaa, että luotin joskus. Yritän olla mahdollisimman neutraali ja pysyä etäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

Tämä kun ethän sinäkään tiedä, mitä työkaverisi päässä liikkuu. Voihan sillä olla vaikka omiakin ongelmia. Ei kaikki aina pyöri itsemme ympärillä vaikka niin luulisi.

Jos työkaveri puhuu kaikille muille paitsi minulle, niin aika vaikea käsittää väärin. Ei kannata luulla tietävänsä kaikkea, jos ei ole nähnyt tilannetta.

Eli joku ei puhu sulle, niin voit samantien päätellä että hän on ahdistunut sinusta ja tämän nupissa viiraa? Onhan niitä syitä paljon muitakin, mutta pointti oli että vain henkilö itse voi tietää varmasti.

Kun joku istuu hiljaa ajatuksissaan, eihän kukaan mitään sano, mutta kyllä hiukan ahdistaa.  Muistan lapsena tuollaisen tilanteen, kun kysyttiin hän raivostui ja sanoi menevänsä kotiin nukkumaan.

Se on tapa suomalainen, ei saada suutaan auki.

Uskon että kaikille tulee elämässä vastaan tällaisia ihmisiä ja vaihtoehtoja sen syylle itse keksin kolme: 1) Henkilö ei pidä sinusta tai on varautunut seurassasi, ja se näkyy eleistä ja käytöksestä. Siis se syyhän miksi ei pidä sinusta tai ei kykene olemaan avoin seurassa voi olla ihan hyväkin, itse et vain näe niitä syitä jostain syystä 2) Henkilö on persoonaltaan jollain tapaa erikoinen, pelaa kokoajan jotain peliä, ei ole ns. aito vuorovaikutuksessaan. Jokaisen teon ja kysymyksen takana onkin joku ihan toinen motiivi, mitä antaa ymmärtää. 3) Omat itsetunto-ongelmat heijastetaan toiseen ihmiseen. Omat tunteet kuvitellaan toiselle jne.

Eli ehkä ihan ensimmäisenä on syytä miettiä omaa käytöstä tällaisen ihmisen seurassa, onko itse saattanut käyttäytyä sillä tavalla, ettei herätä toisessa erityisemmin luottamusta. Kannattaa miettiä muutenkin suhteen luonnetta, esimerkiksi anoppi-miniä suhde on luonnostaan hieman "latautunut" jne.

Sitten jos toteaa että oma käytös on ollut ok, niin on hyvä poistaa "mutu"ajattelu pois mielestä (jos ihmissuhde on jollain tapaa pakollinen tai tärkeä) ja alkaa miettimään niitä faktoja mitä toinen on tehnyt tai sanonut. Sitten niiden mukaan päättää, onko syytä vähentää kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

Tämä kun ethän sinäkään tiedä, mitä työkaverisi päässä liikkuu. Voihan sillä olla vaikka omiakin ongelmia. Ei kaikki aina pyöri itsemme ympärillä vaikka niin luulisi.

Jos työkaveri puhuu kaikille muille paitsi minulle, niin aika vaikea käsittää väärin. Ei kannata luulla tietävänsä kaikkea, jos ei ole nähnyt tilannetta.

Eli joku ei puhu sulle, niin voit samantien päätellä että hän on ahdistunut sinusta ja tämän nupissa viiraa? Onhan niitä syitä paljon muitakin, mutta pointti oli että vain henkilö itse voi tietää varmasti.

Pointti oli siis se, että tämä ihminen kieltäytyi puhumasta ILMAN SYYTÄ. Ymmärtäisin jos olisin ollut hankala tmv. Jos toinen keljuilee eikä puhu, niin täytyy ihmisellä olla jotain ongelmia itsensä kanssa. Ilmeisesti itse inhoat työkaveriasi?

Mä varmaan herätän suurimmissa osin tuommoisia tunnelmia ihmisissä. Oon hiljainen tyyppi, joten kommunikointi on vaivalloista. Jännitän myös herkästi varsinkin uusissa ympytöissä, koska omaan pitkän kiusaamistaustan, joka vaikuttaa valitettavasti edelleen. Joten tutustuminen on hyvin kömpelöä enkä osaa huvikseni turista. Eikä asiaa auta, että kiinnostukseni kohteet eivät ole kovin valtavirtaa seuraavia, eli tikusta asiaan Pitää kuitenkin yrittää tsempata niin reaktiot ja muut voivat olla välillä varmaan kovinkin väkinäisiä, jonka takia varmaan herätän ihmetystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee kahdesta ihmisestä sellainen tunne. Toinen on päällekäyvä, vaikka tarkoittaa hyvää. Toinen on paha ihminen ja pelaa koko ajan jotain psykologista peliä. Onneksi ei kumpaakaan tarvitse usein nähdä.

Tässä tyypissä josta puhun, tulee myös olo että kommunikointi ei ole aitoa tai että siellä taustalla on jotain mitä kommenteillaan haluaa saavuttaa, minussa jonkun tietyn reaktion kai sitten.  On hurjaa kun joidenkin kanssa tulee hyvä, vapautunut ja toista tukeva olo ja yhteys- tämä olo on sen vastakohta. ap

Onko siis sanonut jotain erityistä vai onko sävy vain sellainen, että tuntuu, että siinä on jotain muuta takana? Tunnen tuollaisen tyypin, joka juuri sanoo asioita, mutta itselle sanottuna sen kyllä tajuaa, ettei niillä ihan tarkoiteta sitä, mitä sanotaan. Se on se sävy tai eleet tai jonkin.

Siis ne kaikki liikkeet, äänensävyt tuntuu päälleliimatuilta, teeskentelyltä, teennäisen ystävällisiltä. Samaan aikaan saattaa paiskoa jotain ? Yleensä kun ihmisten kanssa juttelee, tulee edes jonkinnäköinen yhteys niin tästä tyypistä tulee olo että hän tarkkailee ja pudottelee kommenttinsa vain saadakseen aikaan jonkun haluamansa reaktion.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä kemiat ei vain käy yksiin. Esim. eräs työkaveri alkoi inhota ensisilmäyksellä, ilman syytä. Sille tuli ilmeisesti ahdistunut olo vain minun näkemisestä, vaikka ei edes tuntenut. Kieltäytyi puhumasta jne. Aina ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja jos jonkun nupissa viiraa niin ei sille voi mitään.

Tämä kun ethän sinäkään tiedä, mitä työkaverisi päässä liikkuu. Voihan sillä olla vaikka omiakin ongelmia. Ei kaikki aina pyöri itsemme ympärillä vaikka niin luulisi.

Jos työkaveri puhuu kaikille muille paitsi minulle, niin aika vaikea käsittää väärin. Ei kannata luulla tietävänsä kaikkea, jos ei ole nähnyt tilannetta.

Eli joku ei puhu sulle, niin voit samantien päätellä että hän on ahdistunut sinusta ja tämän nupissa viiraa? Onhan niitä syitä paljon muitakin, mutta pointti oli että vain henkilö itse voi tietää varmasti.

Pointti oli siis se, että tämä ihminen kieltäytyi puhumasta ILMAN SYYTÄ. Ymmärtäisin jos olisin ollut hankala tmv. Jos toinen keljuilee eikä puhu, niin täytyy ihmisellä olla jotain ongelmia itsensä kanssa. Ilmeisesti itse inhoat työkaveriasi?

Inhoan työkaveriani? Ei minulla kyllä ole työkaveria, jota inhoaisin. Mistähän tuon kuvan oikein sait? Ja mun pointti meni kyllä nyt taas täysin ohi, mutta antaapa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee kahdesta ihmisestä sellainen tunne. Toinen on päällekäyvä, vaikka tarkoittaa hyvää. Toinen on paha ihminen ja pelaa koko ajan jotain psykologista peliä. Onneksi ei kumpaakaan tarvitse usein nähdä.

Tässä tyypissä josta puhun, tulee myös olo että kommunikointi ei ole aitoa tai että siellä taustalla on jotain mitä kommenteillaan haluaa saavuttaa, minussa jonkun tietyn reaktion kai sitten.  On hurjaa kun joidenkin kanssa tulee hyvä, vapautunut ja toista tukeva olo ja yhteys- tämä olo on sen vastakohta. ap

Onko siis sanonut jotain erityistä vai onko sävy vain sellainen, että tuntuu, että siinä on jotain muuta takana? Tunnen tuollaisen tyypin, joka juuri sanoo asioita, mutta itselle sanottuna sen kyllä tajuaa, ettei niillä ihan tarkoiteta sitä, mitä sanotaan. Se on se sävy tai eleet tai jonkin.

Siis ne kaikki liikkeet, äänensävyt tuntuu päälleliimatuilta, teeskentelyltä, teennäisen ystävällisiltä. Samaan aikaan saattaa paiskoa jotain ? Yleensä kun ihmisten kanssa juttelee, tulee edes jonkinnäköinen yhteys niin tästä tyypistä tulee olo että hän tarkkailee ja pudottelee kommenttinsa vain saadakseen aikaan jonkun haluamansa reaktion.ap

Mitä se paiskoo?:0