Psyykeen sietokyvyn rajoilla, voiko tällaisesta enää selvitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla vahva traumaattinen kokemus 4 vuotta sitten, joka jäi hoitamatta ja täysin käsittelemättä. Viimeisten kuukausien aikana tuntuu, ettei psyyke kestä enää, enkä jaksa yskin, vaan on aika alkaa käymään traumaa läpi, mutta voiko tällaisesta enää mitenkään selvitä?

Tässä listaa oireista, mitä nyt tuli mieleen pienen mietinnän jälkeen:

- Ahdistus, ei muita tunteita

- Masentunut olo

- Itsetuhoiset ajatukset

- Väsymys

- Univaikeudet

- Hämärä todellisuudentaju

- Mielikuvituksessa eläminen

- Vaikeus puhua selkeästi ajoittain

- Ylienergisyys hetkittäin

- Vaikeus keskittyä

- Maaninen pelaaminen

- Näläntunteen vaihtelu; toisinaan pakko syödä koko ajan, toisinaan ei nälkä moneen päivään

- Heikko ajantaju

- Vaikeus muistaa viimeaikaisia tapahtumia

- Olematon paineen-, stressin-, tai ärsykkeensietokyky

- Sosiaalinen eristäytyminen

- Harhaluuloisuus, tunne että kaikki vihaavat vaikkei mitään syytä

- Loputon yksinäisyys, vaikka itseaiheutettua

- Ahdistus- ja paniikkikohtaukset, vahvoja fyysisiä oireita (oksentaminen, hikoilu, näön sumeneminen, hengitysvaikeudet, nielemisvaikeus)

- Vaikeus selviytyä ihmissuhteista

- Vaikeus saada mitään asiaa hoidettua (ahdistus, väsymys)

-Painajaiset

- Vaikea ilmaista tunteita, vaikea olla rehellinen edes itselle omista tunteista, helpompi vääristellä maailmaa

- Vaikeus puhua tai ajatella vaikeita elämänkokemuksia; helpompi etsiä maanista tekemistä

- Levottomuus

- Vatsaoireet

- Jatkuva tarve hallita kaikkea, mutta kyvyttömyys hoitaa mitään

- Ajoittainen vaikeus hallita kehon liikkeitä, mm. Nykimistä, tavaroiden pudottelua, liike tuntuu tapahtuvan eri vauhdissa kuin näyttää

- Poissaoleva, pysähtynyt olo

- Suuret elämänmuutokset nopeasti; lentäminen toiselle puolelle maapalloa päivän parin varoitusajalla (useammin kuin kerran)

Tällä hetkellä olen opiskelija, mutten ole saanut edes ilmottauduttua kursseille kevääksi, tai ainakaan muista ilmoittautuneeni. Lisäksi olen ottanut yli 10 000e velkaa muistamatta koko asiaa juurikaan (kulutusluottoja). Elämä on hajoamassa käsiin, mutten tiedä olenko jo niin syvällä, ettei avun hakemisesta enää ole hyötyäkään.

Ap jatkaa..

Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.

- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea

- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)

- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä

- Naapureille ei saa puhua

- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille

- TV:tä ei saa katsoa

- Puhelinta ei saa käyttää

- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)

- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)

- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)

- Hiustenleikaaminen oli kielletty

- Musiikkia piti kuunnella täysillä

- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin

- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)

- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään

- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat

- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia

- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin

- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.

En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.

Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi

Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?

En ihmettele että olet traumatisoitunut..olet vahva ihminen ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

No niin, eli kuten havaitset, aina löytyy hullumpia kuin itse on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin aloitusviestissä mainita, että PTSD on diagnosoitu tuolloin neljä vuotta sitten. Poliisiraportissa rikosnimikkeet tapahtumaan liittyen olivat törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. Kirjoitin tästä aikoinaan tännekin täydessä epätoivossa, mutta harva uskoi jutun olevan totta, joten lopetin vastausten lukemisen.

-ap

PTSD on täysin selvä silloin. Mikäli se on diagnosoitu, niin miksi ihmeessä sitä ei ole hoidettu? Esimerkiksi http://www.ebm-guidelines.com/dtk/hpt/avaa?p_artikkeli=ttl00143

Nykyinen hoitosuositus on mahdollisimman varhainen psykoterapeuttinen työskentely ja traumaattisten tapahtumien läpikäynti

Pakenin ulkomaille, ajattelin pärjääväni kyllä. En kaiketi kestänyt trauman käsittelyä, vaan koitin vain unohtaa ja pakotin itseäni eteenpäin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

No niin, eli kuten havaitset, aina löytyy hullumpia kuin itse on.

Kiitos, tästä vastauksesta todella tuli yllättävän hyvä olo! 

-ap

Käy juttelemassa jossakin tuosta traumatisoineesta tilanteesta. Muuten on vaarana, että tilenne pahenee. Uskon kyllä, että selviät. Kykenet erittelemään ongelmasi todella hyvin. Vaikutat älykkäältä, mutta hyvin ahdistuneelta. Eikö YTHS voisi auttaa? Siellä on ihan fiksua porukkaa töissä. He osaavat arvioida, tarvitaanko kenties lääkitystä, treapiaa tms. Ota yhteyttä myös velkaneuvontaan. Tarvitset suunnitelman taloudellisen tilanteesi tasapainottamikseksi. Onnea matkaan! 

Ikävä että joku tuli provoilemaan tähän ketjuun. Ap, etsithän apua, pidäthän sitä nyt tärkeimpänä tehtävänäsi. Lämpimästi tsemppaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

No niin, eli kuten havaitset, aina löytyy hullumpia kuin itse on.

Kiitos, tästä vastauksesta todella tuli yllättävän hyvä olo! 

-ap

Muutitko ulkomaille velkojasi pakoon?

Toivottavasti pääset pian terapiaan ja saat apua. Jos jokin hyvä puoli täytyy osoittaa, ilmaiset hyvin selkeästi ja järjestelmällisesti itseäsi ja ilmaisusi on runsasta ja monipuolista. Toisin sanoen et kulje täysin sumussa ja hukassa vaan kykenet hyvin kertomaan tilanteestasi ja panemaan merkille oireitasi. Se antaa sinulle hyvät edellytykset terapiaan. Olen varma että tulet pääsemään pahasta olostasi. Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

No niin, eli kuten havaitset, aina löytyy hullumpia kuin itse on.

Huomasin tämän kuvauksen toisessa keskusteluketjussa.

Se on oikea tarina..luulen että ap. hakee vain huomiota. Ei suostu kertomaan "traumastaan" mitään.

Taisi tulla trauma kun tajusi et pikavipit menee maksuun

Mikä traumaattinen kokemus on niin traumaattinen että siitä ei voi edes anonyyminä kirjoittaa+

Luulen että ap on esim tap..panut perheen kissan ja ei häpeältään voi kertoa oikeaa syytä

Vierailija kirjoitti:

Käy juttelemassa jossakin tuosta traumatisoineesta tilanteesta. Muuten on vaarana, että tilenne pahenee. Uskon kyllä, että selviät. Kykenet erittelemään ongelmasi todella hyvin. Vaikutat älykkäältä, mutta hyvin ahdistuneelta. Eikö YTHS voisi auttaa? Siellä on ihan fiksua porukkaa töissä. He osaavat arvioida, tarvitaanko kenties lääkitystä, treapiaa tms. Ota yhteyttä myös velkaneuvontaan. Tarvitset suunnitelman taloudellisen tilanteesi tasapainottamikseksi. Onnea matkaan! 

YTHS on varmaan oikea osoite, koitan saada otettua yhteyttä heti huomenna. Velkoja en uskalla tällä hetkellä edes ajatella, ahdistustaso nousee käsittämättömän nopeasti.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Unohdin aloitusviestissä mainita, että PTSD on diagnosoitu tuolloin neljä vuotta sitten. Poliisiraportissa rikosnimikkeet tapahtumaan liittyen olivat törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. Kirjoitin tästä aikoinaan tännekin täydessä epätoivossa, mutta harva uskoi jutun olevan totta, joten lopetin vastausten lukemisen.

-ap

😞 👍 💛 💛 💛

Toivotaan että ovat aasit viisastuneet...itse olen vuosia räpiköinyt narsistin kynsissä ja täältäkin neuvoja yrittänyt turhaan kysellä saaden vain järjetöntä paskaa niskaan. Moni ei tajua millaista pahuutta ihmisissä voi olla ja millaisia asioita voi tapahtua. No, itse en mistään apua saanut joten eläke häämöttä menetetyn terveyden myötä mutta sulla voi olla toivoa kun on nuo poliisiraportitkin. Tsemppiä ja valoa tulevaisuuteesi! Ja yritä ohittaa ilkeät ja typerät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap,

Hae mahdollisimman nopeasti apua. Paikkakunnallasi on varmaan kriisikeskus, jossa hyvät koulutetut työntekijät ja aikoja mahdollista saada piankin. Opiskelijatervwydenhuoltoon ota myös yhteys, että saisit pitempiaikaista terapiaa.

Se, että kirjoitit tänne, kertoo, että sinulla nyt on varmaan sen verran voimia, että saat aikaan nämä yhteydenotot. On vielä mahdollista kuntoutua! Jaksa etsiä apua!

jatkan vielä..

Se että vanhempasi leikkasivat väkisin alapääkarvat kuullostaa seksuaaliselta .

Mutta auttava henkilökunta on kuullut pahempaakin..he osaavat kuunnella ja jakaa kokemuksesi.

Tuo pitkä viesti mihin vastasit ei ollut minulta (ap), vaan jonkun provoilua. Kotioloni olivat ihan normaalit, eikä traumani liity niihin mitenkään. :)

-ap

No niin, eli kuten havaitset, aina löytyy hullumpia kuin itse on.

Kiitos, tästä vastauksesta todella tuli yllättävän hyvä olo! 

-ap

Muutitko ulkomaille velkojasi pakoon?

En, asun nykyään taas Suomessa ja velat ovat viimeisen parin viikon ajalta. Ulosotossa ei siis ole vielä mitään ja luottotiedot on toistaiseksi vielä tallella.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin aloitusviestissä mainita, että PTSD on diagnosoitu tuolloin neljä vuotta sitten. Poliisiraportissa rikosnimikkeet tapahtumaan liittyen olivat törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. Kirjoitin tästä aikoinaan tännekin täydessä epätoivossa, mutta harva uskoi jutun olevan totta, joten lopetin vastausten lukemisen.

-ap

😞 👍 💛 💛 💛

Toivotaan että ovat aasit viisastuneet...itse olen vuosia räpiköinyt narsistin kynsissä ja täältäkin neuvoja yrittänyt turhaan kysellä saaden vain järjetöntä paskaa niskaan. Moni ei tajua millaista pahuutta ihmisissä voi olla ja millaisia asioita voi tapahtua. No, itse en mistään apua saanut joten eläke häämöttä menetetyn terveyden myötä mutta sulla voi olla toivoa kun on nuo poliisiraportitkin. Tsemppiä ja valoa tulevaisuuteesi! Ja yritä ohittaa ilkeät ja typerät ihmiset.

Ikävä kuulla, toivottavasti saat myös apua jostain! Tästä tuli mieleen, että tällä hetkellä avun hakemisessa pelottaa myös se, jos en saakaan apua. Jos kukaan ei usko. Toisaalta poliisiraportti tosiaan löytyy jostain ja lisäksi en kokenut tätä tapahtumaa yksin, joten silminnäkijäkin löytyy... Tosin asuu nykyään Ranskassa, ja on käsitellyt asiaa turruttamalla itsensä huumeilla.

-ap

Ap on tehnyt parissa viikossa 10000 velkaa..wuhhuu

Ap on tässä välissä asunut jopa ulkomailla..

mikä on totuus toimintakyvystä

Ap, taidat opiskella alaa ja nyt sinulla on sitten kaikki oireet. Vaihda alaa tai keskitä tarmoasia ja aikaasi ihan johonkin muuhun. Nyt taitaa mennä valtava aika oman navan katseluun.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti pääset pian terapiaan ja saat apua. Jos jokin hyvä puoli täytyy osoittaa, ilmaiset hyvin selkeästi ja järjestelmällisesti itseäsi ja ilmaisusi on runsasta ja monipuolista. Toisin sanoen et kulje täysin sumussa ja hukassa vaan kykenet hyvin kertomaan tilanteestasi ja panemaan merkille oireitasi. Se antaa sinulle hyvät edellytykset terapiaan. Olen varma että tulet pääsemään pahasta olostasi. Onnea matkaan!

Kiitos. Tänään ja eilen on ensimmäistä kertaa vuosiin ollut jonkinlaista selkeyttä ja yritystä eritellä asioita rehellisesti. Olo on huomattavasti toiveekkaampi, vaikkakin pelottaa. Tästä ketjusta on ollut yllättävän paljon apua, jonkinlainen toivo on vahvistunut. 

-ap

Huumeita käyttämällä saa kaiki psykoosi oireet ja huumeisiin menee helposti 100000

Vierailija kirjoitti:

Mikä traumaattinen kokemus on niin traumaattinen että siitä ei voi edes anonyyminä kirjoittaa+

Luulen että ap on esim tap..panut perheen kissan ja ei häpeältään voi kertoa oikeaa syytä

Mainitsin jossain välissä ketjua; poliisiraportissa lukee törkeä raiskaus, törkeä pahoinpitely, törkeä vapaudenriisto ja ryöstö. 

-ap